Castle Doctrine (PC)
Tekijä: Jason Rohrer
Julkaisija: Jason Rohrer
Testattu: Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, Radeon R9 280X
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP, 900 MHz prosessori, 40 Mt keskusmuistia
Pelaajia: tuhansia
Pelin kotisivu: http://thecastledoctrine.net
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Monilla peleillä, varsinkin indie-sellaisilla, on Sanoma. Viesti, joka on kehittäjän mielestä niin tärkeä, että se täytyy kirjoittaa suurella alkukirjaimella. Ja mikäs siinä, moni hyvä peli on muuttunut Sanoman ansiosta erinomaiseksi.
Mutta mitä tapahtuu, kun pelillä ei ole oikeasti mitään muuta annettavaa ihmiskunnalle kuin se Sanoma? Ja mitä jos se Sanoma on vielä aika kömpelö ja huonosti tarjoiltu? Niin, mitähän?
Castle Doctrine on peli, joka nousi yleisön tietoisuuteen jo ennen julkaisuaan. Olihan kyseessä aika raflaavalla aiheella varustettu peli. Ideana on, että pelaajat linnoittavat omat kotinsa murtovarkaiden varalta hyödyntäen tappavia ansoja, vartiokoiria ja perhettään, jonka voi aseistaa. Kun tämä on tehty, on aika lähteä ryöstelemään muiden koteja, tappamaan näiden perheitä ja muutenkin aiheuttamaan pahennusta.
Pelihän yrittää selvästi ratsastaa samalla idealla kuin parin vuoden takainen Spec Ops: the Line. Se pistää pelaajansa tekemään väkivaltaisia ja moraalisesti arveluttavia juttuja ja sitten osoittaa tätä sormellaan. ”Hahaa”, se huutaa. ”Katsos nyt, mitä teit! Kaduttaako? Harmittaako? Tunnetko olevasi arvoton paskiainen?” Ja pelaajat raapivat hämmentyneinä päitään, koska peli ei ikinä tarjonnut vaihtoehtoa. Joten mitäs muutakaan me olisimme tehneet?
Rakenna ja romuta
Castle Doctrine on kahden puoliskon peli. Ideana siis on, että se on eräänlainen pseudo-MMO. Pelin ainoana tarkoituksena on hyökätä muiden koteihin, varastaa näiden rahat ja pistää perheet päreiksi. Jotta näin voisi toimia, täytyy ensin rakentaa omasta kodistaan linnoitus.
Pelin alussa on käytössä 2000 taalaa, joilla pitäisi rakentaa se lähiön Kotkanpesä. Ruutupohjaiselle kartalle pystytetään seiniä, viritellään sähköjen, painolaattojen ja katkaisijoiden avulla pirullisia ansoja ja muutenkin koitetaan olla aivan pahuksen nokkelia. Labyrintin yhdessä päässä on etuovi, toisessa vainoharhaisen lähiösoturin rahat sisältävä kassakaappi.
Jujuna on, että kun se oma painajaisten labyrintti on kasattu, se täytyisi pystyä juoksemaan itse läpi onnistuneesti, todistuksena siitä, että se yleensäkin on mahdollista. Näin ei voi vain rakentaa 2000 taalan edestä betonimuuria oven ja kassakaapin väliin ja tietää rahojensa olevan turvassa.
Tai, eiväthän ne välttämättä turvassa olisi, sillä hyökkääjä voi ottaa mukaansa jos jonkinlaisia tarvekaluja, joilla periaatteessa ansan kuin ansan voi kiertää. Mutta oletusarvoisesti ei siis tarvitse. Kun se labyrintti on juostu kertaalleen läpi, perhe jää yksin tärisemään pimeään taloon isin lähtiessä ryöstöretkelle. Ja se on juuri se pelin suuren Sanoman sisältävä osio.
Kaikki paskaksi ja palamaan
Ryöstely tapahtuu kasvottomasti. Edessä on lista kaikkien pelaajien nimistä – peli generoi kaikille kolmiosaisen nimen, eikä paljasta mitenkään, onko Frank Lloyd Bobbit oikeasti vaikka guatemalalainen diktaattori vai naapurin kloppi – sekä tieto siitä, paljonko rahaa näiden kassakaapissa on, moniko pelaaja on yrittänyt hyökätä heidän kotiinsa ja moniko on kuollut yrityksen aikana.
Tämän infon perusteella pitäisi sitten valita talo, johon hyökätään. Ja tämän jälkeen alkaa vuoropohjainen jännitys. Pimeydessä näkee vain pari ruutua ympärilleen ja jokaisen kulman takana voi piillä välitön kerrasta poikki –kuolema. Ja usein toki vaaniikin, sillä pelaajat ovat luoneet todella pirullisia ansoja ja viritelmiä.
Erityisessä suosiossa tuntuvat olevan niin sanotut brute force –linnakkeet. Oven edessä voi olla vaikka 16 identtistä käytävää, joista yksi vie aarteelle ja muut varmaan kuolemaan ensimmäisen askeleen jälkeen. Minkä valitset? Ai niin – muistinko mainita, että valinnan olisi syytä osua kerralla oikein, sillä Castle Doctrine sisältää pysyvän kuoleman.
Kun kerran kupsahdat, kuolitpa sitten rottweilerin hampaisiin, sähköansaan tai vaikka itse aiheutettuun luodinreikään kuolleen vaimosi ruumiin vieressä, se oli siinä se peli. Kaikki rahasi ja aikaansaannoksesi häviävät kuin pieru digitaaliseen Saharaan ja on aika aloittaa puhtaalta pöydältä. Se hieno ansojen talo, jonka virittelyyn käytit yhden illan? Se on myös historiaa. Pohjapiirustuksia kun ei voi tallentaa, joten toivottavasti muistat ulkoa, mitä teit.
Ja tässä on se Castle Doctrinen ehdottomasti suurin ja kerralla myös fataali ongelma. Pelaaminen on väärällä ja huonolla tavalla turhauttavaa, kun yksi harha-askel tietää tuntikausien työn menettämistä. Oletettavasti tämäkin on osa sitä pelin Sanomaa ja jonkinlainen korkealentoinen varoitus siitä, miten rikos ei kannata, mutta on se myös jotain muuta: paskaa pelisuunnittelua.
Oma Castle Doctrine –pelaamiseni kosahti lopulta siihen, että kun olin sen noin 20. kerran kuollut jonkun kasvottoman pelaajan ”sinulla on 1/32 mahdollisuus päästä täältä ulos” –helvetinloukkuun, en enää jaksanut rakentaa taloani uudelleen. Piirsin vain nopeasti seinistä ääriviivat kassakaapin ja ulko-oven väliin ja lähdin baanalle. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että taloni ryöstetään tyhjäksi alta aikayksikön ja sitten edessä onkin itsemurha kuolleen vaimon vieressä. Joten kivat siitä.
Mutta eihän sitä ole toki pakko murtautua kenenkään taloon. Voi vain istua kotinsa ulkopuolella pusikoissa ja odottaa hyökkääjiä. Kun nämä sitten lähtevät – joko lootit mukanaan tai ruumissäkissä – voi katsella valvontakamerasta vuoro vuorolta, miten hyökkäys meni. Toki näin toimimalla menettää puolet pelin sisällöstä, eli eihän sekään nyt ehkä mikään varsinainen peliliike ole, mutta hei: Sanoma!
Turhauttavaa
Ja niin Castle Doctrinelle käykin vanhanaikaisesti. Se on oikein kiinnostava ja osittain jopa ihan hauska idea, jonka pari kolossaalista töppiä vesittää totaalisesti. Itse olin ihan rehellisesti nähnyt kaiken, mitä pelillä oli näytettävää jo ensimmäisen illan jälkeen, enkä sittemmin jaksanutkaan sen pariin enää palata. Ryöstely on kerrasta poikki –permadeathin ansiosta liian turhauttavaa puuhaa ja ilman sitä on vähän hankala hankkia niin paljon rahaa, että saisi oikeasti rakennettua mitään järkeviä linnoituksia.
Ja täten pelaaminen tuntuukin todella sattumanvaraiselta ja täten turhauttavalta. Itse kirjaisin Castle Doctrinen pahojen pettymysten joukkoon, mutta olen aivan varma, että joku kohta kertoo, että en vain tajunnut pelin nerokasta sanomaa. Mutta ei haittaa, koska pelaan silloin jotain peliä, jonka tärkein sanoma on, että sen pelaaminen on hauskaa.
Lue myös
Battlefield 4: China Rising DLC (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
Command: Modern Naval Air Operations (PC)
Hearthstone: Heroes of Warcraft –ennakko (Mac, PC)
Rayman Legends (PS4, Xbox One)
The Last of Us: Left Behind DLC (PS3)
Thief (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
Titanfall –ennakko (PC, Xbox 360, Xbox One)
