Fast & Furious Showdown (PS3, Wii U, Xbox 360)
Tekijä: Firebrand Games
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Wii U, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2 (samalla konsolilla)
Pelin kotisivu: Fast & Furious Showdown
Arvostelija: Juho Anttila
Fast & Furious -tähti Vin Diesel tunnetaan itsekin innokkaana pelimiehenä. Tämä voi olla selitys sille, miksi miestä ei nähdä Fast and Furious 6 -elokuvaa alustavassa Fast & Furious: Showdown -pökäleessä.
Lisenssipelien kauheus on aiheena melkoinen kuollut hevonen. Kyllähän me kaikki tiedetään, että valtaosa lisenssipeleistä on täyttä rahastusmielessä kiireellä väsättyä roskaa. Aina välillä eteen lyödään kuitenkin peli, joka yllättää kyynisimmänkin kriitikon olemalla vielä surkeampi kuin mitä osattiin odottaa.
Nopea tsekkaus pelin kehittäneen Firebrand Gamesin rosteriin kertoo, ettei firma ole tehnyt juuri mitään järkevää, jos mukaan ei lasketa Wii- ja 3DS -versioita muutenkin ristiriitaisen vastaanoton saaneelle Need For Speed: The Run -kaahailulle. Uusin räpellys onkin sitten sen tason tuubaa, että tämä peli kannattaa piilottaa suosiolla CV:stä uusia projekteja etsittäessä.
Esiosaa pukkaa
Showdown sijoittuu Fast & Furious -sarjan kiharaisessa kronologiassa aikaan ennen elokuvasarjan kuudetta osaa. Tarkemmin sanottuna peli yrittää kattaa kaikki aiemmat osat, sillä elokuvaa alustetaan sekalaisella kokoelmalla uusia ja aiemmista elokuvista lainattuja kohtauksia.
Juoni kertoo kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, kuinka kaksi naispuolista agenttia pohtivat, mistä hitosta Vin Dieselin jengissä oikein olikaan kyse ja mitä kutosleffan pääpahis suunnittelee. Kai nämä hahmot nähtiin leffassakin, mutta suoraan sanottuna kehno animaatio ja hengetön ääninäyttely ei kannustanut ottamaan selvää, keitä ruudulla näkyvät puhuvat päät oikeasti edustavat.
Varsinainen peli jakautuu löyhästi kymmeneen lukuun, joista jokainen puolestaan sisältää yhdestä neljään pääasiassa lyhyttä tehtävää. Pelkän kaahaamisen ohella tehtävissä pääsee myös ammuskelemaan ja suorittamaan huimia stuntteja. Siis teoriassa, sillä käytännön toteutuksessa ei ole löydettävissä mitään huimaa.
Peli on pelattavissa läpi yksin, mutta kärsimyksen voi jakaa myös kaverin kanssa. Kaikki tehtävät voi nimittäin pelata yhteistyössä samalla konsolilla. Molemmille annetaan joko oma auto tai vaihtoehtoisesti toinen ohjaa samalla kun toinen ampuu.
Kivireki peilijäällä
Jo ennen ensimmäisen tehtävän käyntiin pyörähtämistä huomio kiinnittyy pelin ulkoasuun, joka on luvalla sanoen törkeän karu. PlayStation 2 -vertaus on jo aikansa elänyt, mutta tällä kertaa se on niin osuva, että käytetään nyt vielä kerran: Fast & Furious: Showdown on teknisesti, rehellisesti ja liioittelematta korkeintaan edellisen konsolisukupolven tasolla.
Laiska ääninäyttely ja surkea käsikirjoitus alleviivaavat yleistä ankeutta. Ennen jokaista tehtävää joudutaan kuuntelemaan, kun leffoista lainatut hahmot höpisevät mukacooleja niitä näitä pelaajan kiemurrellessa penkillään vaivautuneena. Annas olla, jos mokaat tehtävät. Sitten joudut kuuntelemaan samat höpinät uudelleen ilman mahdollisuutta ohittaa jo nähtyä.
Vaan eihän audiovisuaalisuus merkitse mitään, jos pelaaminen on hauskaa? Ei toki, mutta kuten varmasti jo arvasitte, ajaminen on kaikkea muuta kuin mukavaa. Driftauspainotteinen ajomalli ei ansaitse oikeastaan edes nimeä ajomalli. Ennemminkin kyse on kivirekisimulaatiosta, jossa jokainen rata on päällystetty peilijäällä.
Tarjolla on toki nippu erilaisia autoja, joiden ajotuntumassa on eroja. Yksi on ajokelvoton, toinen tuntuu muuten vain surkealta. Kolmas puskee, paitsi driftatessa, jolloin vekotin yliohjautuu. Yhdistävänä tekijänä yksikään ajokki ei tunnu edes etäisesti tyydyttävältä.
Ajotuntuman puolesta toivottoman pelikokemuksen pilaa lopullisesti ehkä historian törkein kuminauhatekoäly. Kuminauha onkin sitten ainoa tekoälyn muoto, jota pelissä nähdään. Muuten tekoälykuskit kaahaavat täysin miten sattuu, pelaajasta juuri välittämättä.
Stuntteja ja räiskettä
Kisat ovat ihan kamalaa ajettavaa yllä mainituista syistä, mutta pelillä on toki tarjota lisää ässäkortteja. Tosin tässä pelissä ässän pistearvo on korkeintaan 1, sillä vaihtoehtoiset tehtävämallit ovat omalla tavallaan vielä hirveämpiä.
Osassa tehtäviä pelaaja, tai kaksinpelissä toinen pelaajista, roikkuu auton ikkunasta koomisen näköisesti ammuskellen päälle vyöryviä vihollisia. Tyhjästä ilmestyvät takaa-ajajat kaahaavat pelaajan kiinni hetkessä, jonka jälkeen tarkoitus on ampua autot palasiksi. Hidasta puuhaa, ellei osu kuskiin tai renkaaseen. Tiesittekö muuten, että pääosuma kuskiin räjäyttää ajoneuvon tuusan nuuskaksi? En minäkään tiennyt, en ennen tätä.
Kolmas pelimekaniikka kuvaakin sitten roikkumista huimaa vauhtia kiitävien autojen kyydissä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan pitää rämpyttää nappulaa, vähän tähdätä, rämpyttää lisää ja sitten lopuksi vielä vähän rämpyttää. Haastetta ja hauskaa koko perheelle siis.
Voisi kuvitella, että Fast & Furious: Showdown olisi edes hieman mukavampaa pelattavaa yhteistyössä, mutta näin ei vain ole. Kun pelattavuus on hanurista ja peliosioiden tasapainotus yleensäkin ihan mitä sattuu, on kaksinpelaaminen vain tuplattua kurjuutta. Ei, mittari ei käänny tässä kohden ympäri niin, että Showdown muuttuisi mystisesti konvehdiksi.
Itse asiassa pelin vikoja voisi luetella vaikka kuinka pitkään. En tainnut edes muistaa mainita siitä, kuinka kehnosti tehtävät on rytmitetty. Tai sitä, miten naurettavan epärealistisesti raskaammat ajoneuvot käyttäytyvät törmäystilanteissa. Tai epämääräistä kestopistejärjestelmää, tyhmillä suojakentillä suljettuja reittejä tai…
No, ymmärsitte varmasti pointin. Kun Atarin aikanaan New Mexicon autiomaahan hautaamat E.T.-pelikasetit kaivetaan esille, jäljelle jää iso, ruma kuoppa. Minä ainakin tiedän, mitä voidaan käyttää kuopan täyttämiseen.
Fast & Furious 6 on alkuvuoden paras toimintaelokuva
Eniten Fast & Furious 6 taitaa muistuttaa edellistä osaa, joka oli loistavaa sunnuntain darraviihdettä. Ei tätä ole mitään järkeä edes yrittää arvioida oikean elokuvan kriteereillä, koska tämä ei ole oikea elokuva. Se ei poista sitä faktaa, että F&F6 on aivan helvetin hauskaa viihdettä.
Elokuva on oikeasti jo niin typerä, että ei-hauskat puujalkavitsit muuttuvat hauskoiksi ja itseään ihan perusfiksuna pitävä katsoja huomaa hurraavansa, kun autoja ja muuta irtaimistoa tuhotaan mitä mielikuvituksellisemmin keinoin. Kun Dwayne Johnsonin eli The Rockin esittämä hahmo soittaa, ja kännykän ruudulla vilkkuu :”Samoalainen Thor soittaa”, niin nauraa jo ääneen, ihme kyllä.
Fast & Furious 6
Lue myös
Leisure Suit Larry in the Land of Lounge Lizards Reloaded (Android, iOS, Linux, Mac, PC)
MotoGP 13 (PC, PS3, PSV, Xbox 360)
Skulls of the Shogun (PC, WP, Xbox 360)
Testament of Sherlock Holmes (PC, PS3, Xbox 360)
