Grand Theft Auto: Liberty City Stories (PS2, PSP)

Kehuimme taannoin PSP-versiota Grand Theft Auto: Liberty City Storiesista. PSP:lle julkaistu tasku-GTA on kyseisellä konsolilla edelleen viihdyttävä ja monipuolinen kokonaisuus, joka hauskuuttaa ja ärsyttää samassa suhteessa. Tähän on GTA-peleissä totuttu – rasittavat ongelmat peittyvät viihdyttävyyden alle. Sama jatkuu myös pelin PlayStation 2 –konsolille julkaistussa isoveljessä.

Liberty City Stories sijoittuu New Yorkia mukailevaan kaupunkiin, jossa mellastettiin jo Grand Theft Auto 3:ssa. Liberty City on yksi parhaimmista peleihin tehdyistä ympäristöistä. Kaupunki on laaja, mutta samalla selkeä ja monipuolinen, eikä sen hahmottamisessa synny ongelmia. Tutkittavaa riittää pitkäksi aikaa.

Niille, joita San Andreaksen hiphop-meininki ei miellyttänyt, LCS on tervetullut askel takaisin mafiosojen ja vanhan koulukunnan rikollisten pariin. Pelaajan alter ego on mafian sisäpiirin miehen tappanut Tony Cipriani, joka palaa Liberty Cityyn mafiapomo Salvatore Leonen leipiin. Matkan varrella selvitellään muun muassa ongelmallista äitisuhdetta ja sekaannutaan pomon huumeisiin menevään naisystävään.

Pienempi ja parempi

Peli on ainoa laatuaan PSP:llä, mutta PS2:lla se kilpailee aikaisempien GTA-pelien kanssa. Niihin verrattuna Liberty City Stories on rajoittunut ja visuaalisesti köyhempi. Täysin uutta peliä odottavat pettyvät, mikäli toivovat San Andreaksen kaltaista edistysaskelta. PS2-versiota ei ole paranneltu millään tavoin PSP-versioon verrattuna. Isommalta ruudulta on toki kivempi pelata, mutta PSP:n näytöllä grafiikka tekee suuremman vaikutuksen. Sama pätee kokonaisuuteen.

PS2-versiosta puhuttaessa on kuitenkin huomioitava muutama asia. Yksi on sen tavallista alhaisempi hinta. Toiseksi kyseessä on matalan profiilin julkaisu – jos GTA voi sellainen olla – koska kyseessä on suora käännös. Vain PSP:n lähiverkossa pelattavat moninpelit ovat poissa. Ne eivät ole suuri menetys.

Jos Liberty City Storiesia verrataan San Andreakseen ja Vice Cityyn, monet ominaisuudet ovat kadonneet. Tonyn kykyjä ei voi kehittää, hän ei osaa uida, lentokoneilla ei pääse lentämään eikä pelaaja voi pyytää mukaansa jengiläisiä. Uimista lukuun ottamatta ominaisuuksia ei juuri jää kaipaamaan, mikä kertoo jotakin niiden hyödyllisyydestä sarjan aiemmissa peleissä.

Vähemmän rönsyilevä juoni ja lyhyemmät tehtävät ovat tervetulleita megalomaanisen San Andreaksen jälkeen. Tehtävätarjontaan lukeutuu jälleen useita järkyttävän vaikeita ja epäreiluja operaatioita, mutta tilannetta helpottaa se, että tehtävät ovat harvemmin moniosaisia tai pitkiä.

Paluu perusasioihin on hyvästä. Pelistä saa iloa lyhyissäkin sessioissa ja toiminta keskittyy olennaiseen.

Auta Liberty Cityn puhdistamisessa…

Vaikka peliympäristö on kompakti, sen sisällä riittää tekemistä. Nämä kaikenlaiset hanttihommat ovat sarjan suola. Pelaaja voi muun muassa tehdä autokauppiaan hommia. Tässä roolissa annetaan potentiaaliselle asiakkaalle koeajo, jossa ratkaisevaa myynnin kannalta on, kuinka hyvin toteuttaa ostajan toiveita. Joillekin ratkaisevaa auton ostamisessa on näemmä se, kuinka paljon tuhoa auton avulla voi aiheuttaa tai kuinka se pärjää off road -ajossa.

Muita hommia ovat esimerkiksi pizzojen kuskaaminen ja poliisina, roskakuskina tai palomiehenä toimiminen. Erilaisia ajokisojakin on riittämiin. Ajaminen on edelleen pelin viihdyttävimpiä hommia, mutta helposti katolleen kaatuvat ja räjähtävät autot saavat sadattelemaan, etenkin jos tehtävä epäonnistuu jonkun töytäistessä ajoneuvon nurin. Toisaalta arvaamattomuus ja yllättävät tilanteet ovat asioita, jotka tekevät Grand Theft Autoista niin hyviä.

Kaikesta huolimatta GTA:n charmi puree vieläkin. Tehtäviä jaksaa yrittää uudelleen ja uudelleen etenkin siksi, että mittakaava on hillitympi. PSP- ja PS2-version välillä miettiessä riippuu valinta täysin siitä, miten ja millä haluaa pelata. Isommalta näytöltä on kivempi pelata, ja vaikka ohjaus on perinteisen kankeata etenkin jalan liikkuessa, pelaaminen luonnistuu silti paremmin DualShock-ohjaimella kuin PSP:llä.

Tekijä: Rockstar Leeds ja Rockstar North

Julkaisija: Rockstar

Testattu: PlayStation 2 ja PSP

Saatavilla: PlayStation 2 ja PSP

Pelaajia: 1 (PS2:lla)

Pelin kotisivu: www.rockstargames.com/libertycitystories

Minne seuraavaksi, Grand Theft Auto?

Onko Grand Theft Auto -sarja kärsimässä inflaation? PSP:lle lokakuussa julkaistava Vice City Stories on kolmas GTA-julkaisu vuoden sisällä. Toki tähän kuuluvat Liberty City Storiesin PS2- ja PSP-versiot, mutta GTA-pelit eivät ole enää harvinaista herkkua, saati vuoden mediatapauksia.

Grand Theft Auto -sarja on perinteisesti saanut uuden osan vuoden tai kahden välein. Harva julkaisutahti on osaltaan auttanut sarjan mystiikan ylläpitämisessä. Uusi GTA on tapaus. Silti on vaikea uskoa, että Vice City Stories aiheuttaisi yhtä suurta innostusta kuin San Andreas. Toisaalta 1980-lukua oivallisesti hyödyntänyt Vice City on toimituksen suosituin GTA-peli. Vice City Storiesin sijoittuminen 1980-luvulle ei ole varmaa, mutta todennäköistä. Voimme vain toivoa, että Philip Michael Tubbsin ääninäyttelemä Lance Vance esiintyy pelissä. Pelaaja raportoi Vice City Storiesista piakkoin.

Vice City Stories on kuitenkin vain lämmittelyä. Todellinen harppaus otetaan lokakuussa 2007 ilmestyvällä Grand Thef Auto IV:llä. Peli julkaistaan Xbox 360:lle ja PlayStation 3:lle. Melko varmana tietona pidetään sitä, että tapahtumapaikka on Japani. Tarkempia tietoja pelistä joudutaan varmasti odottamaan ensi vuoden puolelle. Sen verran tiedetään, että netistä ladattava sisältö tulee näyttelemään suurta roolia seuraavan sukupolven GTA:ssa.

Tämä sopii erinomaisesti GTA-sarjaan. San Andreaksessa tehtävissä oli panostettu määrään, ja voidaan huoletta sanoa, että edellä mainitun San Fierro -tehtäväketju oli heikko. Pienempi tehtävämäärä paremmin toteutettuna on toivottavasti Rockstar Northin tulevaisuuden suunta.

Xbox Live on osoittanut, että lisäsisällön lataaminen peleihin on mahdollista toteuttaa hyvin, ja sitä Rockstar onkin aikeissa hyödyntää. Lisää tehtäväketjuja voidaan tarjota verkon kautta pelin julkaisun jälkeen. Uusien tehtäväketjujen sijoittaminen GTA-maailmaan on helppoa. Päähahmo voisi esimerkiksi saada perinteisen puhelinsoiton uudelta henkilöltä, joka avaisi uuden tehtäväketjun.

Avainkysymys on tietenkin se, miten lisäsisältö hinnoitellaan ja kuinka moni sitä loppujen lopuksi lataa.