Uusimmat

Broken Age (Mac, PC)

20.01.2014 14:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Double Fine
Julkaisija: Double Fine
Testattu: Windows 8.1, Intel Core i5-4670K, 16 Gt keskusmuistia, Radeon R9 280X
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Tulossa: iOS
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, 1,7 GHz prosessori, 2 Gt muistia, 1,5 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.brokenagegame.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Seikkailupeleistä puhuttaessa harva nimi on yhtä legendaarinen kuin Tim Schafer. Lucasfilmillä maineensa luonut mies oli aikanaan luomassa monia genren todellisista klassikoista. Kyllä siitä paineita tulee uutta peliä varten.

Eikä paineita varmasti hälvennä se, että peli rahoitettiin sillä vallankumouksen aloittaneella Kickstarter-kampanjalla. Tai se, että sittemmin projekti on ollut pahoissa vaikeuksissa. Mutta nyt se on täällä: Tim Schaferin uusi seikkailupeli.

Broken Age, kuten se nykyään tunnetaan, on todellakin kulkenut yllättävänkin tapahtumarikkaan tien Tim Schaferin aivoista meidän monitoreillemme. Muutamaa vuotta sitten peliguru päätti haluta tehdä seikkailupelin, jota kukaan julkaisija ei taas vastavuoroisesti halunnut rahoittaa.

Niinpä Schafer teki jotain, mitä harva pelikehittäjä oli aiemmin yrittänyt, ja kääntyi yleisönsä puoleen Kickstarterin kautta. ”Maksakaa te pelin kehitys ja näyttäkää, että seikkailupeleillä on tilausta”. Double Fine Adventure rahoitettiin ensimmäisen illan aikana ja lopulta rahaa kilisi kassaan yli kolme miljoonaa.

Sitten alkoi kehitystyö, josta tuli hieman haastava. Peli kun oli alunperin suunniteltu todella pieneksi ja rajoittuneeksi. Mutta kun budjetti paisui miljooniin, niin paisui myös peli. Liiankin suureksi. Sitten leikeltiin, lykkäiltiin, seliteltiin ja lopulta pistettiin koko roska poikki keskeltä, jotta edes se ensimmäinen puolisko pääsisi joskus kauppoihin. Ja se on nyt tässä. Se Tim Schaferin seikkailupeli, jota olemme odottaneet vuosikaudet. Voiko se millään olla hypen arvoinen?

Kahden puoliskon tarina

Broken Age on tarina kahdesta nuorukaisesta. Tai oikeammin kaksi tarinaa kahdesta nuorukaisesta. Pääosissa nähdään Vella ja Shay, kaksi ajan ja etäisyyden erottamaa sielua, jotka molemmat haluavat irti omasta arjestaan.

Shayn tapauksessa arki todellakin on niin arkista kuin olla voi, vaikka hän sattuukin olemaan avaruusaluksen kapteeni. Kapteeni on tosin ehkä vähän vahva termi mystiselle alukselle, jota äidiksi ja isäksi nimetyt tekoälyt ohjaavat ykköstavoitteenaan suojella Shayta kaikilta mahdollisilta vaaroilta. Ei siinä pehmolelujen täyttämä avaruusalus paljon kiinnosta, kun nuori mies haluaisi vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Vellalla näitä taas riittää yllin kyllin. Hän kun tulee alkukantaisemmasta tilanteesta. Maailmasta, joka oli aiemmin sodan runtelema. Sodat loppuivat, kun jättimäinen lonkerohirviö ilmestyi paikalle turvaamaan rauhaa vain yhdellä ehdolla. Kerran vuodessa hän saa täyttää kitansa alueen täysi-ikäisiksi tulleista tytöistä. Ja se seremonian päivä olisi tänään. Paitsi että ehkä juuri täysi-iän saavuttanut Vella ei haluakaan kuolla tyhmän perinteen nimissä, vaan voisi ehkä itse hieman tasata tilejä.

Ja siitä se seikkailu sitten lähtee liikkeelle. Tai oikeammin ne seikkailut, sillä Shay ja Vella kulkevat aivan omia polkujaan. Kun ennakkoon mainostettiin, että pelissä olisi kaksi päähenkilöä, joiden välillä voisi vaihdella vapaasti, moni odotti Day of the Tentacle –tyylistä toteutusta, jossa sankarit voisivat vaikuttaa toistensa pelitilanteeseen, vaihdella esineitä ja niin edelleen. Näin ei ole. Molemmat seikkailevat erillään, vaikka toki tarinoista löytyykin yhtymäkohtia.

Ja niistä puhuttaessa kannattaa myös todeta, että seikkailut on todellakin tarkoitettu pelattavaksi ihan omina kokonaisuuksinaan ja vieläpä selvästi siinä järjestyksessä, että Shayn tarina koetaan ensin. En spoilaa sen kummemmin juonikuvioita, mutta Vellan tarinan pelaaminen ensin sai ainakin minun Shay-huipennukseni tuntumaan aika pannukakulta.

Kokonaisuutena tarina on ihan toimivaa tasoa. Ei nyt mitään seikkailupelien historiallista huippua, mutta hauskaa ja kekseliästä silti. Mistään hah hah –hauskasta pelistä ei pääasiassa ole kyse, vaikka pari hauskaa hahmoa – psykopaattisia murhaajaihmisiä vihaava puu ja hipster-puunhakkaaja – mukaan mahtuukin, meno on pääasiassa vain huvittavaa.

Kahden puoliskon peli

En sinänsä ihmettele, että Double Fineltä meinasi loppua pariinkin kertaan aika ja budjetti, sillä Broken Age on aika näyttävä ja yllättävällä tyylillä tehty peli. Se näyttää yksinkertaisesti sanottuna satukirjalta. Käsin piirretyt hahmot ovat todella veikeän ja hurmaavan näköisiä, samaten kuin mielikuvitusrikkaat maisematkin.

Äänirooleissa kuullaan niin pienempiä kuin suurempiakin nimiä elokuvien ja ääninäyttelyn maailmoista, mikä on varmasti nielaissut myös suuren siivun budjetista.

Ja veikkaan, että juuri nämä tekijät ovat olleet enimmäkseen mielessä, kun Broken Age katkaistiin kahtia. Nyt julkaistu peli kun on vain ensimmäinen episodi. Se jälkimmäinen tulee sitten myöhemmin. Katkaisu toimii joskus paremmin, toisinaan huonommin. Tarina itsessään tuntuu loppuvan vähän yllättäen, vaikka toki loppuhuipennus ja sen myötä kasvavat panokset tarjoavatkin kivan draaman kaaren. Olisin silti odottanut vähän enemmän kuin kolme tuntia pelattavaa.

Toisaalta joskus käy niin hassusti, että pelimaailmasta löytyy esineitä, hahmoja ja ongelmia, jotka ovat selvästi mukana vain sitä varten, että niillä tullaan tekemään jotain kakkosepisodissa. Joku ei ehkä tykkää, mutta minusta se toi mukaan positiivista odotuksen meininkiä.

Perspektiivistä riippuu se, onko tämä sitten taas positiivista vai ei: Broken Age on todella helppo peli. Mukana on vain pari kunnollista puzzlea ja niidenkin ratkaisut ovat aika nopeasti selvillä sen itse haasteen tullessa siitä, että koittaa keksiä, mihin sitä oikeaa esinettä pitäisikään käyttää. Muuten mentiin aika sujuvasti ja pehmeästi eteenpäin kivoista maisemista, musiikeista ja hahmoista nauttien.

Ja nyt tuleekin sitten se vaikein kysymys: riittääkö se? Itse tuin Broken Agea välittömästi Kickstarterin auettua ja olen odotellut sitä innokkaasti siitä lähtien. Haluaisin toki julistaa huutaen, että kyseessä on mestariteos ja ilmiömäinen seikkailupelien uusi mittatikku, mutta ei se ihan niinkään ole. Toki on vähän kurja arvioida koko teosta vain ensimmäisen osan nähtyään, mutta toisaalta koska tämä versio kauppoihin toimitetaan, se myös arvostellaan.

Oma rehellinen mielipiteeni Broken Agen ensimmäisestä osasta on, että se jätti minut hieman kylmäksi. Ei se suinkaan huono peli ole, vaan ihan hassu, sujuva ja viihdyttävä seikkailupeli. Mutta kun asialla on Tim Schafer ilman julkaisijoiden rajoituksia ja vaatimuksia, olisin odottanut vähän enemmän. Tai ihan rehellisesti sanoen aika paljonkin. Aika näyttää, nostaako kakkosepisodi Broken Agen sille tasolle. Ainakin loppu antaa viitteitä siitä, että ensi kerralla mennään ja kovaa. Mutta milloin se sitten ilmestyy, se onkin parempi kysymys.

 

Lisää aiheesta

Brütal Legend (PS3, Xbox 360) 

Domen toimituksen valinnat 2012, osa 2: mielenkiintoisin, pettymys, paras pahis… 

The Cave (PC, PS3, Xbox 360) 

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 15)  

Lue myös

Assassin’s Creed: Liberation HD (PC, PS3, Xbox 360)

Proteus (Linux, Mac, PC, PS3, PSV)

Soulcalibur II HD Online (PS3, Xbox 360)

The Stanley Parable (PC)

 

Muropaketin uusimmat