Driftmoon (PC)

04.04.2013 17:59 | Miikka Lehtonen | 174

Tekijä: Instant Kingdom
Julkaisija: Instant Kingdom
Testattu: Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: olemattomat
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.instantkingdom.com/driftmoon/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Suomessa tehdään paljon pelejä, mutta valtaosa niistä on nykyään kepeitä mobiilipelejä. Pitkään ja hartaasti väsättyjä ”oikeita” pelejä näkee paljon harvemmin. Saati sitten sellaisia, joita pieni tiimi on tehnyt näkkäripalkalla useiden vuosien ajan.

Driftmoon tekee sarjaan merkittävän ja tervetulleen poikkeuksen. Se kun on äärimmäisen pienen porukan väsäämä old school –roolipeli ja vieläpä pahuksen hyvä sellainen.

Suomalaisen uuswanhan roolipelin takana on todellakin niin pieni kehitystiimi kuin olla voi, jotta sitä voi enää tiimiksi sanoa: aviopari. Hahmopotretteja ja musiikkia varten mukaan tuotiin kaksi muutakin vierailijaa, mutta pääasiassa kyseessä on peli, jota kaksi innokasta kehittäjää on väsännyt rakkaudella vuosien ajan. Ja se näkyy joka puolella.

Kyseessä on humoristinen rooliseikkailu, jossa nuori mies joutuu ihmeelliselle matkalle sen jälkeen kun paha velho on muuttanut hänen kotikylänsä kaikki asukkaat kivipatsaiksi. Pelastus voisi löytyä muinaisen artifaktin avulla, mutta sen hankkiminen on eeppisen matkan ja monen mutkan takana.

Reilun 10 tunnin mittaista tarinaa kerrotaan runsaan tekstin ja dialogin saattelemana. Käsikirjoitus on pääasiassa hyvälaatuista ja hauskaa settiä. Varsinaiset hohotukset jäävät vähemmälle, mutta ainakin minut pelin kepeä tunnelma, hauskat hahmot ja runsaat viittaukset saivat jatkuvasti hyvälle tuulelle. Miten voisin olla pitämättä pelistä, jossa osoitellaan välillä Terry Pratchettin Discworld-kirjoihin, toisinaan Monty Pythonin Mustaan ritariin ja joskus taas Evil Dead 2:een?

Puitteet ovat siis kunnossa, entä pelattavuus?

Vanhan koulukunnan meininkiä

 Driftmoon on hyvin old school –henkinen toimintaroolipeli, jossa liikkuminen tapahtuu WASD-näppäinten avulla, maailman käpistely hiirellä ja kykyjen aktivointi numerovetoisen pikapalkin avulla, kuin lukemattomissa muissakin toimintaropeissa konsanaan.

Grafiikasta näkee, että peliä on kehittänyt pieni kehitystiimi, sillä se ei tule voittamaan vuoden parhaimman näköisen pelin palkintoja. En silti sanoisi sitä mitenkään suoranaisen rumaksi. Retrohenkiseksi ehkä, sillä siitä tulee kovasti mieleen 90-luvun lopun meininki runsaiden värivalojen ja matalapolygonisten, mutta veikeiden hahmojen ansiosta.

Pelaaminen sujuu jouhevasti. Matka kulkee kohtalaisen kokoiselta alueelta toiselle ja jokainen näistä sisältää omat pienet tarinansa ja niihin liittyvät tehtävänsä. Joskus selvitellään nuoren parin lemmensotkuja, toisinaan etsitään puhuvalle koiralle uutta omistajaa ja niin edelleen. Kepeää ja hauskaa puuhailua, jonka parissa aika rientää.

Taistelu toimii myös kohtalaisesti. Kun pelaaja valitsee kohteen ja lähtee mätkimään tätä, tiimikaverit tekevät samoin. Mutta en ainakaan itse löytänyt mitään optiota, jolla kaverit saisi taistelemaan omin päin. Kokemustasojen kertyessä hahmolleen voi hankkia kykyjä kykypuista, jolloin saa uusien hyökkäysten ohella myös passiivisia efektejä, jotka ovat kekseliäitä. Perinteisen ”+5% kriittistä mahdollisuutta” –penseilyn sijaan Driftmoonissa on tarjolla vaikkapa maaginen kotkakaveri, joka lentää apuun hädän hetkellä. Mitä enemmän pisteitä kykyyn sijoittaa, sitä enemmän kotka auttaa alun parannusloitsusta vihollisten vahingoittamiseen saakka.

Se on toki todettava, että kaikki Driftmoon-hahmot ovat aika samanlaisia. Kykypuu on sangen pieni ja sisältää aktiivisia kykyjä vain meleeaseille ja jouskarille. Tämä taas johtuu siitä, että ne ovat pelin ainoat vaihtoehdot. Itse maagien ja magian kovana ystävänä petyin hieman siitä, että moisella ei Driftmoonissa ole mahdollista pelata. Ehkä sitten modien ja päivitysten myötä?

Mukana on myös kevyttä puzzleilua. Esineitä sijoitellaan oikeille paikoille, vihjeitä etsitään lukemalla runsasta kirjallisuutta ja joskus leikitään fysiikalla raahaamalla esineitä painonappien päälle, kirjahyllyjä pois ovien edestä ja niin edelleen. Osa puzzleista on oikeasti kinkkisiä, joskaan ei pelini yhteenkään niistä hyytynyt.

Eikä siinä vielä kaikki

 Driftmoon on siis kaikin puolin mainio peli, osittain jopa hämmentävän mainio. Mainittakoon esimerkkinä hämmennyksestä vaikka pelin modausskene. Sen mukana saa hyvät editorisoftat, joiden avulla yhteisö oli loihtinut jo arvostelujakson alkuun mennessä jos jonkinlaista tavaraa.

Tarjolla on sekä hölmöä settiä, kuten hämähäkkejä vähemmän pelottavaksi tekevä googly eye –modi, sekä pelimekaniikkaa muokkaavia juttuja ja kokonaan uusia tehtäviä ja pelimoduuleita. Käsittämätöntä settiä näin pienen porukan peliltä, kun usein kymmeniä kertoja suuremmatkaan tiimit eivät jaksa tarjota tällaisia työkaluja!

Kokonaisuutena Driftmoon oli äärimmäisen iloinen yllätys. Vaikka toki koko touhua värittääkin iloinen harrastelijameininki, eikä kukaan todellakaan erehdy luulemaan Driftmoonia suuren budjetin peliksi, se on alusta loppuun saakka yksinkertaisesti hurmaava. Pelattavuus toimii, tarina ja käsikirjoitus ovat sujuvia, hahmot mainioita ja koko touhu on niin rakkaudella ja hyvällä meiningillä tehtyä, ettei pelistä voi olla pitämättä. Kun suurin valituksen aiheeni on se, että peliä ei ole enempää, jotain on selvästi tehty hyvin oikein.

 

 

 

Lisää aiheesta

Book of Unwritten Tales: Critter Chronicles (PC)

Cognition: An Erica Reed Thriller – Episode 1 ja Episode 2 (Mac, PC)

Fester Mudd: Curse of the Gold Episode 1 (Android, iOS, Linux, Mac, PC)

Primordia (PC)

Lue myös

Bioshock Infinite (PC, PS3, Xbox 360)

Gears of War: Judgment (Xbox 360)

MLB 13: The Show (PS3, PS Vita)

Starcraft 2: Heart of the Swarm (Mac, PC)

Tomb Raider (PC, PS3, Xbox 360)

 

Keskustelu

Hyvä arvostelu sun muuta, mutta kannattaisiko tämän kohdan kirjoitusasu miettiä uusiksi kun peli kerta kuitenkin hyvä oli arvostelijankin mielestä? Tuo kun kääntää koko arvostelun päälaelleen =)

”koko touhu on niin rakkaudella ja hyvällä meiningillä tehtyä, ettei pelistä voi olla kuin pitämättä.”

Mielestäni tuo on kyllä oikein nätin näköinen peli. Polygoneja on vähän, mutta enemmän tuosta tulee 2000-luvun alku mieleen kuin ysäri. Nostan kyllä hattua, että kaksi kehittäjää on jaksanut noin hienon näköisen ja ilmeisesti vielä hyvin toimivan pelin kyhätä kahdestaan!

Muropaketin uusimmat