FIFA 12 (3DS)

07.11.2011 16:20 Juho Anttila

Tekijä: EA Canada
Julkaisija: EA
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1, 2 lähiverkossa
Pelin kotisivu: http://www.ea.com/fi/fifa-12
Arvostelija: Juho Anttila

FIFA-sarja on hallinnut viime vuosina kamppailua parhaan jalkapallopelin tittelistä, siitä huolimatta, että PES kiri eroa kiinni merkittävästi viimeisessä versiossaan. Taskukonsolit ovat kuitenkin aivan oma pelikenttänsä.

Nintendon 3DS -konsoli tuo mukanaan kolmiulotteisuuden, ominaisuuden, josta voisi jalkapallopelin kohdalla kuvitella olevan oikeaakin hyötyä. Otimme selvää, onko kyse päälle liimatusta kuriositeetista vai huimasta innovaatiosta.

Tehokonsoleille suunnatut versiot pelistä hämmästyttävät vuosi toisensa jälkeen kerta toisensa jälkeen realistisemmalla näkemyksellä jalkapallosta. Kun siirrytään pienemmälle ruudulle ja yksinkertaisemmalle laitteelle, voisi kuvitella myös itse pelattavuuden ottavan isoja askeleita väärään suuntaan. Eihän mobiili-FIFA tietenkään pärjää isommilleen, mutta yllättävän kovan pelikokemuksen se silti tarjoaa.

Monta erilaista uraa

Palloa pääsee potkimaan monen erilaisen pelimuodon parissa. Harjoittelumoodissa pääsee kokeilemaan erikoistilanteita tai pelaamaan harjoitteluotteluita. Tarvittaessa pelaajien määrää voi rajoittaa, jotta peliin pääsee helpommin sisälle. Harjoittelu kannattaa, sillä modernin jalkapallopelin ohjaaminen ei ole aina aivan suoraviivaista.

Yksittäiset ottelut ovat itsestäänselvyys, samoin kuin erilaiset turnaukset. Kiinnostavampaa ja pitkäjänteisempää pelaamista voi harjoittaa joko joukkueen managerina toimien tai Be a Pro -pelitilassa, jossa vastuulle otetaan yksittäisen pelaajan ohjaaminen ja kehittäminen lähtien katujalkapallosta ja päätyen kamppailemaan isoista voitoista huippujoukkueiden leivissä.

Urapelin managerointiosuus sisältää monenlaista pientä puuhasteltavaa. Huippujoukkue tarvitsee huoltojoukot, harjoitteluvälineitä ja asianmukaiset kuljetusvälineet. Valtaosa päivityksistä hoidetaan tosin suhteellisen tylsästi ostamalla parannus johonkin joukkueen ominaisuuteen ilman, että asiaa tarvitsee pohtia sen enempää.

Pelaajasiirtojen kanssa joutuu miettimään jo vähän enemmän. Jos joukkueesta löytyy skouttaaja, voi haluamansa kaltaista potkijaa etsiä täsmähaulla. Muuten on tyydyttävä vapaisiin markkinoihin. Pelaajan saa ostettua itselleen suoraan määrätyllä hinnalla, mutta pihimmät heittäytyvät tarjouskilpaan muiden kiinnostuneiden kanssa.

Ehkä mielenkiintoisin managerointiominaisuus on silti mahdollisuus suunnitella omia taktiikoita. Pelaajia vedetään kosketusnäytöllä oletusasemistaan haluttuihin paikkoihin. Näin syntynyt taktiikka liitetään yhteen ristiohjaimen suuntaan. Kun taktiikka sitten pelin tiimellyksessä laukaistaan, pyrkivät pelaajat siirtymään mahdollisuuksien mukaan heille kuuluville paikoille. Toimii, jos taktiikkaa pohtiessaan on miettinyt kuvion loppuun saakka.

Managerointia voisi harrastaa sellaisenaankin, sillä ottelut on mahdollista simuloida. Joukkueen johtamisessa ei kuitenkaan riittä syvyyttä niin paljon, että siitä olisi omaksi pelikseen. Se, mitä tapahtuu pelikentällä on yhä FIFA:n sydän.

Pallo pomppii kolmiulotteisesti

Katse kiinnittyy ensimmäiseksi tietenkin kolmiulotteiseen toteutukseen. Syvyysvaikutelma on voimakas ja pelaajat näyttävät hyvältä. Stadionien katsomorakenteet jäävät ehkä aika karuiksi, mutta tämä on ymmärrettävää. Pelimoottorilla on nytkin tekemistä grafiikan pyörittämisen kanssa, vaikka kovin synkkää tökkimistä ei esiinnykään.

Käytettäviä kamerakulmia riittää melkoinen määrä. Kun kamera asettuu lähelle pelaajaa, syvyysvaikutelma näkyy ja tuntuu. Tällöin siitä on myös aitoa pelillistä hyötyä. Jos tahtoo pärjätä, katselukulma on silti syytä viedä kauemmas, sillä alaruudulla pyörivä karttaruutu ei yksinään riitä selventämään pelitilannetta. Tällöin kolmiulotteisuudesta saatava hyöty vähenee ja kokemus muistuttaa enemmän perinteistä jalkapallopeliä.

Kontrollit eivät ole kaikilta osiltaan täysin intuitiivisia. Opetteluun menee useampi matsi ja monimutkaisempia liikkeitä joutuu senkin jälkeen lunttaamaan ohjekirjasta. Kun ohjaukseen lopulta pääsee sisään, vie myös peli mukanaan. Isompien pelien hienouksien tasolle ei toki päästä, mutta illuusio oikean jalkapallon pelaamisesta on silti ruudun kokoon nähden vaikuttava.

Konsolin erikoisominaisuuksia yritetään hyödyntää myös kosketusnäytön puolella. Vapaapotkut ja muut erikoistilanteet on mahdollista suorittaa piirtämällä haluttu kierre alaruudulle ja laukaukset maalia kohden onnistuvat perinteisen metodin lisäksi klikkaamalla alaruutuun ilmestyvää maaliverkon kuvaa halutusta kohdasta.

Kosketusominaisuudet eivät kuitenkaan toimi tarpeeksi hyvin, jotta niitä viitsisi käyttää ensikokeilua pidempään. Erikoistilanteet vaativat käytännössä styluksen käyttöä, sillä sormi on potkupuuhiin aivan liian epätarkka osoitin. Laukauksetkin saa suunnattua pienellä harjoittelulla paremmin tavallista laukausnappia käyttäen.

Katujalkapalloa ja moninpelipuutos

Jo mainittu Be a Pro -pelitila antaa ohjattavaksi yksittäisen pelaajan. Ura alkaa katujalkapallossa. Mainetta, kunniaa ja kokemusta kerätään niin voittamalla otteluita kuin myös suorittamalla pieniä erikoistehtäviä. Syötä kaverille, tee maali erikoiskikan jälkeen ja mainebonuksen lisäksi myös pelaajan taidot kehittyvät. Be a Pro ei pelitilana ole järin syvällinen, mutta sen antama yksilöllinen näkökulma jalkapallon pelaamiseen on mukavaa vaihtelua koko joukkueen paimentamisen jälkeen.

Mainittua katujalkapalloa voi pelata myös yksittäisinä matseina tai urapelin aikana pelattavina vapaaehtoisina harjoitusotteluina. Säännöt ovat normaalijalkapalloa yksinkertaisemmat ja pelaajia mahtuu kentälle vain viisi molemmille puolille. Sivurajoja ei ole, vaan pallo pomppaa takaisin peliin seinästä. Nopeatempoinen pelimuoto ei ole yhtä mielenkiintoinen kuin varsinainen urapeli, mutta nopeisiin pikapeleihin se sopii mitä parhaiten.

Sen sijaan moninpeliominaisuudet ovat surkealla tavalla puutteelliset. Peliä mahtuu pelaamaan kerrallaan vain kahden potkijan voimin, vastakkain tai samassa joukkueessa. Lisäksi moninpeli toimii vain lähiverkossa. Urheilupelit ovat tunnetusti parhaimmillaan porukassa pelattuna, joten kunnollisen moninpelin puuttuminen on huutava vääryys. Tämä siitäkin huolimatta, että tekoäly antaa tarvittaessa suhteellisen tiukan vastuksen.

Kun muistetaan 3DS:n koko ja tekniset rajoitukset, on FIFA 12:sta taskuversiota pidettävä sangen onnistuneena pelikokemuksena. Jalkapallon taika ja henki on saatu vangittua pieneen tilaan ajoittain jopa hämmästyttävän hyvin. Kunnollisen moninpelin puuttuminen ja urapelimuotojen pinnallisuus jäävät kaivelemaan. 3DS:n rajoitetussa pelivalikoimassa FIFA 12 nousee kuitenkin helposti melkein kuumimpaan kärkeen. Taskufutista uskaltaa suositella lähes varauksetta kaikille mänttikuulan ystäville.

Lisää aiheesta

FIFA 12 (PC, PS3, Xbox 360)

FIFA 12 jatkaa siitä, mihin viime vuonna jäimme ja suuntaa yhä selvemmin kohti moninpelin vihreitä kenttiä. Kaikki eivät tästä – tai pelin muistakaan – muutoksista pidä. FIFA-sarjan suuntana on ollut selvästi moninpeli jo useamman vuoden ajan. Nettipelin tilat paranevat vuosi vuodelta ja tarjoavat mahdollisuuden pelailla virtuaalifutaajallaan virtuaalisissa futisseuroissa kaverien kanssa, tietenkin täysin muiden ihmisten täyttämiä joukkueita vastaan, ja paljon muutakin.