Fire Emblem Awakening (3DS)

23.05.2013 15:30 Miikka Lehtonen

Tekijä: Intelligent Systems
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1, 2 (internetissä ja lähiverkossa)
Pelin kotisivu: http://fireemblem.nintendo.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Vaikka moni ei välttämättä ihan ensimmäiseksi arvaisikaan, että Nintendon käsikonsoleilta löytyy eräs modernin pelaamisen parhaista strategiapelisarjoista, niin se vain on. Fire Emblem –pelit kun ovat tehneet omaa juttuaan erinomaisesti jo kauan.

Sarjan tuorein osa jatkaa tutulla linjalla ja tarjoaa täten armottoman, mutta äärettömän tyydyttävän pelikokemuksen yhdellä pienellä erolla: nyt sitä voi pelata aloittelijakin.

Fire Emblemit ovat viihdyttäneet niihin ihastuneita pelaajia jo vuosikausien ajan. Konsolit ovat vaihtuneet, mutta meno on pysynyt samanlaisena: armotonta, mutta silti niin palkitsevaa ja kiehtovaa. Minulle henkilökohtaisesti tulee Fire Emblemistä välittömästi mieleen kamina, sillä kun olin aikanaan armeijassa, Game Boy Advance ja sen Fire Emblem pitivät minut ja tupakaverini järjissään. Sen avulla kelpasi istua kipinävahdissa yötä myöten ja ne lukuisat pelin parissa viettämäni tunnit sementoivat sen ikuisiksi ajoiksi sydämeeni.

Tosin kyllä niille yön tunneille sitten tuli käyttöäkin, sillä kuten olen jo pariin kertaan vihjaillut, Fire Emblemit ovat aina olleet todellisia paskiaisia. Otetaan strategiapeli, jossa ainutlaatuiset yksiköt kulkevat tehtävästä toiseen keräämässä kokemuspisteitä, varusteita ja uusia kykyjä. Pelaaja kiintyy yksiköihinsä ja oppii luottamaan niihin. Sitten tulee yksi virhe ja se oli siinä se. Koska kun pelissä kerran kuolee, kuolee ikuisiksi ajoiksi ilman perumisia tai uusia yrityksiä. Ja niinpä Game Boy Advancen virtanappi sai yön hiljaisina tunteina käyttöä kun tehtäviä aloitettiin uudelleen kerran toisensa jälkeen.

Tässä on myös merkittävä syy sille, miksi niin moni on perinteisesti ohittanut kauhusta täristen koko pelisarjan, vaikka sillä olisi muuten niin paljon annettavaa. Nyt tuleekin sitten hyviä uutisia: Fire Emblem: Awakening antaa pelaajan sammuttaa pysyvän kuolevan. Tällöin yksikkö kupsahtaessaan istuu vaihtopenkillä taistelun loppuajan, mutta on taas käytössä seuraavassa pelissä. Mahtava uudistus, joka antaa vihdoin monelle uudelle pelaajalle kultaisen tilaisuuden tutustua pelisarjaan. Nyt on muutenkin otollinen aika sille, sillä Awakening on eräänlainen Fire Emblemin greatest hits –kokoelma.

Uutta, vanhaa ja todella wanhaa

Mitä lie kehitystiimille sattunut, mutta Fire Emblem: Awakening on todellakin yhdistelmä ominaisuuksia ja sankareita, joita on nähty vuosia sitten sarjan aiemmissa peleissä ja joita on sittemmin toivottu kovasti takaisin pelisarjaan. Tässä voisi helposti käydä niin, että peli tuntuisi vanhan uudelleenlämmittelyltä, mutta sudenkuoppa on vältetty. Moisen sijaan fiilis on kuin pelaisi sitä äärimmäistä Fire Emblemiä. Sitä, missä kaikki toimii.

Peli itse tuntuu välittömästi tutulta niin kaikille sarjan ystäville kuin yleisesti strategiaan tutustuneille. Sankariporukka kiertää fantasiamaan kartalla jahdaten toisesta ulottuvuudesta esiin paukahtelevia pimeitä sotureita ja osallistumassa jos jonkinlaiseen poliittiseen kähmintään. Tarina toimii hyvin ja heittelee esiin kiinnostavia skenaarioita, joita sitten ratkotaan tietenkin vuoropohjaisesti strategioiden.

Taistelut itse ratkotaan ruutupohjaisilla kartoilla, jotka ovat täynnä kiinnostavia mahdollisuuksia ja haasteita, kuten vaikka kätevinä puolustuspaikkoina toimivia siltoja, puolustajia avittavia linnakkeita, ratsuväkeä hidastavia metsiä ja niin edelleen.

Mutta se varsinainen suola irtoaa kuitenkin laajasta yksikkövalikoimasta. Ritarit, pegasusratsastajat, velhot, ryövärit, soturit ja moninaiset muut yksiköt taistelevat kaikki omilla tyyleillään. Jotkut ovat nopeampia, toiset hitaampia. Jotkut kestävät enemmän kuritusta, toiset lyövät kovempaa mutta kupsahtavat itse ykkösellä. Kaikki taistelut eivät suinkaan sovellu kaikille yksiköille, vaan jo ennen taistelun alkua pitäisi osata fiksusti valita tilanteeseen sopiva porukka. Tarvitaanko nopeasti liikkuvia yksiköitä vaikka pelastamaan kaukana olevia siviilejä? Täytyisikö jonkun seistä terästulppana sillalla pitelemässä vihollisia?

Pataa hämmennetään lisää varusteilla, joita voi kustomoida ja heitellä yksiköltä toiselle mielihalujensa mukaan. Aseiden välillä vallitsee se perinteinen kivi – paperi – sakset –asetelma, joten esimerkiksi voittamattomalta tuntuva pomo voikin muuttua pehmoiseksi maaliksi, kun peitsen sijaan muksii tätä kirveellä.

Pelaajan riveissä taistelevat yksiköt ovat kaikki omia persoonallisuuksiaan, joilla on omat taustansa ja tarinansa. Kokemustasojen karttuessa hahmoluokat vaihtuvat ja teho nousee. Vielä merkittävämmin taistelun tauottua voi tuvassa jutella kaveriensa kanssa ja näin kiintyä oikeasti riveissään taisteleviin pikselikasoihin.

Yksi näistä yksiköistä edustaa pelaajaa itseään. Hauskasti hahmo on kirjoitettu aktiiviseksi osaanottajaksi tarinaan, joka kommentoi, ottaa kantaa ja vaikuttaa. Ennen pelin alkua saa kustomoida hahmonsa sukupuolta ja muita yksityiskohtia, mutta hahmoluokka on vakio: pelaaja on eräänlainen strategistivelho. Erikoinen idea, mutta näin Japanissa.

Mukana on myös mekaniikka, jonka avulla vierekkäin taistelevat yksiköt tukevat toisiaan ja oppivat tuntemaan toisensa paremmin. Kun suhteet näin syvenevät, taistelupareista tulee kivikovia ja voihan se lempikin taistelukentällä roihahtaa. Siinä missä toisiinsa vasta tutustuneet kaverukset antavat toisilleen vain hieman ominaisuusbonuksia, enemmän yhdessä sotineet voivat hypätä blokkaamaan vihollisten iskuja tai vaikka lyödä perään omat lyöntinsä. Näin ennakkoon toivottomalta näyttänyt taistelu voi kääntyä silmänräpäyksessä voitoksi.

Tätä tylympää onkin sitten muistaa, että lähtökohtaisesti Fire Emblem toimii pysyvän kuoleman periaatteella. Voi sitä fiilistä, kun alusta saakka päähenkilön rinnalla taistellut aseveli kaatuu pelaajan harkitsemattoman ratkaisun takia. Tai vaikka tämän lapsen isä tai äiti, sillä sekin onnistuu sopivissa tilanteissa. Tekoäly on laadukas ja armoton. Jos sillä on paikka tappaa joku pelaajan yksikkö, se myös hyödynnetään. Ei välillä, ei usein vaan aina. Joskus tämä on jopa turhauttavaa, mutta kun sen oppii sisäistämään, tekoälyn aggressiivisuutta voi käyttää myös ansojen virittämiseen. Toki tässä on se potentiaali, että sopiva kriittinen osuma tai muu ylläri johtaa syötin kuolemiseen…

Onkin siis erinomaisen kiva, että halutessaan pysyvän kuoleman voi kytkeä pois päältä vaikeustasosta riippumatta. Tämä yksittäinen neronleimaus tekee pelistä välittömästi huomattavasti helpommin lähestyttävän ja se on hyvä, sillä näin nyypätkin voivat huoletta kokea pelin sisällön, jota riittää valtavasti.

Aava maailma

Fire Emblem on miehekkään mittainen peli, josta riittää pelattavaa kymmeniksi tunneiksi. Tämä jo ennen kuin sukeltaa DLC:n maailmaan ja imuttelee peliinsä vanhoista Fire Emblemeistä tuttuja hahmoja, uusia kenttiä ja todellisille mielipuolille suunnattuja haasteita.

Laadukas tarina ja oikeasti kiehtovat hahmot pitivät minua tehokkaasti pauloissaan ja taisteleminenkin on niin kivaa, että tein ihan ilomielin kaikki vastaan tulleet sivutehtävät. Ja kannattaahan ne muutenkin tehdä, sillä niistä saa aina palkinnoksi uusia yksiköitä tai kivikovia varusteita.

Vaikka moinen ei toki varsinaisesti strategiapelissä olekaan tärkeää, täytyy myös sanoa sananen elin audiovisuaalisesta ilmeestä, joka on erinomainen. Grafiikka on todella nättiä ja hyvin tehdyt 3D-taisteluanimaatiot piristävät hienosti 2D-strategiaosiota. Taistelun ulkopuolella tarinaa kerrotaan hemaisevan kauniilla 2D-taiteella, jossa riittää yksityiskohtia ja hyvää suunnittelua. Soundtrack on myös mitä mainioin ja merkittävä osa sitä, miksi tarina tuntuu niin merkitykselliseltä ja toimivalta.

Vahvat hahmot, kiehtova pelattavuus, hyvä tarina, kattavat kustomointiominaisuudet, pitkä kesto… Voisin jatkaa listaa vaikka miten pitkään, mutta todetaan sen sijaan näin: Fire Emblem on Super Mario 3D Landin ohella 3DS:n paras peli ja kuuluu ehdottomasti jokaisen laitteen omistajan pelivalikoimiin. Vähänkään epäröivien kannattaa tutustua eShopista löytyvään demoon, joka vakuuttanee epäilijän kuin epäilijän siitä, että käsillä on harvinaislaatuisen onnistunut ja kiehtova peli.