Grand Theft Auto IV: The Lost and Damned (360)

05.03.2009 17:37 Miikka Lehtonen

Kun Microsoft pisti 50 miljoonaa taalaa likoon varmistaakseen Grand Theft Auto IV:n lisäsisältöjä yksinoikeudella omalle konsolilleen, moni naureskeli: noinkohan saavat rahoilleen vastinetta? Ehkä hieman yllättäen vastaus kysymykseen on vahva kyllä.

GTA IV: The Lost and Damned vie pelisarjan melko erikoiseen suuntaan, sillä peli keskittyy prätkäjengin ympärille vieden alkuperäisen pelin väkivallan ja tarinankerronnan aivan uudelle tasolle. Slayer soimaan ja harrikkaan kierroksia!

Monet Grand Theft Auto IV:n pelaajat ovat hiljalleen ymmärtäneet sen pointin, minkä Rockstar halusi pelinsä myötä saada kuuluville: pelin todellinen päähenkilö ei ollut Niko Bellic vaan itse Liberty Cityn kaupunki. Huikeita yksityiskohtia ja hahmoja pullisteleva kaupunki sisälsi niin paljon tarinaa, ettei sitä ollut mahdollista kertoa yhden pelin puitteissa. Täten lisäsisällöt ovat selvästi ansainneet paikkansa muutenkin kuin paisuttamassa Microsoftin ja Rockstarin pankkitilejä.

Tällä kertaa kaupunkia tarkastellaan prätkäjengin taholta. The Lost and Damned –jengi on kokenut vuosien varrella hyviä ja huonoja hetkiä. Jengisodat ja muut ongelmat ovat pusertaneet jengin nurkkaan, mutta viime kuukausina henki on kiertänyt helpommin. Tulisieluinen johtaja on ollut vankilassa huumesyytteensä johdosta ja valta on ollut pelin päähenkilöllä, Johnny Klebitzillä.

Johnnyn komennossa The Lost on onnistunut vakauttamaan tilanteensa ja keskittymään muuhunkin kuin kinasteluun muiden jengien kanssa. Hyvät ajat päättyvät kun tulisieluinen Billy pääsee ehdonalaiseen ja aloittaa välittömästi ongelmien jahtaamisen. Johnny on tukalassa välikädessä rakastamansa jengin ja alati kasvavassa määrin halveksumansa entisen idolinsa välissä. Veri tulee virtaamaan.

Vanhoilla vahvuuksilla

Uuden perspektiivinsä ohella The Lost and Damned parantaa alkuperäistä peliä korjaamalla monet sen ärsyttävämmistä piirteistä. Vaikka peli on edelleen vahvan tarinavetoinen ja kavereihin ollaan jatkuvasti yhteydessä kännykän avulla, kommunikaatio tapahtuu täysin pelaajan ehdoilla. Vesipäiset serkut eivät enää soittele viiden sekunnin välein keilailemaan, eivätkä vedä itkupotkuraivareita jouduttuaan hyllylle odottamaan parempaa hetkeä.

Tämän sijaan kavereista on oikeaa apua, sillä heiltä voi esimerkiksi tilata autolastillisen aseita, uuden moottoripyörän tai vaikka pari jengikaveria auttamaan tiukassa tehtävässä. Positiivinen veljeys on muutenkin päivän teema, sillä jengikaverit on kirjoitettu GTA IV –tyyliin todella herkullisiksi hahmoiksi, joihin muodostuu oikealta tuntuvia suhteita – joskaan ei aina positiivisessa mielessä.

Myös muuta oheistoimintaa on virtaviivaistettu. Mopoja voi yhä varastaa jos siltä tuntuu, mutta todelliset miehet soittavat paikalle saattueellisen prätkäkavereitaan ja lähtevät sotimaan kilpailevia jengejä vastaan jengisodassa. Tällä kertaa ei tosin tarvitse pelätä San Andreas –skenaariota, jossa loppua kohti alueet ovat hyökkäyksen kohteena viiden sekunnin välein. Kun tehtävä on kerran tehty, se myös pysyy tehtynä.

Vaivautua kannattaa, sillä kaikilla jengikavereilla on omat kovuusmittarinsa, jotka kertovat, miten kovia jätkät ovat taistelussa. Vain tekemällä oppii, joten kaverien kanssa kannattaa harrasta pahuuksia aktiivisesti. Tosin jos joku – miinus juonelle kriittiset kaverit – kuolee, hän myös pysyy kuolleena.

Ehkä iloisin uudistus on tehtävien hiominen toimivammiksi. Poissa ovat puoli tusinaa etappia sisältäneet mammuttitehtävät, tilalla on kompakteja ja entistä hauskempia keikkoja. Käsikirjoitus on tälläkin osa-alueella mainiota, sillä pelaaja pääsee jatkuvasti nauttimaan prätkäveljiensä jutuista ja lisäksi näkemään monet alkuperäisen pelin tapahtumista aivan uudessa valossa.

On selvää, että The Lost and Damned oli Rockstarin suunnitelmissa jo alkuperäisen pelin aikoihin, sillä moni aikanaan päänrapsutusta aiheuttanut outous selittyy nyt täydellisesti. ”Aaah, siksi se tyyppi teki noin!”

Pitää nostaa tiimille hattua, sillä he ovat onnistuneet luomaan Liberty Cityyn oikeita hahmoja, jotka tunnistaa ja joihin on kiintynyt. Tästä otetaan myös täysi hyöty irti ripottelemalla mukaan hauskoja pieniä bongauksia alkuperäisen pelin läpi pelanneille.

Hintansa väärti

Moni odotti The Lost and Damnedin olevan vain halpa rahastus, mutta Rockstar osoitti jälleen kerran, ettei heillä tyydytä tavanomaiseen. Lisälevy ottaa GTA IV:n hyvät puolet – tiukan tarinankerronnan, hyvät hahmot ja roiman väkivallan – ja korottaa ne toiseen potenssiin. Kun mukaan heitetään vielä laajentunut musiikkivalikoima, parannettu prätkien hallinta ja kiinnostava aihe, pelin reilut kymmenen tuntia menevät kestohymy kasvoilla.

Ei siis epäilystäkään, etteikö The Lost and Damned olisi parinkympin hintalappunsa väärti. Moni vähäisempi pelitiimi olisi voinut yrittää myydä sen kokonaan uutena pelinä, sen verran sisältöä ja kivaa paketista löytyy. Voi perustellusti todeta, että lisälevy on monilla tavoin tiukempi pelikokemus kuin alkuperäinen GTA IV, mikä on jo paljon.

Nyt jäämmekin odottamaan mielenkiinnolla, mihin Liberty Cityn osa-alueeseen spottivalo seuraavaksi osuu. Kadun huumekauppiaisiin? Poliisiin? Oli mitä oli, odotusarvo on The Lost and Damnedin jälkeen huipussaan.

Tekijä: Rockstar Games
Julkaisija: Take 2
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelin kotisivu: http://www.rockstargames.com/thelostanddamned
Miikka Lehtonen