Disciples III: Renaissance (PC)
Tekijä: Akella
Julkaisija: Kalypso Media
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, Radeon HD5850
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP, AMD 3000+ / Pentium 2 GHz, 512 Mt keskusmuistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain 128 megatavun muistilla
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://www.disciples3.ru
Miikka Lehtonen
Heroes of Might & Magicista asti HOMMin tyyliset pelit ovat kuuluneet suosikkipelieni listalle. Jotenkin yhdistelmä kevyttä hahmokehitystä, seikkailua ja vuoropohjaista strategiaa kutkuttelee minua juuri sopivasta paikasta.
Kun otetaan vielä huomioon, että Disciples-sarja on tähän saakka tarjonnut suunnilleen Heroesin jälkeen parasta genren toimintaa, odotin pelisarjan kolmatta osaa kuin kuuta nousevaa. No, se kuu on nyt noussut ja kuten John Fogerty sanoisi, ”I see a bad moon rising”.
Disciples-sarja nousi vuosien varrella omien suosikkieni joukkoon kahdella aseella: persoonallinen fantasiamaailma enkeleineen ja demoneineen, sekä vielä merkittävämmin välittömän nautittava ja helpon sujuva pelattavuus. Haastetta toki löytyi, mutta peli paljasti herkkunsa kättelyssä: kaikki oli käden ulottuvilla eikä opetteluun kulunut juuri aikaa.
Toisin on Disciples III:n tapauksessa, sillä vaikka paperilla ominaisuuksia ja hienouksia riittääkin, pelin käyttöliittymän on suunnitellut joku spede, joka ei ole kuullutkaan käytettävyydestä tai mukavuudesta. Kaikki mahdollinen on kätketty useamman valikon taakse, nappuloita on ruudulla aivan tautisesti eikä mitään selitetä tarpeeksi hyvin.
Pelistä toki löytyy turhankin laaja tutorial-osio, jossa väännetään rautalankaa kaikille itsestään selvistä asioista. Kun lyöt vihollista, sitä sattuu. Kun vihollinen lyö sinua, sinua sattuu. Entäs ne oikeasti tärkeät jutut? Ne on unohdettu. Ei silti että mikään tutorial olisi tätä katastrofia pelastanut: kun käyttöliittymä on paska, se on paska ja paskaa se nimenomaan tällä kertaa on. Näin pelillä on heti niin sanotusti kaksi paloa tilillään, ennen kuin ensimmäinen vuoropari on alkanutkaan.
Venäjältä päivää
Disciples III on venäläinen peli. Olisin arvannut tämän jos en olisi sitä tiennyt, sillä jokaisesta pelin huokosesta suoraastaan pursuaa itäblokin pelisuunnittelua. Välillä hyvässä mielessä, useammin huonossa. Pelimaailma on yhä mahtavan synkkä ja pimeä paikka, jossa kenelläkään ei ole kivaa.
Karut miehet tekevät karuja asioita taistellessaan pimeyden sanoinkuvaamatonta pahuutta vastaan ja mikäs sen hienompaa! Tunkekaa 50 vyöhön sonnustautuneet anime-teininne sinne, missä aurinko ei paista! Antakaa minulle koko rahan edestä rumia soturipappeja, jotka ratkovat palavan uskonsa ja jättimäisen lekansa kanssa maailman ongelmia!
Pelistä löytyy myös mukavasti syvyyttä. Heroes-pelien tapaan Disciples III sekoittelee kevyttä roolipelaamista kaupunginhallintaan ja taisteluun. Jokaisessa osa-alueessa riittää vaihtoehtoja: sankareille saa uusia varusteita, he keräävät kokemustasoja ja niin edelleen. Tämä on toki genren peruskamaa, mutta ainakin ne perinteiset houkuttimet löytyvät pelistä.
Valitettavasti peri-venäläistä on myös se, että kun pelin perusteet oli kasattu, proggis ilmeisesti jätettiin oman onnensa nojaan. Pelin tekoäly on täysin luokaton sekä taistelussa että strategiakartalla: parin kämäisen demonin yksiköt valuvat kerran toisensa jälkeen ottamaan turpaansa armeijalta, jossa itse Jahve parin lähimmän arkkienkelinsä ja maanpäällisen esitaistelijansa kanssa odottelee rystysiään napsutellen.
No mutta ei se mitään, ihmisiä vastaanhan nämä pelit parhaimmillaan ovatkin, eikö? No, näinpä, mutta ei Disciples III:n tapauksessa. Moninpeli on mallia hotseat, eli mitään nettipeliä ei tunneta tai tueta. Lisäksi Pelsepuupi on onnistunut livauttamaan pari demoniaan pelistä suoraan moninpelikoodiin, sillä sen kerran kun sain jonkun jäynäytettyä pelikaverikseni, homma kaatui säännöllisesti viimeistään vartin kohdalla.
Haluaisin niin kovasti pitää Disciples III:sta eikä se mikään täysi sukka olekaan. Jahka antiikkisen ja kamalan käyttöliittymän kanssa oppii elämään, tarjolla on persoonallinen ja karulla tavalla nätti strategiakokemus, jolla on tosin riippakivenä kaulassaan useita erikoisia ratkaisuja ja ongelmia. Surkea tekoäly, olematon moninpeli, Claymore-miekan mittainen lista bugeja… valitettavaa riittäisi. Harmin paikka, sillä potentiaalia olisi ollut.
Lisää aiheesta
Heroes of Might and Magic V (pc)
Might & Magic: Clash of Heroes (DS)
Lue myös
Dead Rising 2 (PC, PS3, Xbox 360)
Enslaved: Odyssey to the West (PS3, Xbox 360)
Final Fantasy: The 4 Heroes of Light (DS)
Medal of Honor (PC, PS3, Xbox 360)
Quantum Theory (PS3, Xbox 360)
