Grand Theft Auto V –ensikosketus – megakuprun tavoittelijat (osa 1)

Mitä uutta voimme tehdä Grand Theft Auto –sarjaan, kysyivät Rockstar Gamesin jampat itseltään ja toisiltaan. Noh, vaikka mitä. Mutta ensin: tehdään kaikkea enemmän, isommin ja megalomaanisemmin. Tehdään kaikkien aikojen huikein avoimen maailman peli. Upotetaan siihen kaikki, mitä olemme vuosien mittaan oppineet. Tehdään vuoden isoin, komein ja äänekkäin peli.

Sellainen Grand Theft Auto V tulee luultavasti myös olemaan, jos Rockstarin pelintekotaitoihin on luottaminen. Ja mehän uskallamme luottaa.

Dome kävi ottamassa tuntumaa GTA V:een Rockstarin Richard Barnesin opastamana ja komealtahan meininki vaikutti, vaikka hypesanoja riittikin.

”Aivan uusi tapa lähestyä tarinankerrontaa ja pelaamista” oli kahdesta pääiskulauseesta se toimivampi. Se toinen, ”meidän kaikkien aikojen suurin ja monipuolisin avoimen maailman pelimme”, ehti jo käydä toistollaan vanhaksi päivän mittaan. Kuulin kyllä jo ensimmäisellä kertaa, kiitos.

Mutta miten suuri pelimaailma sitten on?

”Voit upottaa San Andreasin GTA5:n karttaan”, oli tarkemmin speksattu vastaus. Kai se sitten riittävän iso on, jos laskeskelemme, että se on myös Red Dead Redemptionia suurempi.

Uusi lähestymistapa

GTA on toki aina GTA. On ajelua. Tehtäviä. Puuhasteltavaa. Räiskintää ja väkivaltaa. Ehkä K18-tissikin, joskin tissithän meitä pelottavat paljon enemmän kuin luodeista räjähtävät päät. O tempora o mores.

GTA:t ovat myös pelejä, joiden kokemukset muovautuvat useimmilla hyvinkin erilaisiksi. Toiset vain ajelevat ihan rauhassa ympäriinsä autollaan, seuraavat liikennesääntöjä ja nauttivat elävistä, värikkäistä maailmoista. Toisille mikään ei riitä.

Geeteeaaviitosen suurin muutos aiempaan on todellakin suuri. Siis niin suuri, että R*:n väittämä ”aivan uusi tapa lähestyä tarinankerrontaa ja pelaamista” sisältää ihan kunnon pihviä eikä vain hypeä. Pelissä kun ei ole nyt vain yhtä ainoaa päähenkilöä, vaan kolme sellaista. Kolme tasaveroista, omanlaistaan hahmoa, joilla on jokaisella aivan oma tarinansa ja oma elämänsä.

Michael, Trevor ja Franklin ovat hyvin erilaisia hahmoja ja vähemmän yllättäen päähenkilöt eivät ole tälläkään kertaa ystävällisiä puunhalaajahippejä, terveisiä vain Rauhanpuolustajille, vaan paatuneita rikollisia.

Kolmen päähenkilön järjestelmä onkin erikoinen, mutta luultavasti ihan hyvin toimiva systeemi.  Pelaaja voi loikkia hiekkalaatikkotilassa hahmosta toiseen täysin vapaasti ja nautiskella jokaisen omista seikkailuista. Mistäpäs sen tietää millaisesta tilanteesta tyypin löytää. Aikansa touhuttuaan hahmon voi jättää minne haluaa, jolloin pelaajan käsistä vapautuva tyyppi varmaan miettii jotta ”olipas sekin trippi, en ikinä enää koske viskiin, missä helvetissä minä nyt taas olen” ja yrittää päästä pelimaailman sallimin keinoin takaisin omille hengailukulmilleen. Mitään salamawarppeja paikasta toiseen hahmot eivät tee.

Jokaisen hahmon tekemiset ja kulkusuunnat ovat hänen omiaan, liittyen hänen omaan elämäntapaansa, kavereihin ja harrastuksiin. Systeemi on rakennettu kuin tv-sarjan malliin, jossa katsoja voi seurata kauempaa useiden eri henkilöiden toimintoja, jotka jollain tavalla sitoutuvat yhteen. Pelissä tosin vaikutat tekemisiin ihan itse.

Kolme eri hahmoa eivät ole pelkästään pinnallisen erilaisia tapoja kokea peliä, vaan jokainen näkee maailman kirjaimellisesti omalla tavallaan. Paitsi että jokaiselle on kirjoitettu omaa tarinaa, jokainen tulkitsee tapahtumia omasta näkökulmastaan ja löytää eri paikoista vaikkapa aivan erilaisia sivutehtäviä. Siinä missä kaksi muuta jamppaa kulkee jotain satunnaista katua aivan normaalisti, kolmannen huomio kiinnittyy sivukujan tapahtumiin ja jos pelaaja päättää reagoida, hänelle aukeaakin tästä kokonainen sivutehtävien sarja, mitä muille hahmoille ei tarjoilla ollenkaan

Ei siis ihme, että Richard Barnes kuvailee GTA V:ttä kuin kolmeksi GTA:ksi yhdessä paketissa. Monipuolista puuhailtavaa siis, vaikkakin pelaajat voivat toki myös pelata yhtä ainoaa hahmoa ja pelata entiseen, tavanomaiseen tapaan.

”Yhdessäkin hahmossa on hiton paljon pelattavaa”, hän aloittaa ja sitten jarruttelee sanomisiaan, kun tässä vaiheessa hypekäyrää ei pidä kertoa vielä läheskään kaikkea.

Kolme erilaista hahmoa, kolme erilaista tarinaa mutta jotain yhteistä heillä silti on. Kaikki he nimittäin tykkäävät kovasti taaloista. Kolmikkomme on tekemissä toistensa kanssa vain silloin, kun he kohtaavat sitä todellista lottovoittoa tavoitellessaan. Tyypit kun haluavat tehdä elämänsä mahtavimman ryöstön, jonka jälkeen rahahuolia ei sitten enää olekaan ennen kuin perilliset miettivät hautakiven ostamista.

Ennen megakuprua kuitenkin tehdään sarja pienempiä ryöstöjä, joihin liittyy myös suunnittelua ja valmistelua. Sitten isku, irti ja taaloja laskemaan.

Neljä isoa asiaa

Rockstarilla oli GTA V:ttä suunnitellessa neljä merkittävää tavoitetta. Niistä ensimmäinen oli yllämainittu kolmen hyvin erilaisen päähenkilön sovittaminen samaan peliin, ja hahmosta toiseen siirtymisen luontevuus.

Toinen tavoite oli laaja pelimaailma, josta piti rakentaa ”massiivisen laaja ja avoin.” Pelimaailman suunnittelussa keskityttiin alkuun muutamaan tiettyyn alueeseen, minkä myötä maailmanrakentajat askartelivat hiljalleen kaksi pääaluetta. Toinen on Los Santosin valtava urbaani kaupunkivyöhyke, jonka alueelta löytyy niin kauniiden ja rikkaiden täyttämää keskustaa kuin esikaupunkeja ja slummejakin. Ja jengejä. Pikateitä. Rähinöitä. Yöllisiä kohtaamisia. Neonvärejä.

Toinen puolisko pelimaailmaa on Blaine County, laaja maaseutualue täynnä vuoria, kukkuloita, pikkukyliä, retkeilijöitä, huumekauppiaita ja ties mitä.

Tekijöiden kolmas päätavoite oli ottaa tämä suuri pelimaailma ja täyttää se elämällä. Minipelejä, dynaamisia tapahtumia, suuria urheilujuhlia, ties mitä.

”Yritimme saada maailman eloon”, Rockstarin kaverit kertoivat.

Neljäs iso juttu oli pelattavuuteen ja tarinaan keskittyminen. Siinä missä aiemmat GTA-pelit ovat kuin sarja pienempiä tarinanpätkiä, jotka kuljettavat pelaajaa kohti lopputehtävää, on GTA V rakennettu aivan eri tavoin. Nyt peli etenee eri hahmojensa värittämillä useilla tarinoilla ja avoimemmalla pelaamisella muutoin vapaasti, mutta taustalla siintävä ydintarina tarjoaa niitä pitkäjänteisempiä tavoitteita.

Niin, se ydintarina. Sen myötä pelaajia näet haastetaan suorittamaan aina vain suurempiin tavoitteisiin tähtääviä ryöstöjä ja jo mainittua megakuprua, joita ei kuitenkaan tehdä ihan noin vain. Jokainen suuri ryöstö vaatii ensin valmistelua ja suunnittelua, joten jokainen ryöstö on yhden ison tehtävän sijaan ensin sarja valmistelevia tehtäviä, jotka huipentuvat suunnitelman toteuttamiseen varsinaisessa iskussa. Valmistelevissa tehtävissä pelaajan täytyy esimerkiksi hankkia iskuryhmälleen pakoauto, naamiot ja tutkia ryöstön kohteeksi harkittua aluetta. Esittelyssä jäi kuitenkin vähän epäselväksi, että kuinka paljon pelaaja itse voi vaikuttaa valmisteluvaiheisiin. Voimmeko esimerkiksi valita iskupaikan tai minne pakoauto piilotetaan? Jaa-a.

Lisää GTA5-hypetystä ensikosketuksen toisessa osassa, joka ilmestyy… Sitten kun.

Grand Theft Auto V

Tekijä: Rockstar Games

Julkaisija: Take-Two

Tulossa: PlayStation 3, Xbox 360

Pelaajia: 1, 2-?

Pelin kotisivu: http://www.rockstargames.com/V/

Jukka O. Kauppinen

Lue myös

Demonicon-ensikosketus: kurjuuden alhosta ikuisen yön suolle (osa 2)

Gioteck MH-1 – järeämpi Xbox-mikki pienipäisille

Gran Turismo 6 – haastattelussa GT-sarjan isä Kazunori Yamauchi

Gran Turismo 6 – haastattelussa Sonyn Euroopan toimitusjohtaja Jim Ryan

PlayStation Network – vitsistä vakavaksi Plus-vaihtoehdoksi

Runescape 3 –ensikosketus – morppiklassikko päivittyy rankasti nykyaikaan

Suuri hiirimattovertailu 2013

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 15)