Dream Trigger 3D (3DS)
Tekijä: Art Co.
Julkaisija: D3Publisher
Testattu: Nintendo 3DS
Saatavilla: Nintendo 3DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://nintendo.fi/nintendo-3ds/pelit/dream-trigger-3d/
Arvostelija: Petteri Kaakinen
Yleensä on helppo muodostaa mielipide pelistä. Niistä joko pitää tai sitten ei, vaikka joskus ne eivät oikein herätä tuntemuksia suuntaan jos toiseenkaan. Dream Trigger 3D on vaikeampi tapaus. Se tuntuu aluksi äärimmäisen turhauttavalta kokemukselta, josta voi kuitenkin oppia pitämään… Jossain määrin.
Jotain liene kertoo se, että jo itse peli-idean kuvaaminen on melkoisen vaikeaa.
Dream Triggerissä ohjataan ruudulla näkyvää objektia, joka on ikään kuin tähtäin, jolla täytyy sihdata vihollisia lasersäteensä alle. Samalla tähtäin on myös alus, jota täytyy ohjata vihollisten ristitulen keskellä. Pelin ideana on se, etteivät viholliset näy kunnolla tai ole tapettavissa, kun ne tulevat pelikentälle. Pelaajan pitää asettaa kosketusruudulla äänipommeja liikkuvien vihollisaaltojen eteen, jotka sitten räjähtävät hetken kuluttua.
Räjähdysaallot paljastavat ylemmällä ruudulla viholliset pelaajalle, minkä jälkeen ne ovat tuhottavissa. Kaikki tämä on kuorrutettu hieman Reziä ja Child of Edeniä muistuttavalla tyylillä, jossa musiikki ja psykedeelinen graafinen tyyli ovat iso osa peliä. Musiikki ei tosin yllä aivan kyseisten pelien tarjonnan tasolle.
Kuulostaako oudolta? Tai yksinkertaiselta? Ehei. Käytännössä pelaaminen voi olla aluksi yhtä helvettiä. En muista milloin olisi viimeksi tehnyt yhtä paljon mieli luovuttaa jo ensimmäisten minuuttien aikana. Harvemmin tulee vastaan peliä, jossa ensimmäisen lyhyen kentän läpäiseminen voi vaatia melkein kymmenen yritystä.
Nightmare Trigger
Dream Triggerin aloituskynnys on siis äärimmäisen korkea ja sen jälkeenkin kun luulee päässeensä jyvälle pelimekaniikoista, niiden sisäistämisen kanssa menee oma aikansa. Aluksi on tarpeeksi vaikea vain ohjata alustaan vihollistulituksen keskellä samalla kun yrittää saada selkoa pelin perusmekaniikoista. Niiden oppimisen jälkeen voi olla vaikeaa asetella pommeja kosketusruudulla samalla kun seuraa tapahtumia yläruudulla. Kaiken kuitenkin oppii, pikkuhiljaa, eikä peli ole usaemman kentän ajan harjoiteltuaan enää hirveän vaikea. Lopulta pelissä eteneminen onnistuu suhteellisen kivuttomasti, vaikka välillä eteen saattaa tulla kiusallinen loppari tai muuten vain vaikeampi kenttä, jonka läpäisyyn saattaa mennä taas oma aikansa. Myöhemmät haasteet eivät kuitenkaan enää turhauta samalla tapaa kuin ensiminuutit.
Silti, Dream Trigger vaatii pelaajaltaan jatkuvasti kaiken huomion. Jos keskittyminen herpaantuu hetkeksikään, game over iskee nopeasti.
Dream Trigger 3D on lopulta peli, jota on vaikea suositella kenellekään, vaikkei se ole edes 3DS:n rajallisen pelivalikoiman huonoimpia julkaisuja. Se tarjoaa onnistumisen ja ahaa-elämyksen hetkiä, jotka motivoivat pelaamaan, jos vain jaksaa turhauttavaa alkutaipaletta pidemmälle. Nämä hetket vain ovat turhankin ison työn takana. Kyseessä ei ole varsinaisesti huono peli, mutta muutamilla pienillä muutoksilla siitä olisi voinut tehdä hieman pelaajaystävällisemmän ja siten helpommin lähestyttävämmän sen sijaan, että ensimmäiset 20 minuuttia pelin ääressä ovat täyttä helvettiä.
Lue myös
Fallout: New Vegas Lonesome Road DLC (PC, PS3, Xbox 360)
Might & Magic Heroes VI – tuottaja kuulustelussa
Pohjanmaan valtias (Lautapeli)
Red Orchestra 2: Heroes of Stalingrad (PC)
