Fables: The Wolf Among Us Episode 2: Smoke and Mirrors (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

08.02.2014 14:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Telltale
Julkaisija: Telltale
Testattu: Mac, PC
Saatavilla: Mac, PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, Pentium 4, 3 Gt muistia, 2 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Fables
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Joko siitä oikeasti on kolme kuukautta, kun viimeksi näimme sheriffi Bigby Wolfin ja The Wolf Among Usin ensimmäisen episodin dramaattisen loppuhuipennuksen? Pikainen vilkaisu kalenteriin paljastaa, että näinhän se on.

Telltalella alkaa selvästi riittää kiireitä parinkin tiimin tarpeiksi, sillä The Wolf Among Usin toinen episodi on paitsi roimasti myöhässä, myös aika masentavan lyhyt.

Siltä varalta, että se ei ole jokaiselle selvää, episodipohjaisen pelisarjan toisen episodin arvostelussa puhutaan nyt väistämättä ykkösepisodin juonenkäänteistä, eli kansanomaisemmin ilmaistuna spoilataan sen loppuhuipennus. Onko edellisosa pelaamatta? Mene ja pelaa sitä, äläkä lue tätä juttua yhtään pidemmälle ennen loppuratkaisun avautumista ruudulle.

Tämä varoitus mielessä…

Pahan suden paluu

Kun viimeksi näimme Bigby ”Big Bad” Wolfin, Fabletownin sheriffin, hän tuijotti kotitalonsa rappusilla lojuvaa Lumikin irtopäätä. Ja niin Fabletownissa alkanut murha-aalto muuttui henkilökohtaiseksi samalla kun tuhannet pelaajat heristivät nyrkkiään Telltalen suuntaan. Tuollaiseen cliffhangeriin sitten katkaisitte jakson, perkeleet? Eikö hävetä!?

Paha sanoa, hävettikö vai ei, mutta kakkosjakso jatkuu kirjaimellisesti siitä, mihin ykkönen lopetti: Bigbyn reaktiosta Lumikin irtopäähän. Siitä siirrytäänkin sitten reippahalla vauhdilla varsinaiseen etsiväntyöhön, sillä syyllinen täytyisi löytää, hinnalla millä hyvänsä.

Entistä kovemmat panokset tuovat mukanaan myös entistä kovemman Bigbyn, sillä tilaisuuksia väkivallalle, kovistelulle ja uhkailulle on entistä enemmän. Joskus väkivalta tuntuu myös olevan oikea vaihtoehto, mikä on aina ihan kivaa. Ensimmäinen episodihan tuntui suuntaavan vahvasti siihen suuntaan, että pidättyväinen ja varautunut Bigby oli paras tapa pelata. Laajemmat tilaisuudet itsensä toteuttamiseen tuovat lisää syvyyttä ja saavat valinnatkin tuntumaan merkityksellisemmiltä.

Kakkosepisodi on muutenkin kovaa kamaa. Sen aikana nähdään uusia tuttavuuksia Fables-sarjiksista, sekä toki myös saadaan uutta ymmärrystä vanhoihin. Mainio seikkailupeli, siis? No juu, paitsi että se on ohi reilussa tunnissa.

Kakkosepisodin läpipeluun aikana pidin pari pakollista taukoa ja vähän siivoilin kissan aiheuttamia kaaoksia, puhuin puhelimessa ja niin edelleen. Lopputekstien pyöriessä minulla oli hieman sellainen olo, että episodi olisi ollut vähän lyhyehkö. Ja olihan se: alle kaksi tuntia tauot mukaan ynnättyinä! Tehokasta peliaikaa siis tuskin oli paljon yli tuntia.

Ja se on, tytöt ja pojat, aika helvetin heikosti, se. Edellinen episodi tosiaan nähtiin lokakuun puolella, joten miltei kolmen kuukauden odottelun palkitseminen tunnin pelikokemuksella… eihän sitä voi kuin pettymykseksi sanoa. On vaikea sanoa, onko tässä nyt vain hieman huonosti rytmitetyn tarinan seuraus vai kenties oire siitä, että Telltalen lautasella on liian monta pelisarjaa eri vaiheissa.

Tuntuukin kovasti siltä kuin The Wolf Among Us olisi siitä harmillinen episodipeli, että se kannattaisi oikeasti pelata läpi yhdeltä istumalta ja yhtenä kokonaisuutena. Lyhyt kiskaisu kun päättyy taas sellaiseen cliffhangeriin, että jonkun läppäri lentää aivan varmasti ulos ikkunasta.

Erinomaisen laadukasta sisältöä, siis, mutta kun sitä on niin perkeleen vähän.

Fables: The Wolf Among Us Episode 1: Faith (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

Kaikkien hyvien noir-tarinoiden tavoin myös The Wolf Among Us on murhatarina. En spoilaa uhria sen enempää, mutta sen sanon, että The Walking Deadin tavoin myös Fables uskaltaa tehdä sen, mitä moni lisenssipeli ei ja pistää menon kylmäksi heti alusta saakka. Sarjakuvien maailma oli jo lähtökohtaisesti karu, mutta monia sarjikselle keskeisiä hahmoja pistetään kylmäksi tai pakettiin jo ensimmäisen episodin aikana. Tämä on taas selvä viesti pelaajille: et voi luottaa mihinkään.

Sikäli kun sarjikset eivät ole tuttuja – ja jos eivät ole, niin hitto vieköön lukemaan ja vauhdilla – kerrottakoon, että Fablesin maailma sopii mainiosti synkän noir-seikkailun tapahtumapaikaksi. New Yorkin kehnommille alueille pesiytyneet poloiset eivät suinkaan elä mitään satukirjaelämää, vaan kaikilla menee enemmän tai vähemmän huonosti.

Tällainen ”mitä jos lasten tarina X olisikin totta ja siis niinku tosi synkkä” –meininki ei toki ole mitään uutta, vaan kirjaimellisesti noin 80% DeviantArtin sisällöstä (lopun ollessa pornoa, tosin joskus kahden kategorian raja on aika häilyvä). Nyt asialla eivät ole angstiset teinit, vaan ammattilaiset. Tulos on maailma, joka leikittelee mainiosti aihepiirillään ja on löytänyt siitä omaperäisiä ja kiinnostavia tarinoita.