Combat Mission: Shock Force (PC)

07.09.2007 14:47 Miikka Lehtonen

Combat Mission: Shock Force on jatkoa pitkäikäiselle ja suositulle strategiapelisarjalle. Aiemmat Combat Missionit hurmasivat strategian ystäviä komealla grafiikalla, laajalla yksikkövalikoimalla, realismilla ja ennen kaikkea hauskalla pelattavuudella. Kun paljastui, että pelisarja uusiutuu kunnolla ja siirtyy nykyaikaan, monelle lirahti hätäkakka pöksyyn. Eikä valitettavasti turhaan.

Shock Force sijoittuu lähitulevaisuuteen ja kuvaa, kuinkas muuten, jenkkien demokraattisia pyrkimyksiä. Tällä kertaa ollaan Syyriassa, jossa paikalliset alkuasukkaat eivät suostu millään tajuamaan jaossa olevaa filosofiaa, joten lienee aika turvautua klassisimpaan aatteiden levityskeinoon: lyijyyn.

Peli rullaa esiin tiimin kauan odotetun CM2X-pelimoottorin, joka tekee melkoisen pesäeron aiempia pelejä pyörittäneeseen systeemiin. Eikä välttämättä hyvällä tavalla. Shokki numero yksi on se, että peli on suunniteltu pääasiallisesti reaaliaikaiseksi. Meidän puristien onneksi myös klassinen WeGo, eli systeemi, jossa kumpikin pelaaja suunnittelee rauhassa omat liikkeensä ja peli toteuttaa ne yhtäaikaisesti, on mukana. Valitettavasti reaaliajan alttarille on uhrattu Combat Missionin klassinen realismi ja pikkutarkka toteutus. WeGo ei ole enää entisensä, mutta tästä lisää myöhemmin.

Kauhistusta on aiheuttanut myös pelin käyttöliittymä. Aiemmin niin yksinkertainen, parin komennon systeemi oli joustava ja iskostui nopeasti selkäytimeen. Shock Force lähtee huomattavasti monimutkaisemmille poluille ja tarjoaa sohvakenraalille pinon uusia käskyjä. Valikoiman kasvaessa käskyt on jouduttu jakamaan erillisiin valikoihin, jollaisia löytyy taisteluun, liikkumiseen ja erikoistilanteisiin. Vertailu vanhaan masentaa, sillä uusi käyttöliittymä on huomattavasti työläämpi ja kankeampi kuin entinen, vaikka silläkin toki pärjää.

Tai pärjäisi, ellei peli olisi rikki tekoälystä lähtien.

Kaikkea vähemmän

Combat Mission: Shock Force kuvaa moottoroitujen yksiköiden sodankäyntiä Syyrian karuilla hiekkaerämailla. Klassisten Combat Missionien suunnaton maa- ja kalustovalikoima on kutistunut lähes olemattomiin. Tarjolla on pari hassua panssaria, miehistönkuljetusajoneuvoa ja jalkaväen yksikköä jenkkien ja Syyrian riveistä. Valikoimaa on yritetty piristää terroristi-henkisillä itsemurhapommittajilla ja konekiväärein varustetuilla lava-autoilla, mutta niillä ei pitkälle pötkitä.

Jos kalustovalikoima on pieni, niin on pelattavan määräkin. Tarjolla on yksi, noin 20 tehtävää käsittävä kampanja, jossa jenkit levittävät demokratian ilosanomaa syyrialaisten keskuuteen. Tämän ohella pelistä löytyy toiset parikymmentä yksittäistehtävää ja satunnaistehtävägeneraattori, josta on poistettu se hauskin ominaisuus, eli mahdollisuus kasata omia armeijoitaan.

Mikä määrässä hävitään, se laadussa voitetaan? No ei, sillä tehtäväsuunnittelu on hyvä esimerkki siitä, miten peli ei ole niinkään kuvaus modernista sodankäynnistä kuin vain aiempien Combat Missionien uudelleenlämmittelyä uusilla grafiikoilla. On suorastaan peli-idean väärinkäyttöä pistää jenkkien panssaripataljoonat ottamaan yhteen syyrialaisten vastaavien kanssa, sillä eihän moista nähtäisi kuin sodan alkuhetkinä tai Tom Clancyn kirjoissa.

Missä ovat hermoja riipivät partiokeikat epäluuloisen siviiliväestön keskuudessa? Missä ovat kuorma-autosaattueet keskellä miinoitteiden ja väijytysten saattamaa autiomaata?

Suoraan lehtien otsikoista repäistyt, mukaraflaavat terroristit ovat niinikään suorastaan surkuhupaisia, sillä ne vain ponnahtavat yllättäen jostain taistelukentän kulmasta räiskimään jenkkejä raketinheittimillään. Mitään muuta siviiliväestöön liittyvääkään pelistä ei löydy, joten tuli on vapaa, vaikka sitten raskaalla tykistöllä keskelle suurkaupunkia. Jos kerran haluttiin tehdä peli jenkkien kärsimyksistä Irakissa, olisi homman voinut hoitaa loppuun asti.

Olimme aivokuolleita

Tämä kaikki on kuitenkin pientä nillitystä verrattuna pelin suurimpaan ongelmaan. Se on nimittäin rikki. Battlefrontille pitää nostaa hattua siitä, että peli on reilussa kuukaudessa päivittynyt jo versioon 1.03, mutta toisaalta näyttää keskisormea siitä, etteivät monet perustason ongelmat ole vieläkään korjautuneet.

Jo itse pelimoottori on vaikeuksissa, sillä se ei pääse lähellekään aiempien pelien sujuvuutta tai realismia. Combat Mission tuli tutuksi siitä, että sen WeGo-vuorojen katselu oli parhaimmillaan kuin sota-elokuvan seuraamista. Yksiköt liikkuivat älykkäästi ja realistisesti, sekä tietenkin myös reagoivat vihollisen touhuihin. Shock Force tuntuu vain kalpealta kopiolta, sillä vaikka yksiköt kyllä reagoivat pelin tapahtumiin, ne tekevät niin todella hitaasti ja ontuvasti.

Ongelmat alkavat jo reitinhausta, mikä tekee reaaliaikaisen vaihtoehdon pelikelvottomaksi. Kun kolme Strykeriä ei osaa liikkua futiskentän kokoisella alueella ilman, että niiden pitää pyöriä toistensa ympärillä hakemassa polkuja, peli on vaikeuksissa. Koita siinä sitten komentaa joukkoja kun metrin eteenpäin komennettu Abrams ottaa kilometrin pakkia ja lähtee kiertämään naapurimaan kautta uusiin asemiinsa. Myös vuoropohjainen tila kärsii tästä ja on tavallaan vielä turhauttavampi, sillä kun se Abrams on vaellukselleen lähtenyt, ei sitä saa enää minuuttiin pysähtymään. Heikompi homma, jos sen tehtävänä oli vaikka tuhota muodostelmaa tappava T-72.

Vähintään yhtä kömpelöä on taistelu, sillä pelin on selvästi ohjelmoinut joku tarkan markan linjaa suosiva penninpyörittäjä. Yksiköt eivät nimittäin käytä pääaseitaan, ellei niitä nimenomaan käske, eivätkä aina silloinkaan. Strykerien PST-ohjukset eivät lennä, vaikka T-72 tanssisi ripaskaa edessä. Abramsit kyllä ampuvat tykillään kunhan tarpeeksi potkii, mutta silloinkin yleensä vain yhtä kohdetta kerrallaan. Jos vihollisen ohjusyksiköitä on vaikka kolme, niiden kahden muun tappaminen jää myöhemmille kierroksille… elleivät ne sitä ennen pistä jenkkejä pakettiin.

Ehkä tulevaisuudessa

Katastrofin kruunaa pelimoottori, joka on rujouteensa nähden aivan käsittämättömän raskas, sekä toki pelin tyyliin sopivasti myös umpibuginen. Kun muhkea muskelikone ei jaksa pyörittää peliä yli 20 FPS:n ruudunpäivitysvauhdilla, jossain on vikaa. Kun GeForce 8800 GTS -kortit eivät piirrä lainkaan jalkaväkeä, ellei pelin varjoja sammuta, vika alkaa olla jo vakava.

Kokonaiskuva on karu, mutta minkäs teet. Shock Forcen pinnan alla on selvästi hyvä ja kiehtova strategiapeli, joka on valitettavasti haudattu eeppisen jätösvuoren alle. Pinon läpi kaivautuminen on masentava ja aikaavievä operaatio, enkä usko, että monilla riittää siihen kärsivällisyyttä. Itselläni ei ainakaan riittänyt, vaan vaihdoin suosiolla takaisin vanhempiin Combat Missioneihin.

Koska peliä on jo nyt päivitetty hyvin ja lisäksi Battlefrontin pelit ovat perinteisesti nauttineet laajasta yhteisön tuesta sisällön muodossa, en epäile hetkeäkään, etteikö Shock Force tule vielä lunastamaan lupauksiaan. Se onkin sitten aivan eri asia, kauanko siihen menee. Jokainen miettiköön itse, haluaako osallistua pelin betatestaukseen vai odotella valmiin version ilmestymistä Sitten Joskus.

Pelin voi ostaa sekä kaupasta normaaliin tapaan tai ladata Paradoxin verkkokaupasta digiostoksena.

Tekijä: Battlefront.com
Julkaisija: Battlefront.com / Paradox Interactive
Testattu: Windows Vista, Core 2 Duo E6600+, GeForce 8800 GTS, 2 Gt keskusmuistia
Laitevaatimukset: Windows XP, Pentium IV 2.6 Ghz, 128 Mt muistilla varustettu näytönohjain, 512 Mt keskusmuistia
Pelaajia: 1-4 (Internet, lähiverkko, vuorottelu samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://www.battlefront.com/products/cmsf/ taiGamersgate: Combat Mission: Shock Force
Miikka Lehtonen

Toinen mielipide

Pelin arvosteluversiota testatessani epäluuloni nousivat hiljakseen. Pelin tasapaino ja näkemys epäilyttivät. Moni testipeli päätyi totaalisen yksipuolisiin voittoihin, joissa jenkkipuoli teurasti arabiarmeijan kärsimättä yhtään haavoittunutta. Arvelin kuitenkin, että laajemmalla pelaamisella Shock Forcesta kuoriutuisi hyvä peli. Mutta ei. Sisältö ei tuntunut hyvältä, pelattavuus ei yltänyt lähellekään lempimieni aiempien Combat Missionien tasolle eikä peli yksinkertaisesti onnistunut vetoamaan minuun. Imu puuttui. Sääli.