Uusimmat

Destiny-ennakko (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

26.07.2014 18:15 Juho Anttila

Tekijä: Bungie
Julkaisija: Activision
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Pelaajia: 1-useita, pelimuodosta riippuen
Pelin kotisivu: http://www.destinythegame.com
Testaaja: Juho Anttila

Löydä kohtalosi. Bungien Destiny on kunnianhimoinen kuin nimensä. Vähempään ei tosin ole varaakaan, kun taakkana on Halo-sarjan painolasti. Jos tuloksena on mitään muuta kuin uraauurtava pelikokemus, pettymys on suuri.

Odotus ei ole enää pitkä, sillä syyskuussa tärähtää. Tilaisuus on myös mitä oivin, sillä suurjulkaisu toisensa jälkeen on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Onko kyse yhteensattumasta vai väistelevätkö julkaisijat tarkoituksella Destinyä? Lopullista totuutta tästä ei tiedä varmasti kukaan, mutta joka tapauksessa alkusyksyn pelityhjiössä Destinyllä on kaikki mahdollisuudet nousta tavoitteidensa kaltaiseksi hitiksi.

 

Ennen julkaisua tarjolla oli kuitenkin maistiainen tulevasta. Muutaman tunnin horisontaalinen ennakkoleikkaus tulevan tarjonnan läpi antoikin oivan kuvan siitä, mitä on tulossa. Kunnianhimoa Bungiella ainakin tuntuu riittävän.

Mystinen tulevaisuus

 Pelin introvideo kertoo, mistä on kyse. Marsista löytyy Traveller, jonkinlainen valtava pallonmuotoinen avaruusalus. Tämä löytö mahdollistaa ennennäkemättömän teknologisen kehityspurskauksen ja kukoistuksen aikakauden, ainakin siihen saakka, kunnes Travelleria jahtaava pimeys tavoittaa aurinkokunnan. Sen jälkeen edessä onkin synkkyyttä, tuhoa, itkua ja hammastenkiristelyä. Tapahtuneen jälkeen ihmiskunta on kuin kommunismin jäljiltä, kaikki on rikki ja ruosteessa.

 Tähän soppaan heitetään pelaaja, Peter Dinklagen esittämän Ghost-robotin henkiin herättämä Vartija, jonkinlainen ihmiskunnan viimeinen suojelija. Suojelusta tarvitaankin, sillä jäljellä on vain yksi Travellerin suojelema kaupunki. Muu aurinkokunta on enemmän tai vähemmän pimeyden hallitsemaa postapokalyptistä joutomaata.

 Tälle pohjalle rakennetaankin Destinyn peruspelattavuus. Viimeinen kaupunki on hubi, jossa päivitetään varusteita ja napataan mukaan tehtäviä. Tehtävät puolestaan vievät aluksi maan pinnalle, mutta myöhemmin myös kuuhun ja muille planeetoille. Ennakossa muilla taivaankappaleilla tosin vain kiusoiteltiin, sillä auki oli vain yksi alue maan pinnalla.

 Ennen tähän pisteeseen pääsyä on kuitenkin hankittava käyttöönsä avaruusalus, jolla matkanteko paikasta toiseen onnistuu. Tämä toimii samalla pelin tutoriaaliosiona opettaen pelaamisen perusasiat. Ihan hirveän paljon opeteltavaa ei sinällään ole, onhan valtaosa meistä imenyt jo äidinmaidossaan räiskintäpelien peruspelattavuuden.

 Vaikutteita moneen suuntaan

 Ensinäkemältä Destiny ottaa vaikutteita monelta suunnalta. Pelattavuus tuntuu monella tapaa Halolta. Mukana voi olla yhtä aikaa kolme erilaista asetta. Liikkuminen, hyppiminen ja ampuminen sekä myös ajoneuvoilla ajaminen tulee melko lailla selkärangasta, jos Bungien edellisiin teoksiin on tullut perehdyttyä.

 Pelituntuma poikkeaa merkittävästi Borderlandsista, jonka etukäteen huhuttu vaikutus puolivapaaseen pelattavuuteen jää lopulta aika ohkaiseksi. Tehtäviä tehdään laajoilla alueilla, joissa törmää tämän tästä myös muihin pelaajiin. Vaikka ryhmäytyminen onkin mahdollista, pääosa yhteispelistä koostui ennakon tarjoamassa kontekstissa lähinnä emergenteiltä kohtaamisilta. Tuolla joku taistelee henkensä edestä, käynpä auttamassa ja jatkan sitten matkaa.

 Matka kohti osoitettua tehtäväaluetta on yleensä varsin vapaa, mutta perille päästyä ruuvia vedetään vähän tiukemmalle. Useimmat tehtävät huipentuvat niin sanotuille Darkness-alueille, jotka ovat kuin pieniä instansseja. Toiminta on enemmän tai vähemmän käsikirjoitettua ja kuolema vie takaisin alueen alkuun. Jostain syystä nämä osiot toivat mieleen Warframen, mielikuva, joka syntyi ehkä ennemmin tunnetasolla kuin mihinkään yksittäisiin konkreettisiin asioihin nojaten.

 Toki löydettävää, nähtävää ja salaisuuksia löytyy tehtävien ulkopuolelta. Yksi oleellinen pelimekaniikka ovat tutkimustehtävät, jotka päästävät pelaajan tutkimaan avaraa maailmaa vapaasti. Mukaan voi poimia matkan varrelta bulkkihenkisiä pikkutehtäviä, mutta aivan yhtä lailla ajan voi käyttää silkkaan räiskintään ja tutkimiseen.

 Morppipuolelta on mukaan poimittu myös Strike-nimen saaneet instanssit. Nämä ovat ainakin ennakossa pienille ryhmille tasapainotettuja tehtäviä, joiden tarkoituksena on vallata vihollisen tukikohta. Lopussa odottaa toki tavallista vahvempi pomo.

 Paletti täydentyy vielä kilpailullisella moninpelillä. Tästä maistiaisena tarjottiin aika pitkälti ennestään nähdyn oloista alueiden valtaamiseen perustuvaa pelattavaa. Ei jaksanut viedä tällä kertaa vielä mukanaan kovin vahvasti, mutta julkaisuaikaan tarjolla lienee monipuolisempi ja toivottavasti myös omaperäisempi valikoima.

 Horisontaalista kehitystä

 Destinyn hahmonkehitykseen on yritetty löytää hieman erikoisempaa lähestymiskulmaa. Pelaajat keräävät kyllä kokemusta, mutta tämä tie on kuljettu läpi hämmästyttävän pian. Jopa niin pian, että maksimitaso on saavutettavissa muutamassa tunnissa jo ennakon tarjoaman sisällön avulla. Tekijöiden itsensä mukaan tämä on tarkoituksellista, sillä hahmonkehitykseen on haettu jatkosuuntaa Diablosta.

 Tämähän tarkoittaa tietenkin varusteita. Kokemustasot tarjoavat lähinnä pikakurssin hahmon, joita on muuten kolme pääluokkaa ja näiden alaluokat, kukin omine erikoisominaisuuksineen, kykyihin ja niiden käyttöön. Sen jälkeen huomio kääntyy aseiden, panssareiden ja muiden varusteiden virittelemiseen.

 Jokaisella hahmolla on käytössään kolme asepaikkaa: pääase, sivuase ja raskas ase. Vaihtelua riittää myös asetyyppien sisällä, joten arsenaaliaan pääsee hyödyntämään monipuolisesti pelityylinsä ja tilanteen vaatimusten edellyttämällä tavalla. Eri hahmoluokkien kyvyt tuovat myös mukavasti vaihtelua, joskin Borderlands-tyylinen mahdollisuuksien kirjo jäi vielä ennakon aikana saavuttamatta.

 Teknisesti Destiny on varsin kelvollinen. Testialustana toimineella PlayStation 4 -konsolilla pelikokemus pysyi sulavana ja miellyttävänä. Graafinen ulkoasu on pätevä, mutta ei kuitenkaan häikäisevä. Ehkä lopullinen peli marssittaa näkyville näyttävämpiä maisemia. Vanha venäläinen avaruustukikohta ei tarjonnut vielä mitään sellaista, mitä ei oltaisi nähty jo aiemminkin.

 Nälkäiseksihän ennakko joka tapauksessa jätti. Tarjolla olleet tehtävät tuli pelattua läpi varsin vauhdikkaasti, mutta jo nyt näytillä olleella ensimmäisellä alueella riittää silti tutkittavaa ja etsittävää yllin kyllin. Sujuva pelattavuus ja monet hyvät ideat vain odottavat mahdollisuutta puhjeta kunnolla kukkaan. Se, tapahtuuko tämä myös, selviää jo aika pian, sillä Destinyn lopullinen versio julkaistaan syyskuun alkupuolella.

 

 

Toinen mielipide

(toim. huom: Niklas kirjoitti mielipiteensä käytännössä täysin uusiksi ennakon julkaisun jälkeen, alla päivitetty versio. -JOK)

Scifi on genrenä yksi mielenkiintoisimmista. Lukemattomat tutkimattomat planeetat ovat kiehtovia eikä sisälläni oleva pikkupoika malta olla aloillaan, kun hyvää scifiä ilmestyy näköpiiriin.

En ole koskaan ollut kova Halo-fani ja kun Bungie ilmoitti uudesta avaruuteen sijoittuvasta räiskintäpelistään, en jaksanut edes vaivautua tutustua sen premissiin tarkemmin. Lähestyin Destinyä varauksella, mutta nyt sen parissa on vierähtänyt tovi jos toinenkin.

Pelin maailma on todella laaja, jota lähestytään aluksi pakollisella tutoriaalilla. Se on osa juonta eikä sen läpikäyminen onneksi tunnu pakkopullalta. Tutoriaalin jälkeen pääsee heti toimintaan mukaan ja uusia varustuksia sekä ominaisuuksia on helppo availla pelin edetessä kahakoista toisiin.

Strike-tehtävät ovat ehdottomasti pelin mielenkiintoisin osa-alue, mutta crucible-pelimuodon Halomainen perustoiminta on myös ihan hauskaa ajanvietettä. On harmi, että tiimin kanssa pelatessa Strike-tehtäviin voi ottaa mukaan vain kolme kaveria, joka tuntuu hieman oudolta. Peliporukoissa on yleensä useampi henkilö, joten nyt ulkopuolelle saattaa jäädä moni toveri. Ideana tälle on varmasti ollut se, että jokaiselle luokalle on yksi hahmo varattuna tiimistä.

Moninpeli on eittämättä pelin vahvuus, mikä on loistava kokonaisuus muun muassa yhteistyön ja haastavien pomotaisteluiden vuoksi. Yksinään peli saattaa käydä kuivahkoksi nopeasti, sillä tehtävät on rakennettu moninpeli mielessä pitäen. Destinyn tarinaan en päässyt oikein sisälle ja se jäikin hieman alakynteen toiminnan tiimellyksessä.

Yksi fantastisista ominaisuuksista Destinyssä on myös se, ettei se vaadi PlayStation Plus –palvelua. Ilman Plussaa olevat pelaajat eivät kuitenkaan saa auki osia moninpelistä, kuten muun muassa crucible pelimuotoa tai Strike-tehtäviä.

Destiny on luokiteltu suuren luokan scifi-eepokseksi, jollaiselta se myös tuntuu. Maailmat ovat hyvin laajoja ja alphavaiheen autioista kentistä on päästy osittain eroon. Pelin suurimmaksi ongelmaksi muodostuu tällä hetkellä suhteellisen pitkät latausajat, joita ei kuitenkaan esiinny kuin määränpäästä toiseen siirryttäessä. Kaikki muu toiminta tapahtuu ilman suurempaa viivettä.

Betavaiheen lyhyt testipätkä jättää pääasiassa hyvän maun suuhun, vaikka tehtäviä on tällä hetkellä vielä kourallinen ja ne kärsivät jonkin verran toistuvuudesta. Destiny on kuitenkin hauska ja huikea pelikokemus, eikä lopullista syksyistä julkaisua ei malta enää odottaa. Onneksi kesä on kohta ohi.

Niklas Isberg

 

Lisää aiheesta

Halo (PC)

Halo 3 (360)

Halo 3 -moninpeliarvostelu (360) Halo 2 (PC)

Halo 3: ODST (Xbox 360)

Halo: Reach (Xbox 360)

Suomalaista Halo 3 -taidetta Tukholmassa