Eclipse (iOS)

03.06.2013 15:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Big Daddy’s Creations
Julkaisija: Lautapelit.fi
Testattu: iOS
Saatavilla: iOS
Tulossa: Android (ehkä?)
Pelaajia: 1, 2-6 (samalla koneella ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.bigdaddyscreations.com/products/eclipse/
Pelin kotisivu: http://www.lautapelit.fi/Eclipse
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Suomesta ei ole perinteisesti juuri lautapelejä tullut, eikä varsinkaan kansainvälistä menestystä saavuttaneita. Mutta yksi ainakin on: Eclipse. Master of Orionin lautapeliversioksi luonnehdittu peli on kerännyt hillitöntä suosiota ja vahvoja myyntejä pitkin maailmaa.

Nyt ympyrä sulkeutuu, sillä lautapelistä on tullut taas videopeli. Mutta ei PC:lle, vaan laadukkaiden lautapelien uudelle kotialustalle, iOS:lle.

Suomalaisen Lautapelit.fi:n kustantama ja Tauko Tahkokallion suunnittelema Eclipse on jo valloittanut lautapelien maailman. Peli on kerännyt runsaasti suosiota pitkin maailmaa ja siitä saa yhä pulittaa kipeitä summia, koska suosio on niin valtaisa. Eikä suotta, sillä kyseessä on erinomainen peli: klassinen 4X-formaatti on muutettu lautapeliksi, joka tarjoilee valtavat määrät mahdollisuuksia ja informaatiota sujuvassa ja elegantissa paketissa.

Monen muun suositun lautapelin tavoin myös Eclipsestä on väännetty iOS-versio, ja miksipä ei? Soveltuuhan Applen tabletti mainiosti lautapelien pelaamiseen varsinkin silloin kun paikalle ei saa kolmesta viiteen muuta huligaania pelailemaan sitä aitoa ja originaalia.

Käännöksestä vastaa Big Daddy’s Creations, joka on aiemminkin kunnostautunut iOS-lautapeliväännösten saralla. Esimerkiksi mainio Neuroshima Hex on heidän käsialaansa. Eikä Big Daddy ole nytkään pettänyt, sillä Eclipsen iOS-versio rokkaa tuelta.

Kohti avaruutta!

Eclipsen perusidea on yksinkertainen: kourallinen avaruussivilisaatioita, joko ihmiskunnan eri värisiä versioita tai ihan oikeita muukalaisia, kisaa avaruuden herruudesta vuoropohjaisessa strategiapelissä.

Rotuvalikoima on mukavan kattava. Helppoa harjoittelua kaipaaville tarjolla on ihmisiä, jotka ovat perinteiseen tyyliin kaikki peruskamaa: ei mitään erikoista, ei mitään ihmeellistä. Kaikilla muukalaisroduilla taas on omat erikoissääntönsä. Jotkut levittäytyvät galaksiin muita nopeammin, toisilla on pelin alussa voimakkaita aseita ja niin edelleen.

Rotuvalikoima ei sinänsä rajaa pois mitään pelin osa-alueita, vaan kaikki vaihtoehdot ovat kaikille avoimia. Pelaaminen sujuu mukavasti fiksun vuoropohjaisen systeemin ansiosta: sen sijaan että yksi pelaaja tekisi putkeen koko vuoronsa, kaikki tekevät aina yhden toiminnon, jonka jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Kun kaikki ovat passanneet, vuoro on ohi ja seuraava alkaa. Tällöin se, joka ensimmäisenä passassi viime vuorolla, aloittaa pelaamisen.

Tarjolla on kattava valikoima 4X-pelien perusjuttuja: voi tutkia uusia sektoreita tai kehitellä teknologiaa, asentaa avaruusaluksiinsa parempia komponentteja, lennellä laivastoillaan pitkin maita ja mantuja ja niin edelleen.

Tutkimusmatkailu on hauskaa. Galaksi koostuu heksoista, jotka on jaettu eri nippuihin sen mukaan, miten kaukana ne ovat galaksin keskipisteestä. Ne keskipistettä lähimpänä olevat heksat riittävät muodostamaan keskustan ympärille pari rinkiä, mutta kauimmainen pino, se on herkullinen. Siinä olevia heksoja kun on todella rajattu määrä. Kun ne loppuvat, on pakko laajentaa kohti keskustaa ja muita pelaajia. Niinpä pelin alussa usein käykin niin, että pelaajat pyrkivät kuumeisesti tutkimaan alueita omassa galaksin nurkassaan ja manipuloimaan alueita yhdistäviä madonreikiä niin, ettei vihollisten alueilta pääse kovin helposti omille hoodeille.

Tutkittavaa tiedettäkin riittää joka lähtöön. Aluksiin saa parempia aseita, tehokkaampia suojia, nopeampia moottoreita ja kestävämpiä runkoja. Osa taas parantaa koko imperiumin toimintaa, mahdollistaa alussa liian vaarallisten planeettojen asuttamisen tai vaikka rutkasti voittopisteitä antavien monoliittien rakentamisen. Kaikelle on käyttönsä, mutta koska teknologioita tulee peliin joka vuoro satunnaisesti ja rajoitetuissa määrissä, kaikkea ei koskaan riitä kaikille. Nopeat syövät hitaat ja täten vuoron aloittaminen onkin usein todella tärkeää.

Avaruusimperiumin taustalla pyörii käytännössä neljä erilaista talousmittaria: imperiumin pyörittämiseen tarvittava raha, teknologian vaatimat tutkimuspisteet, sekä rakenteluun käytettävät raaka-aineet.

Se neljäs onkin sitten vähän hämärämpi, jos ei ole pelannut lautapeliä. Ideana on, että aina kun pelaaja tekee jonkun toimenpiteen tai vaikka valloittaa sektorin, hän siirtää yhden vaikutusläpyskän pelilaudaltaan joko toiminnon kohdalle tai valloittamalleen alueelle.

Vuoron lopussa jokaisesta käyttämästään läpyskästä joutuu sitten maksamaan nopeasti kasvavaa ylläpitomaksua, mikä on erinomainen idea: mitä suuremmaksi imperiumi kasvaa, mitä enemmän toimia vuorollaan haluaa hoitaa, sitä kalliimmaksi se tulee. Jos rahat eivät riitä, edessä on joko vetäytyminen pois valloitetuilta alueilta tai resurssien siirtely puoleen jos toiseen.

Koska resursseja taas hankitaan lisää valloittamalla ja pitämällä hallussaan erilaisia planeettoja sisältäviä galakseja, tuloksena on melkoista nuoralla tasapainottelua. Imperiumin pitäisi olla mahdollisimman suuri, mutta galaksien hallintaa kuvaavat läpsykät eivät palaudu takaisin vuorojen välillä. Niinpä suureksi paisunut imperiumi maksaa jo lähtökohtaisesti aikamoisen pinon rahaa ennen kuin on vuorollaan tehnyt edes yhtä toimintoa!

Pelimekaniikat olivat hurmaavia jo lautapelissä, eikä iOS-versio niitä mihinkään pilaa. Eclipse on pelinä yhä täyttä rautaa.

Toimivaa toteutusta

Big Daddy’s Creations selvästi osaa hommansa, sillä tuloksena on laadukas lautapelikäännös. Lautapelien vääntäminen videopelimuotoon ei toki ole sinänsä hankalaa hommaa ainakaan sääntöjen osalta, sillä yksinkertaisista ja erillisistä toimista koostuvat pelit ovat kuin tehty tietokoneita varten. Suuri kysymysmerkki onkin aina käyttöliittymän toteutus ja siinä Big Daddy tuntuu olevan sangen hyvä.

Ensimmäistä kertaa pelin pariin hyppäävää odottaa melkoinen kulttuurishokki: ruutu on täynnä informaatiota ja lisää puskee päälle kun vetää ruudun laidoilta esiin teknologioita, aluksia ja muita yksityiskohtia kuvaavia ikkunoita. Hätä ei ole kuitenkaan suunnaton, sillä mukana on hyvä ja perusteellisesti asiat selittävä harjoitteluosio. Tämän jälkeen loogisesti suunnitellut ja haluttaessa lisäinformaatiota tarjoavat valikot hoitavat loput hommasta.

Pelata voi joko yksin tekoälyn kanssa tai kaverien kanssa. Moninpeli onnistuu joko yhtä iPadia kierrättämällä tai netissä. Netissä voi joko luoda omia pelejään ja kutsua sinne kavereita tai etsiä peliseuraa muiden aulassa odottelevien joukosta. Moninpeli on asynkronista mallia, eli kaikki tekevät vuorollaan oman siirtonsa ja iPad sitten ilmoittaa kun on oma vuoro.

Nettipeliä en päässyt testaamaan sillä pelailin pääasiassa nettiyhteyden kantamattomissa, mutta lokaali moninpeli ainakin toimi hyvin. Tosin jos pelaajia saa iOS-version ääreen useampia, samalla vaivalla voi ihan hyvin pelata oikeaa lautapeliäkin.

Tekoäly toimii myös asiallisesti. Tarjolla on kolme vaikeustasoa, joista se helpoin ja passiivisinkin on huomattavasti innokkaampi kuin useimmat oikeassa elämässä tuntemani Eclipse-pelaajat. Lautapelissä käy usein niin, että kaikki pelaajat nyhjäävät galaksin omassa nurkassaan parannellen aluksiaan ja laivastojaan, kunnes sitten pelin lopussa tapellaan. Tekoäly taas puskee päälle alusta saakka.

Itse yllätyin melkoisesti kun resurssien puutteessa olin jättänyt yhden löytämäni galaksin valloittamatta. Tekoälyn pirulainen suksi galaksin halki omalla aluksellaan nappaamaan alueitani, joskin toki se jäi vain aikomukseksi kun laivastoni porhalsi paikalle näyttämään kasvimiehille, mistä avaruussoturit pissivät.

Täten iOS-versio selviääkin testistä aika puhtain paperein. Useita kertoja lautapeliä pelanneena minun on toki mahdoton sanoa, miten hyvin totaalinen nyyppä pääsee pelin pariin, mutta luulisin sen olevan vaivatonta: mainitun hyvän harjoitteluosion ohella tarjolla on täysi sääntökirja, jonka myötä viimeistään kaikki galaksin salaisuudet aukeavat.

Silläkin riskillä että spoilaan nyt tulevaa lautapeliversion arvostelua, Eclipse on pelinä selkeää suosituspeukkumateriaalia. Se on erinomainen peli. Yksin tai nettikavereita vastaan pelattuna iOS-versio toki menettää osan siitä pelin sosiaalisesta hohdosta, mutta mekaniikat eivät katoa mihinkään. Kun huomioidaan, että iOS-versio irtoaa vielä kymmenesosalla aidon lautapelin hinnasta, diiliä voi pitää jo sangen hyvänä. Toki se oikea hinta on useita kymppejä kalliimpi, koska iOS-peliä kokeiltuaan joutuu todennäköisesti jossain vaiheessa ostamaan myös sen aidon lautapelin.