GoldenEye 007: Reloaded (PS3, Xbox 360)

30.01.2012 17:54 Juho Anttila

Tekijä: Eurocom
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-16 (internetissä)
Pelin kotisivu:http://goldeneyegame.com
Arvostelija: Juho Anttila

Vanhojen teosten uudelleenversioinnit ovat ilmiö, joka on tarttunut elokuvapuolelta myös peleihin. Mikäs siinä, jos uusi teknologia antaa mahdollisuuden esitellä klassinen kokemus myös uudelle pelaajasukupolvelle.

Harmillisen usein remasterointi tarkoittaa kuitenkin vain graafista kasvojenkohotusta ilman pelillisiä parannuksia. GoldenEye 007: Reloaded on eri maata. Se nimittäin pistää koko kokemuksen uusiksi ja nousee samalla parhaaksi Bond-peliksi.

GoldenEye 007: Reloaded on oikeastaan remasterin remasteri, sillä se perustuu vuonna 2010 Wii-konsolille julkaistuun peliin, joka puolestaan versioi uudelleen Nintendo 64:lle vuonna 1997 julkaistua lähes legendaarista peliä nimeltään, yllätys yllätys, GoldenEye 007.

Alkuperäinen peli muistetaan ennen kaikkea ensimmäisenä osoituksena siitä, että myös konsoleille voidaan julkaista toimivaa ja hauskaa räiskintää. Jotkut ovat tosin eri mieltä vieläkin, vaikka temppu tehtiin onnistuneesti jo melkein 15 vuotta sitten.

Uusiksi laitetaan tällä kertaa kaikki

Pelien tarinahan perustuu elokuvaan, jossa Bondina heilui Pierce Brosnan. Vuoden 2010 Bondi oli kuitenkin koko lailla erilainen kaveri, joten Pierce sai mennä ja tilalle istutettiin Daniel Craig. Ei se väärinkään ole, onhan Craig ehdottomasti paras Bond ikinä.

Muutokset eivät toki rajoitu tähän, vaan koko peli on rakennettu käytännössä alusta saakka uudestaan. Craigin Bond on luonteeltaan Brosnanin tulkintaa rajumpi, joten tarinaa on muokattu tämän vuosituhannen Bondille sopivammaksi. Muutosten takana on Bruce Feirstein, yksi alkuperäisen GoldenEye-elokuvan käsikirjoittajista, joten kosketus alkuperäiseen on säilytetty.

Päivitetty käsikirjoitus toimii hyvin ja Craig istuu uudistettuun kokonaisuuteen luontevasti. Kaikkea ei sentään olisi silti pitänyt mennä muuttamaan. Nicole Scherzingerin versiointi erinomaisesta Bond-teemasta alkaa mitäänsanomattomana ja kehittyy loppua kohden korvia raastavaksi raiskaukseksi. Emmekä myöskään pääse näkemään Famke Janssenia Xenia Onatoppina.

Tärkeintä on kuitenkin se, mitä on tehty itse pelikokemukselle. Koska alkuperäinen peli julkaistiin vuonna 1997, olisi se todennäköisesti melkoisen karu kokemus nykypelaajille, vaikka graafinen ulkoasu oltaisiinkin saatettu nykypäivän tasolle. Tähän ei onneksi olla tyydytty, vaan pelikokemus on modernisoitu kauttaaltaan.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Modernia sodankäyntiä haastamaan

Panssarit ja kestopisteet ovat saaneet lähteä ja tilalle on vaihdettu nykyaikainen itsestään suojassa kykkiessä palautuva kestävyys. Kädenojennuksena retrohenkisille tarjolla on kuitenkin myös classic 007 -pelitila, jossa elinvoima ei palaudu, vaan pelaajaa joutuu turvautumaan matkan varrelta kerättyihin panssaribonuksiin. Jo pelkästään tämä kahden erilaisen pelityylin tukeminen nostaa uuden GoldenEye:n pisteitä huomattavasti.

Toiminta tuntuu kaikin puolin nykyaikaiselta. Asevalikoima on varsin leveä siitä huolimatta, että eksoottisemmat ja raskaammat aseet on jätetty suosiolla muille peleille. Valikoimasta löytyy lähinnä erilaisia pistooleita, konepistooleita, haulikoita ja rynnäkkökiväärejä.

Ympäristöt sisältävät rutkasti rikkoutuvia ikkunoita, laatikoita ja muuta rekvisiittaa. Suojan takana kykkiminen on tärkeä osa pelimekaniikkaa, vaikka Gears of War -sarjasta muistuttavasta kuurupiiloräiskinnästä ei voidakaan puhua. Toiminnallisemmat kentät voisi istuttaa lähes sellaisenaan MW- tai Battlefield -sarjan peleihin, eikä kukaan välttämättä huomaisi mitään.

Alkuperäisen pelin henki on kuitenkin pyritty säilyttämään ja niinpä pelikokemus kannustaa räiskinnän lisäksi myös hiippailuun. Taitava agentti taltuttaa vastustajat joko vaimennetulla pistoolilla tai tarpeeksi lähelle päästessään lähitaisteluhyökkäyksin.

Vihollisten tekoäly toimii taistelutilanteessa kohtuullisesti. Illuusio itsenäisesti toimivista sotureista syntyy, mutta varsinaiset selustakoukkaukset ja muut edistyneemmät temput jäävät näkemättä. Sen sijaan soturit eivät osaa epäillä mitään, vaikka miehiä katoaisi rivistä mystisesti yksi toisensa jälkeen, kunhan tappoja ei tee aivan kaverin nenän edessä. Kutsuttaisiinko tätä nyt sitten tyypilliseksi hiippailupelin tekoälyksi.

Varsinaisen tarinan, joka etenee kovin lineaarisesti, lisäksi jokainen tehtävä sisältää myös toissijaisia tavoitteita. Yleensä ne edellyttävät joko erinäisten kohteiden valokuvaamista, tietojen lataamista tietokonepäätteiltä tai kohteiden tuhoamista. Harmi kyllä valtaosa tavoitteista on siroteltu suoraan matkan varrelle. Vain muutama kohde vaatii ympäristöjen tarkempaa tutkimista.

Bond on aina Bond

GoldenEye 007: Reloaded tekee siis kaiken sen, minkä vuoden 2010 Wii-versiokin. Se ottaa käsittelyyn todellisen peliklassikon ja modernisoi sen kauttaaltaan tarinasta tekniseen toteutukseen saakka. Samalla alkuperäisen kokemuksen tyyli ja henki saadaan säilytettyä lähes hämmentävän hyvin.

Tehokonsoleille suunnattu Reloaded pistää vielä piirun verran Wii-versiota paremmaksi. Se näyttää, tietenkin, huomattavasti paremmalta. Lisäksi tarjolla on paitsi uusi moninpelimuoto ja yksin pelaaville suunnattu haastetila. Viimeksi mainittu asettaa pelaajan taistelemaan sekä yksinpelistä että moninpelistä tutuille kentille tarkoituksena esimerkiksi tappaa kaikki viholliset mahdollisimman nopeasti. Mukava lisä, mutta ei mitään maata mullistavaa pelattavaa.

Moninpeli puolestaan toimii hyvin, viihdyttää hetken, mutta ei sisällä mitään sellaista koukkua, joka estäisi palaamasta suositumpien moninpeliräiskintöjen pariin alkuinnostuksen laannuttua. Erilaisia pelimuotoja on ehkä tarpeettomankin paljon, mutta pelaajia tuntui riittävän vielä testijakson aikana mukavasti.

Tärkeintä on kuitenkin se, että yksinpeli on suorastaan hämmentävän onnistunut paketti. Teknisesti ei ehkä ylletä aivan viime vuoden megaräiskintöjen tasolle, mutta huomasin silti monesti viihtyväni paljon paremmin kuin vaikkapa Battlefield 3:n tympeää yksinpelikampanjaa tahkotessani. Toteutuksessa on löydetty toimiva tasapaino retrohenkisyyden ja modernin lähestymistavan välillä.

Turhauttavia tai tympeitä jaksoja ei juuri nähdä, jos näiksi ei lasketa reaktiopelien muodossa esitettyjä pomotaisteluita. Aivan viimeisen kentän ajastetun pikajuoksun olisi ehkä voinut miettiä uusiksi. Nämä ovat kuitenkin pieniä vikoja kokonaisuudessa, joka, vaikka ei nousekaan unohtumattomaksi helmeksi, viihdyttää silti koko rahan edestä.

Erityisen huomionarvoista on se, että GoldenEye 007: Reloaded on selvästi parempi peli kuin edesmenneen Bizarre Creationsin Blood Stone. Eurocom on paitsi luonut erinomaisen uudelleenversioinnin peliklassikosta, myös onnistunut samalla tarjoilemaan pelaajille ehkä tähän saakka parhaan Bond-pelin. Ei mikään kehno suoritus.