Uusimmat

Doom 3 (PC)

26.08.2004 00:00 Mikko Matilainen

Ensimmäisiin 3D-räiskintöihin lukeutuneen Doomin kolmas osa on ilmestynyt. Alkuperäinen Doom nauttii nykyään legendan mainetta, joten tältä uutuuspeliltä on odotettu paljon. Kun pelin ensimmäiset kuvakaappaukset ilmestyivät nettiin, oli selvää, että Doom III tulee nostamaan PC-pelien grafiikkastandardit uudelle tasolle. Hyvä grafiikka ei kuitenkaan aina takaa hyvää peliä, joten monet uskalsivatkin epäillä löytyykö upean ulkoasun sisältä mitään, joka nostaisi pelin edeltäjiensä tasolle. Doom III osoittautuu kuitenkin kaikilta osin rautaiseksi kokonaisuudeksi. Se saa pelaajan näkemään kukkasia ja pahimmassa tapauksessa laskemaan alleen.

Doom III:n alkuasetelma on tuttu. Pelaaja hyppää Marsissa sijaitsevaan tutkimuskeskukseen saapuvan merijalkaväensotilaan univormuun ja huomaa pian olevansa keskellä demonien invaasiota. Pelin edetessä juoni saa runsaasti lihaa luidensa ympärille, ja vaikkei tämä mitään Shakespearea olekaan, juoni on kyllin vahva pitääkseen pelin kasassa ja tarjotakseen pelaajalle jonkinlaisen syyn taistella mystistä paholaisarmeijaa vastaan.

Juonta kuljetetaan pääasiassa radiokeskusteluiden avulla ja tapahtumien taustoja valotetaan kenttien varsilta löytyvien PDA-laitteiden avulla. Kämmentietokoneista löytyy sähköposteja sekä video- ja äänitiedostoja, jotka sisältävät paljon tarpeellista ja tarpeetontakin informaatiota tutkimuskeskuksesta ja sen viimeaikaisista tapahtumista. Sieltä täältä löytyy myös invaasiosta selvinneitä tiedemiehiä, joista ei tosin ole pitkäaikaista hyötyä. Useimmiten nämä selviytyjät ovat elossa kuollakseen mahdollisimman brutaalisti juuri silloin, kun sankarimme ehtii paikalle.

Doom III on oikeasti pelottava peli. Tunnelma on ahdistava ja epätoivoinen, eivätkä suoraan helvetistä karanneet vastustajatkaan tee oloa yhtään turvallisemmaksi. Ympäristöt ovat hyvin pimeitä ja valonlähteitä on harvassa. Sankarillamme on mukana taskulamppu, jolla saa tuotua valoa pimeyteen, mutta ainoastaan silloin, kun kädessä ei ole asetta. Taistelut käydään siis siinä valaistuksessa, minkä ympäristö tarjoaa. Lähes äärimmäisyyksiin viety pimeys saattaa häiritä joitakuita, mutta sillä on tärkeä osa tunnelman luomisessa. Doomia pelatessa tiukimmankin kotisotilaan puntti alkaa tutista, eikä sinne seuraavaan huoneeseen tee mieli rynnätä, kun tietää, että naamalle saattaa puskea vaikka kuinka rumaa vihollista.

Doom III:n viholliskaarti on hyvin suunniteltu. Suurin osa vastaan tulevista örmyistä on 2000-luvun versioita kahdessa ensimmäisessä Doomissa nähdyistä demoneista, mutta mukana on myös muutama uusi tuttavuus. Vihollisille on yhteistä tietynlainen orgaanisuus, ja jokaisen vastaan tulevan vihollisen pirullinen rumuus ja hyytävä örinä riipii selkäpiitä. Jotain vastaan asettuvista demoneista kertoo se, että niiden pelote ei rajoitu vain ensi tapaamiseen, vaan suoraan ruudulle hyökkäävä möykky saa pelaajan paskahalvauksen partaalle kerta toisensa jälkeen.

Doom III ei ole edeltäjiensä kaltainen nopeatempoinen räiskintäpeli. Tahti on hidastunut merkittävästi, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että yksikin vihollinen voi teurastaa sankarimme. Varovainen eteneminen on välttämätöntä jo senkin takia, että näkyvyys on aina heikko, eikä koskaan tiedä mistä seuraava hirviö rynnii kimppuun. Pelillä on kuitenkin paha tapa puskea vihollisia esiin näkymättömistä. Toki yllätyksellisesti pelaajan taakse teleporttaavan demonin ilmestymistä voidaan perustella mitä erilaisimmin tavoin, mutta totuus on, että tyhjästä ilmestyvät ja seinien sisään kätketyt viholliset ovat halpa temppu.

Koska demonit on varustettu ikävällä ulkonäöllä ja pahalla asenteella, ei niitä mielellään kauaa katsele. Onneksi sankarimme ei ole mikään eilisen teeren poika, vaan miehen kädessä pysyvät niin haulikot kuin plasmakivääritkin. Asearsenaalia vaivaa kuitenkin ponnettomuus. Haulikossa on kyllä potkua vaikka muille jakaa, mutta etenkin plasmakivääri ja raketinlaukaisin eivät tarjoa sitä munaskuita jytistävää fiilistä.

Heti ensimmäisistä pelihetkistä lähtien on selvää, että Doom III on askel kohti seuraavaa tasoa niin grafiikan kuin tunnelmanluomisen saralla. Doomissa on ominaisuuksia ja asioita, joista voidaan olla montaa mieltä, mutta tuskin kukaan ryhtyy kiistämään sitä, että kyseessä on ylivoimaisesti kaikkien aikojen parhaan näköinen peli. Lisäksi pelin tunnelma on niin tiivis, että sitä voi leikata veitsellä. Pimeyteen ja klaustrofobisiin tiloihin yhdistyvät valaistusefektit sekä upean näköiset ja pelottavat hahmot luovat hyvän pohjan, jota ruokitaan erinomaisella äänimaailmalla. Mikään peli tähän päivään mennessä ei ole kyennyt luomaan läheskään yhtä pelottavaa ilmapiiriä. Kun Doomia pelaa yksin pimeässä ja takakaiuttimista alkaa kuulua lapsen itkua ja kuiskintaa, hiipii mieleen väkisinkin ajatus lopettaa peli ja jatkaa sitä seuraavana päivänä, kun on mukavan valoisaa. K18-leima paketin kyljessä on siis paikallaan.

Koska grafiikka on nostettu pari pykälää korkeammalle kuin koskaan aiemmin, ovat myös laitevaatimukset nousseet. Koneessa olisi parasta hyrrätä yli kahden gigahertsin prosessori uudehkolla näytönohjaimella mikäli pelistä haluaa kaiken irti. Täysillä grafiikka-asetuksilla pelaaminen saattaa jäädä haaveeksi niiltäkin, joilla on käytössään viimeisimmät pelit ja vehkeet sisältävä kone. Jotta äänimaailmasta saa kaiken irti, on kotoa löydyttävä surround-kaiuttimet tai vähintään hyvät kuulokkeet.

Ensimmäiset hetket Doom III:n parissa kuluvat ihmetellessä pelin upeaa grafiikkaa. Kun toiminta lähtee kunnolla käyntiin, uskomaton tunnelma vie pelaajan mukanaan, eivätkä muutamat pikkuvirheet välttämättä näy. Ennemmin tai myöhemmin totuus iskee vasten kasvoja. Doom III on erinomainen peli, mutta siinä on muutamia valittamisen aiheita. Niistä merkittävin on yksipuolisuus. Noin 20 tuntia kestävän läpipeluun aikana pelaajalle ei tarjota juuri muuta kuin staattista hirviöiden lahtaamista. Paikoin harmi yksipuolisuudesta saattaa muuttua tylsistymiseksi, mutta monet hyvät osa-alueet onnistuvat pitämään pelaajan monitorin ääressä. Toista läpipeluuta Doom III ei silti kestä. Ensimmäinen pelikerta on kuitenkin niin voimakas kokemus, että Doom III jättää kaikki kilpailijat taakseen.

Muropaketin uusimmat