CreaVures (Mac, PC)
Tekijä: Muse Games
Julkaisija: Muse Games
Testattu: PC Windows 7 64-bit, Core 2 Quad Q6600, 4 Gt muistia, Radeon HD5770 1 Gt.
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: 2 GHz prosessori, Windows XP tai uudempi, 512 Mt muistia (1 Gt Windows Vistalla), 128 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://musegames.com/games/creavures
Arvostelija: Janne Mikola
Maailmanlopun varalle on kirjoitettu hurja määrä selviytymisoppaita, joista Max Brooksin The Zombie Survival Guide on yksi tunnetuimpia. Mutta mitä tehdä, kun maailmanloppu saapuu muodossa, johon kirjastosta ei löydy apua? Kotimetsä on kuolemassa. Pimeys valtaa tilaa. CreaVuresin söpöjen eläinten ratkaisu on juosta ja hyppiä metsää pitkin vasemmalta oikealle niin pitkälle, että asiat ovat taas paremmin.
Iso osa indie-pelien merkkitapauksista on tasohyppelyitä höystettynä fysiikkapohjaisilla pähkinöillä ja kauniilla ulkoasulla. Menestysresepti on siis kasassa, mutta mitä uunista tulee ulos?
Pelin ensimmäinen käynnistyskerta on erittäin karu kokemus. CreaVures käynnistyy päävalikkoon, joka on suunniteltu omituisesti, kuin kosketusnäyttölaitetta tai olohuonekäyttöä varten. Valikon nappulat ja fontit ovat liian suuria, mikä nostaa pintaan lähinnä muistikuvia aikakaudelta, jolloin konsolipelien PC-käännöksissä ei ymmärretty pienentää käyttöliittymäelementtejä tietokoneen näyttöä varten.
Kesäharjoittelijan piirtämä päävalikko ei haittaisi muuten hyvässä indie-pelissä, mutta suurin ongelma ensivaikutelmassa on se, että se aiheuttaa pelaajalle karmivan tunteen siitä, että oma laitteisto on jotenkin rikki. Tämä johtuu siitä, että päävalikossa ei käytetä ääntä. Lainkaan. Valikoissa ei tarjoilla taustamusiikkia eikä edes nappuloiden klikkailusta palkita normaaleilla naksahduksilla. Mutta ottakaa rennosti; kissanne tai lemmikkihamsterinne ei ole syönyt kuulokkeenjohtojanne, CreaVures vain tykkää olla hiljaa.
Ensivaikutelma on tärkeä, mutta joskus se pettää: CreaVures ei ole mykkä. Varsinaisen pelin alkaessa musikaalisesti lahjakas kosketinsoittaja päästetään valloilleen, joskin vailla sen suurempaa suunnitelmaa. Voin hyvin kuvitella kuinka pääsuunnittelija on tilannut muusikolta ääniraitaa kuin abiturientti juomaa Viking Linen baaritiskillä pyytäessään ”jotain kirpeää drinkkiä”. Tällä kertaa tilauksessa on vain ollut ”salaperäistä ja satumaista”.
Loistavaa pimeyttä
Pelin tarina esitellään pelaajalle tyylillä, joka saa hetkeksi miettimään, että toimisiko tämäntyyppinen peli jopa paremmin ilman juonta. Tarinankerrontaan käytetään ensimmäiset 30 sekuntia, joiden aikana selviää, että aikanaan kaunis ja eloisa kotimetsä ei voi hyvin ja on kuolemassa. Metsän hyvinvointi on kiinni valosta, jonka ilkeä pimeys pyrkii syrjäyttämään. Niinpä pelin ideaksi nousee valon kerääminen.
Valopallojen keräämisestä on vastuussa viisihenkinen, metsän söpöjen pienten eläinten muodostama joukko-osasto. Jokaisella eläinhahmolla on taatusti toimivaan, jo vuonna 1992 julkaistusta The Lost Vikingsistä tuttuun tyyliin omat kykynsä ja rajoituksensa. CreaVuresissa tukevinkin hahmo osaa kuitenkin hypätä, ja useimmat voivat nokittaa takaisin, mikäli vihollinen meinaa astua varpaille. Hahmojen taiteellisesta suunnittelusta nousevat ensimmäisenä mieleen Studio Ghiblin japanilaisten animaatioelokuvien erikoiset hahmot, värien saatua inspiraationsa Avatar-nimisestä scifieepoksesta. Jälki on kaunista, mutta esikuvien lähteet aistii hieman liian helposti.
Pelin taiteessa ihmeellisintä on se, miten hyvin niin litteä tarina on saatu tukemaan pelin graafista ulkoasua. Peli on hyvin pimeä, jolle vastapainoa tarjoavat kuin hukkuvat valon saarekkeet. Metsän elämä hohkaa kaunista, mutta samalla niin pelottavaa fluoresoitunutta valoa tavalla, joka saa kiittämään Tekijää siitä, etten onneksi kuulu metsän asukkeihin. Tyylillisesti ulkoasu on loistavaa, vaikka epätarkat tekstuurit, yksityiskohtien puute ja vähän sinne päin toteutetut kiipeilyanimaatiot laskevat sen ulkoasultaan tavallisten kuolevaisten joukkoon. Jos pelin kehitysvaiheessa on ensin ollut olemassa konsepti kuolevasta metsästä, jonka elämänvalosta pimeys on ottamassa vallan, ja vasta sen jälkeen tarinalle on kehitetty graafinen ilme, olen virallisesti vaikuttunut.
3 dl taidetta, 2 rl tasohyppelyä, 1 tl puzzleja
Ulkoasu on kunnossa, mutta muut ainesosat eivät niinkään. CreaVures on melko epämiellyttävä tasohyppelypeli. Sen kontrollit ovat turhauttavat ja tuntuvat epätarkoilta: hyppyjen ajoittaminen ja hyppyvoiman määrittäminen on arpapeliä, liaanihyppelyssä hahmot takertuvat tasoihin ja tipahtelevat alas, eikä ilmassa olevia hahmoja voi kääntää ympäri vasta kuin pitkän hyppyanimaation loppuvaiheilla.
Kontrollit eivät ole aivan niin huonot, että niistä olisi pelintappajaominaisuudeksi. Pelisuunnittelulla on päätetty kuitenkin lyödä naula arkkuun, sillä päähahmot liikkuvat pareissa. Pelikentällä on siis aina samanaikaisesti kaksi CreaVurea, eli samat tarkkuushyppelyt pitää suorittaa aina kahdesti peräkkäin. Mikäli ensimmäisen otuksen saa haastavan kuilun yli tallennuspisteelle, mutta perässä tuotava CreaVure kuolee, aloitetaan peli uudelleen tilanteesta, jossa molemmat hahmot ovat kuilun väärällä puolella.
Puzzlejen määrä CreaVuresissa on valitettavasti aivan liian vähäinen. Esimerkiksi kolme ensimmäistä kenttää saa juosta läpi kertaakaan pysähtymättä – ja se on aika iso osa 15 kentän pelistä. Peli myös kertoo pelaajalle, että mikä seinä toimii kiipeilyyn ja mihin hedelmään kannattaa jäädä roikkumaan, jotta takaa tuleva saa nätisti otettua edellä olevan hännästä kiinni. Myös kaikki interaktiiviset objektit on ripoteltu peliin periaatteella, että kun sellainen tulee vastaan, niin sitä käytetään. Tarjolla on myös alkeellinen fysiikkamoottori, sillä liaanit heiluvat realistisesti ja joskus vastaan tulee painovoimaa kunnioittavia esineitä, mutta puzzleissa fysiikkaa ei hyödynnetä.
Parempaakin on tarjolla
CreaVures on graafisesti kaunis peli, joka tarjoaa haasteita kontrolliensa, ei niinkään puzzlejensa puolesta. Läpipeluu ei ole epämiellyttävä kokemus, mutta ei myöskään suuri henkinen täyttymys. Puzzle-tasohyppelyiden saralla on tarjolla niin paljon parempiakin pelejä, että jos tyylilaji kiinnostaa ja esimerkiksi suomalainen Trine tai aivan loistava Limbo ovat pelaamatta, kannattaa ne tarkistaa ensin. Molemmat peleistä on arvosteltu ja ylistetty myös Domessa.
Toisaalta, jos olet vankkumaton tasohyppelyiden ystävä, voi CreaVuresin kanssa vierähtää pari puolikasta iltaa mukavasti. Liikaa ei kuitenkaan kannata maksaa, sillä 15 kentässä on pelattavaa noin kolmeksi tunniksi. Uudelleenpeluuarvoa on kasvatettu sijoittamalla alkupään kenttiin kerättäviä valoja paikkoihin, joihin ensimmäisellä peluukerralla ei pääse tarvittavan erikoiskyvyn puutteen vuoksi. Mutta koska pelaajaa ei palkita keräilystä mitenkään eikä pelattavuuskaan yllä silkan iloittelun tasolle, ei toinen läpipeluukerta kuitenkaan houkuttele.
Lue myös
Bodycount -ennakko (PS3, Xbox 360)
Deus Ex: Human Revolution (PC, PS3, Xbox 360)
E.Y.E.: Divine Cybermancy (PC)
Formula 2011 -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)
Red Orchestra 2: Heroes of Stalingrad -ennakko (PC)
