Final Exam (PC, PS3, Xbox 360)
Tekijä: Mighty Rocket Studio
Julkaisija: Focus Home Interactive
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2- 4 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://www.finalexam-thegame.com
Arvostelija: Daniela Wnuk
Toisille luokkakokous merkitsee hauskaa nostalgianhuuruista viinanmaistiaisjuhlaa, joillekin se taas on ainoa päivä, jolloin voi selättää vanhat hirviöt luokkahuoneen takarivistä. Final Examissa neljä kaverusta lähtee innoissaan juhlatilaisuuteen, kun yhtäkkiä ja jokseenkin yllätyksettömästi kasa hirviöitä hyökkää heidän kimppuunsa. Ja se siitä nostalgiasta.
Mighty Rocket Studiosin luomus tarjoilee verta ja zombeja eikä paljon muuta. 2.5D-mätkintäpelissä annetaan nyrkkien heilua, kunnes pelaajankin peukalot ovat vereslihalla. Sankarit lahtaavat monstereita erilaisin iskuin, pelastavat ihmisiä ja yrittävät selvittää, mikä tai kuka apokalyptisen tilanteen aiheutti. Temmellykseen voi ottaa mukaan kaverin, mikä tuo matkaan sekä paljon hyvää että huonoa. Vaikka alkuasetelma onkin lupaava, valitettavasti lopputulos ei ole niinkään timanttinen.
Lattea hahmonkehityksellä maustettuna
Juoni on valitettavan mitäänsanomaton. Sankarit raivaavat tietään eteenpäin zombitäytteisissä maisemissa ja tapaavat pelastettavia, hätää kärsiviä ihmisiä, joilla on oma roolinsa kunkin kentän läpäisyssä. Esimerkiksi hirvityksiltä suojeltava mekaanikko on tietenkin ainoa oljenkorsi tankin korjaamisessa tai hankalan oven avaamisessa.
Seikkailu koostuu kahdeksasta kappaleesta, jotka jakautuvat pienempiin osiin. Matkan varrella suoritetaan juonta edistäviä tehtäviä, jotka ovat useimmiten paikasta toiseen juoksemista, tavaroiden etsintää tai ihmisten pelastamista. Välillä toimeksiannot voivat tosin tuoda jotain uutta sekä piristävää, kuten zombien liiskaamista pienellä tankkimaisella junalla normaalien aseiden ja nyrkkien sijaan. Valitettavasti tehtäviin ei ole juuri uhrattu mielikuvitusta, joten ne muuttuvat turhankin nopeasti itseään toistaviksi. Kappaleiden jälkeen ihastellaan hetki piirrosmaisia välivideoita, joista pelaajille näytetään minne sankarit seuraavaksi päättävätkään suunnata.
Pelattavia hahmoja on neljä. Jokaisella on erilaiset taidot ja iskut, joilla monsterit heittävät lusikkansa nurkkaan. Jokaisen kappaleen jälkeen sankareiden kykyjä voi kehittää tai ostaa vaikka passiivisia taitoja, joilla esimerkiksi taitopisteet kasvavat nopeammin. Valitettavasti hahmoja ei ole mahdollista grindata tappiin uudenlaisiksi supermiehiksi. Taidot eivät maatamullistavasti helpota örvelöiden lahtaamista, mutta ne lisäävät kivasti erilaisia komboyhdistelmiä ja ne tuovat seikkailuun mukavaa vaihtelua.
Mielikuvituksettomia zombeja
Geneeriset liukuhihnaviholliset hyppivät silmille valitettavan nopeasti. Erilaisia hirviöitä on vain kourallinen, pomot pois lukien. Jos örrimöykkyjen on tarkoitus olla pelottavia tai hauskoja, ne epäonnistuvat tehtävässään loistokkaasti. Tavanomaiset pikkuvihulaiset ovat yllättävän kestäviä ja sietävät mätkimistä aivan liian kauan, ennen kuin lopulta hajoavat verilätäköiksi. Isommat hirviöt on tehty teräksestä ja niiden kaataminen vaatii hermoja sekä kombojen opettelua – tai kasapäin Molotovin drinkkiyllätyksiä.
Epäkuolleisiin tehoavat parhaimmin erilaiset kombot, joten pelaajan ei kannata sortua yhden tai kahden napin hakkaamiseen, se kun hukkaa mätöstä viimeisetkin ilon rippeet. Onneksi zombimäiskinnällä on neljä vaikeustasoa, mikäli hirviöt tuntuvat liian sitkeiltä pihveiltä. Erilaisia aseita on ripoteltu matkan varrelle, eikä niiden löytämisestä ole tehty päivänselvää pässinlihaa. Pelkästään yhteen asiaan ei kuitenkaan tarvitse tyytyä, sillä jokaisella hahmolla on oman perusvasaransa” lisäksi pyssy, kranaatteja tai Molotovin koktaileja. Örrimöykkyjen lahtausmenetelmät eivät siis lopu kesken ihan heti.
2.5D- sivuskrolleriseikkailussa kenttäsuunnitteluun on panostettu. Temmellystilaa on tarpeeksi, eikä pelaajan tarvitse tyytyä vain yhteen suuntaan juoksemiseen, vaan välillä mennään ylös- tai alaspäin tai juostaan edestakaisin kaunista siksakkia. Tasoihin on mahdotonta eksyä, sillä pieni merkki näyttää aina missä seuraava tehtävä tai määränpää sijaitsee. Vaikka kentät pääseekin suhteellisen nopeasti läpi, on matkan varrelle upotettu jonkin verran tutkittavaa.
Moninpeli pelastaa
Moninpeli on ehdottomasti Final Examin paras ominaisuus. Örkkien mätkiminen kaverin kanssa on hauskaa, joskin zombeja hyppii ruudulle kaksin verroin. Mikäli ystävä kuolee, hänet voi pelastaa ellei itse satu vahingossa potkaisemaan tyhjää. Valitettavasti yhteispeli ei kuitenkaan tunne käsitettä jaettu näyttö, eli jos kaveri karkaa liian kauaksi, hän teleporttautuu takaisin ykköspelaajan vierelle, mikä hankaloittaa tehtävien suorittamista.
Beat’em’upiksi Final Exam on peruskauraa. Sukat eivät pyöri jaloissa, eikä zombimättöä tee mieli rellestää uudelleen läpi. Genren suurille faneille seikkailu saattaa tuoda muutamia hyviä iltoja, mutta muiden kannattaa jättää se suosiolla välistä.
Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet
Lisää aiheesta
Bioshock Infinite Burial at Sea Episode 2 DLC (PC, PlayStation 3, Xbox 360)
Fables: The Wolf Among Us Episode 3: A Crooked Path (Mac, PC, PS3, Xbox 360)
Metal Gear Solid V: Ground Zeroes (PS3)
The Elder Scrolls Online (Mac, PC)
Titanfall (PC, Xbox 360, Xbox One)
