Grand Theft Auto: San Andreas (Xbox, pc, PS2)

Vielä kymmenisen vuotta sitten videopeleistä nauttiminen vaati samanlaista mielikuvitusta kuin leluilla leikkiminen. Yksinkertaisista kaksiulotteisista hahmoista ja pöperöisistä kolmiulotteisista räiskinnöistä sai eniten irti, jos kuvitteli koneiden rajoituksien vuoksi pois jääneet kohdat itse. Pelimaailman epärealistiset säännöt oli hyväksyttävä; maailma ympärillä ei reagoinut pelaajan tekemisiin ilman etukäteen kirjoitettua syy-seuraussuhdetta.

Muuri todellisuuden ja pelimaailman välissä on kuitenkin murtumassa. Uuden dynaamisemman pelimaailman pioneeriksi voi kutsua Rockstar Gamesia Grand Theft Auto -sarjallaan, jonka viime syksyllä PlayStation 2:lle julkaistu uusin osa, Grand Theft Auto: San Andreas on käännetty juuri Xboxille ja pc:lle.

Turha korjata asioita, jotka eivät ole rikki

Grand Theft Auto: San Andreas noudattaa hyvin pitkälle 1980-luvulle sijoittuvan GTA: Vice Cityn menestyskaavaa, joka on yhdistelmä vapaata seikkailua ja tarkasti käsikirjoitettua tarinaa. Yhtäläisyydet Vice Cityyn ovat jopa niin ilmeiset, että pelin ominaisuudet ja päätarinan rungon muodostavat tehtävät nimineen ja välianimaatioineen tuovat mieleen vanhan vertauksen aidan ylittämisestä matalasta kohdasta.

Rockstar on kuitenkin käyttänyt formaatissa pysyttelyn ansiosta säästämänsä kehitysajan pelikokemuksen laajentamiseen ja syventämiseen. San Andreas onkin hippusen lähempänä urheilupelien vuosittaisia painoksia kuin Half-Life 2:n tapaisia uusin eväin ponnistavia jatko-osia. Erona on kuitenkin se, että siinä missä toinen pelijulkaisija vaihtaa tuoreet tilastot ja joukkueet peliinsä, Rockstar moninkertaistaa pelialueen ja tiputtaa pelaajan syliin huimaavan 100 tunnin seikkailun.

San Andreasissa seikkailun pääosassa on länsirannikon mustista lähiöistä kotoisin oleva CJ, jonka äänenä kuullaan DJ Pooh. Hip-hop-kulttuurin kyllästämä tarina sijoittuu 1990-luvulle, jolloin gangsta-rap syntyi ja jengisodat riehuivat kuumina. CJ on palannut fiktiivisessä Los Santosin kaupungissa sijaitsevaan kotiinsa saatuaan äitinsä kuolinilmoituksen. Poliisit, joiden äänet kuuluvat peräti Samuel L. Jacksonille ja Chris Pennille, ovat heti pahamaineisen Cantonin kaupunginosan kasvatin kimpussa, vaikka nuori mies ei ole tehnyt mitään. Eipä aikaakaan kun kulman kundit onnistuvat houkuttelemaan yhteiskunnalle ja muille jengeille kostoa janoavan CJ:n takaisin jengielämän makuun.

New Jack Citystä, Menace II Societystä, Boyz n the Hoodista ja muista 1990-luvun gangsta-elokuvista juonikuvionsa ja tunnelmansa vohkiva aikuisten satu tarjoaa wannabe-gangbangereille turvallisen mahdollisuuden osallistua yli sadan tehtävän kautta monenlaisiin rikoksiin kuten drive-by -murhiin, oman jengin kasaamiseen, sutenöörin hommiin ja, GTA-sarjan perinteitä kunnioittaen, autojen ja muiden kulkuneuvojen varasteluun.

Vaihtelua jengilähiöihin tarjoaa San Andreasin osavaltion muut kaupungit San Fierro ja Las Venturas. GTA-sarjan stereotyyppiset ihmiskuvat jatkuvat San Andreasissa sekä radiokanavien dj:iden höpötyksissä että kaupunkien asukkaiden eroissa. House-musiikkia soittavalla radiokanavalla kuullaan näin saksaksi murtavaa oman musiikkityylinsä tuntevaa besserwisseriä ja San Fierrossa punaniskat ajelevat takatukissaan traktoreilla.

Kaksinaismoralismi kukkii pelissä villinä Amerikan malliin, joten täydellistä jengielämän sodomaa ja gomorraa ei avoimen seksin ja huumeiden käytön puuttuessa voi kokea. Mässäilystä sen sijaan pääsee nauttimaan, joten halutessaan CJ:stä voikin muokata Notorious B.I.G.:lle vertoja vetävän aidon gangsterin kaikissa mittasuhteissaan.

Valinta on lopuksi pelaajan käsissä

Moraalisaarnaajien on syytä huomata, että Rockstar antaa pelaajalle käteen vain kaaoksen välineet, sen sijaan että pakottaisi Postalin kaltaiseen järjettömään väkivaltaan. Vaikka San Andreasissa itse tehtävät ovat usein pelin kannessa olevan K18-lätkänsä mukaisia, kukaan ei pakota ajamaan tehtävien ulkopuolella sivullisten yli kuin raivohullu tai tyhjentämään ysimillisiä ihmismassoihin. Myös ylitehokkaiden superpoliisien pelko saa harkitsemaan kahdesti ennen verilöylyn aloittamista.

Valinta on lopuksi pelaajan, aivan kuten oikeassakin elämässä ja tässä on San Andreasin nerokkain sekä samalla moraalisesti kiinnostavin puoli. Mitä tehdä kun valinta on vapaa, kädessä on ase ja todellisia seuraamuksia ei ole.

Rockstar on puuttunut San Andreasissa pelaajien vapauksiin hienoisesti muokkaamalla tarinan ulkopuolisia virikkeitä. Tekemistä on enemmän kuin ennen, mutta puuhailu on mielekkäämpää. Niinpä kaupungit eivät ole samanlaisia temppuratoja hyppyreineen kuin Vice Cityssä, eikä bonuksia jaella avokätisesti stunteista. Suunnanmuutos on oikea ja hyvä osoitus siitä, kuinka pelaajaa on mahdollista ohjailla puuttumatta liiallisesti näennäiseen vapauteen.

Vapaus onkin Grand Theft Auto -sarjan tärkein myyntiartikkeli ja suosion syy. Kaikenlaista pientä tekemistä riittää vaikka kuinka. Pelkästään alueen tutkiminen on hauskaa, mutta kaupungeista löytyvät ravintolat, toimivat arcade-pelikoneet, pool-pöydät, uhkapelimahdollisuudet, autojen muokkausmahdollisuudet, talojen vapaa ryöstäminen ja autokisat nostavat videopelien kohdalla aikoja puhutun interaktiivisuuden uudelle tasolle. Vapaaehtoiselle tekemiselle soisi kuitenkin jonkinlaisia motivaation lähteitä. Aluksi kiinnostava syöminenkin jää vain kuriositeetiksi ja sama koskee myös muun muassa vaatteiden ostoa, hiusten leikkuuta ja tatuointeja. Ilman vapaamuotoisen puuhailun mahdollisuutta Grand Theft Auto: San Andreas muuttuu kuitenkin merkittävästi tavanomaisemmaksi peliksi, jonka ikävät virhearviot pelisuunnittelussa käyvät kiusallisen selviksi.

Vice Cityn tavoin ongelmat ovat tehtävien tasapainotuksessa, jota Rockstar ei vieläkään saanut sopivaksi. Pahimpia ovat pitkät, aikarajoja sisältävät tehtävät. Itsessäänkin hermostuttavat tehtävät saavat kiskomaan hiuksia päästä Rockstarin sadistisen tallennusjärjestelmän vuoksi. Pelaajan on nimittäin edelleenkin käytävä tehtävät kokonaan läpi ennen kuin tallennus onnistuu aivan kuten Vice Cityssä eikä masentavaa ominaisuutta ole korjattu myöskään Xboxilla tai pc:llä. Lukuisia välivaiheita ja animaatioita sisältävissä tehtävissä epäonnistuminen saa raivostumaan tehokkaammin kuin ruudulla käytävät väkivallanteot.

Pieniä, mutta merkittäviä parannuksia

Xbox-versiossa tärkeintä on käännös itsessään. Konsolin omistajilla on vihdoin mahdollisuus tutustua San Andreasin elävään maailmaan, ja vieläpä erinomaisen käännöksen kautta. Rockstar on jaksanut korvata pitkän odotuksen pienillä parannuksilla ja uusilla ominaisuuksilla. Nämä eivät anna aivan aihetta PlayStation 2 -version vaihtoon molempien konsolien omistajalle, mutta suoraankaan käännökseen ei vaihtaisi.

Xboxilla grafiikka on tarkempaa ja maisemien piirtoetäisyyttä on selvästi kasvatettu kuin PS2:een verrattuna. Nykimistä esiintyy edelleen jopa häiritsevissä määrin, mutta PS2:n grafiikan paikoittainen sotkuisuus on poissa. Käännöksen erikoisominaisuuksista oman musiikin soittaminen Xboxin kovalevyltä on loistava lisä. San Andreasin viime vuosikymmenen mustasta musiikista ja valkoisesta vaihtoehtorokista pääosin koostuva soundtrack on kattava ja maistuva, mutta ei välttämättä kaikkien mieleen. Viimeisen 30-sekunnin toisto- ja tallennusmahdollisuus on myös hauska ekstra. San Andreasin vapaa pelimaailma johtaa monenmoisiin yllättäviin tapahtumiin, joiden jakaminen myöhemmin kavereiden kanssa on vähintäänkin riemastuttavaa.

Kokonaisuutena Rockstarin tapa ampua haulikolla peli-ideoita maalitauluun on riskialtis, mutta tähän asti se on kannattanut nimenomaan vapaamuotoisen pelimaailman uutuudenviehätyksen takia. Vielä San Andreasin Xbox-käännöksen kohdalla osumia on enemmän taulussa kuin ulkopuolella, mutta hakemista on jo havaittavissa. Pelkkä järjetön valikoima pientä tekemistä ei enää jatkossa riitä siihen tottuneille pelaajille, vaan edessä voi olla Tony Hawk -ilmiö jos uusia uria ei kokeilla. Seuraavan GTA-pelin kanssa pelistudio toivon mukaan tarkentaakin sihtiään. Pelimaailman laajentaminen on tuskin enää tarpeen. Syytä olisi sen sijaan uusien ideoiden kehittämiseen ja alkeellisten pelimekaanisten virheiden korjaamiseen.