Crash Twinsanity (PS2, Xbox)

Crash Bandicoot -pelisarjan viime vuosien kehitys on malliesimerkki tuotteistamisen vaaroista. Naughty Dogin ensimmäiselle PlayStationille kehittämä hahmo valloitti kolmessa ensimmäisessä alkuperäisen kehittäjän tekemässä seikkailussaan niin pelaajien kuin arvostelijoidenkin sydämet. Naughty Dogin siirryttyä uusien kujeiden pariin Jak & Daxterin kanssa marsupilamin ura on valitettavasti sahannut paikallaan. Pelejä tulee tasaiseen tahtiin, mutta turvallisen tylsällä linjalla – ilmassa leijuu rahastamisen tuoksu.

Ren & Stimpy kohtaa Crashin

Viime aikoina Crashin saagaa on yritetty piristää epätodennäköisillä yhdistelmillä. Crash ja lohikäärme Spyro nähtiin Game Boy Advancella samassa pelissä. Crash Twinsanityssä yhteen hiileen koittavat vuorostaan puhaltaa Crash ja hänen arkkivihollisensa Neo Cortex. Brittiläisen Traveller’s Talesin kekseliään suunnittelun ja viimeistellyn toteutuksensa ansiosta kaksikon yhdistäminen toimii tällä kertaa mainiosti. Apua Crash Twinsanityn tarinaan on haettu absurdin piirretyn sarjan Ren & Stimpyn luoneelta Jordan Reichekilta. Tuloksena vauhdikkaaseen tasohyppelypeliin sopiva ohut kertomus yllättää hupaisan hämärillä ja jopa itseironisilla vivahteilla, joita ei heti uskoisi näkevänsä Crash-sarjan pelistä.

Tarina alkaa kun Crash ja Cortex huomaavat perinteisen kaksinkamppailun jälkeen joutuvansa yllättävään tilanteeseen. Molempien kotina toimiva saarivaltakunta joutuu ilkeiden avaruuslintukaksosten hyökkäyksen kohteeksi. Wicked Twinsiksi kutsuttu parivaljakko aikoo rosmota saaren kaikki Wumpa-hedelmät oman teknologiansa polttoaineeksi. Tämä ei tietenkään käy Crashin tai Cortex pirtaan, joten alun kommervenkkien jälkeen kaksikko huomaa toimivansa yhteistuumin uusia vihollisiaan vastaan.

Crash vie, Cortex vikisee

Pelin aikana ohjataan välillä pelkkää Crashia, toisinaan molempia. Myöhemmissä vaiheissa mukaan tulee myös tohtorin tytär Nina Cortex. Kaksikkoa ohjatessa Crash on ykkösmiehenä Cortexin toimiessa tarpeen mukaan aseena, esteiden hajottajana tai heiteltävänä apurina, joka muun muassa avaa siltoja Crashin kuljettavaksi. Cortex joutuu muutenkin jatkuvasti pulaan. Seikkailun mittaan Crash joutuu esimerkiksi kiirehtimään ampiaisia karkuun juoksevan Cortexin edellä poistaen esteitä tämän tieltä, sekä pelastamaan tämän vihaisen alkuasukasheimon toteemipaalusta.

Crash Twinsanity koostuukin mitä moninaisimmista osioista, joita voisi kutsua nykymuodin mukaisesti minipeleiksi. Crashin aiemmista seikkailusta tuttuja kenttiä on onneksi sopivan vähän. Rinnalla on runsaasti täysin uusia ja innovatiivisia osuuksia, joten pelikokemus pysyy tarpeeksi kiinnostavana. Kaiken lisäksi eri peliosiot on yhdistetty niin saumattomasti, että minipeligallerian sijaan tuntuu kuin pelaisi vain jatkuvasti muuttuvaa yhtä kokonaisuutta.

Avoimemmista suoraviivaisempiin kenttiin Crash Twinsanityn tehtävillä on yksi yhteinen ja erittäin ärsyttävä nimittäjä: liian korkea vaikeustaso. Osa tehtävistä on juuri sopivan haastavia, jotta niistä pääsee eteenpäin muutaman yrityksen jälkeen, mutta jokaista sopivaksi säädettyä tehtävää kohtaan on liian monta raivostuttavaa tapausta. Joko kyse on pikkutarkkuutta vaativasta hyppimisestä tai millisekunnilleen sovitetusta ajoituksesta, mutta välillä tiettyä kohtaa saa höylätä niin kauan, että tehtävän osaa vaikka silmät kiinni. Tilannetta ei helpota tallennuspisteet, joita on liian vähän ja harvassa. Sen lisäksi esimerkiksi lopputaistelujen kohdalla väliaikaiset jatkokohdat on pistetty sadistisesti ennen pakollista animaatiota, jota ei tietenkään voi ohittaa. Paikoitellen Crash Twinsanity saakin nimensä mukaisesti pelaajan mielen järkkymään ja harkitsemaan pelilevyn roskiin sinkoamista.

Muodollisesti pätevä

Pelin teknisestä toteutuksesta sen sijaan ei löydy pahaa sanottavaa. Grafiikka on todella upeata ja värikästä, paikoitellen ehkä liiankin suoraan Naughty Dogin ja Insomniac Studiosin tyyliä matkivaa. Pelimoottori venyy laajamittaisten maisemien piirtoon, eikä latausaikoja ole siirryttäessä avoimista alueista sisätiloihin. Visuaalinen loisto ei kuitenkaan pärjää kilpailussa kerrassaan riemastuttavalle musiikille ja äänisuunnittelulle.

Suuta pääinstrumenttina käyttävät kappaleet korostavat pelin äkkiväärää tunnelmaa. On mahdotonta olla naurahtamatta, kun joella hyppiessä kaiuttimista kuuluu etäisesti hymisty ”row, row, row your boat” tai Cortexin juostessa ampiaisia karkuun accapella-kuoro esittää rytmikkäästi klassisen Kimalaisen lennon. Ääninäyttely on myös loistavaa, Neo Cortexin hahmon vetäessä kommenteillaan pisimmän korren. Perinteisiä Uka-ukan ”hurbaka”-huudahduksia tai Crashin inahduksia ei toki ole unohdettu, joten pelisarjan pitkäikäisimmätkin fanit tuntevat olonsa varmasti kotoisaksi.

Vaikka Crash Twinsanityn vaikeustaso häilyy erittäin haastavan ja kotirauhan rikkovan rajamailla, peli on selkeästi pitkään aikaan innostavin Crashin seikkailuista. Silkan rahastamisen sijasta Traveller’s Talesilla on selvästi tila sydämessään Crashille. Sopiikin toivoa, että Vivendi antaa brittiläisen studion jatkaa pelisarjan kehittäjänä – ja muistuttaa heitä jatkossa hieman inhimillisemmästä tallennuspisteiden sijoittelusta.