Green Day Rock Band (PS3, Wii, Xbox 360)
Green Day on lipsunut räkäpunkista aina poliittiseen aktivismiin sekä Broadway-musikaaliksi. Oma peli oli siis ainoastaan järkevä askel eteenpäin, mutta kuinka punk-pop orkesterin musiikki kääntyy peliksi, vai kääntyykö lainkaan?
Bändin uraa voisi kuvata vuoristoradaksi. 1994 ilmestynyt Dookie siivitti yhtyeen valtavaan nousuun. Basket Case, yhdessä When I Come Aroundin ja Welcome to Paradisen kanssa saivat soittotilaa radioissa vielä kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen. Teini-ikäisten laulut masturboinnista, tylsistymisestä ja apatiasta iskivät kieltämättä oikeaan suoneen. Tämä verhoiltuna punkahtavaan soundiin, joka oli kuitenkin rakenteeltaan lähempänä puhdasta rockia oli yhdistelmä, joka oli helppo omaksua.
Bändi ei kuitenkaan onnistunut toistamaan voitokasta kaavaa useampaan vuoteen. Ei vaikka Insomniac olikin kriitikkojen ja allekirjoittaneen mielestä monin tavoin onnistuneempi levy kuin Dookie. Bändi kokeili useita erilaisia konsepteja kunnes se oli hajoamisen partaalla. Vietettyään neljä vuotta hiljaiseloa Warningin jälkeen julkaistiin American idiot. Billy Joel palasi juurilleen yksinkertaisilla kolmen soinnun kierroilla ja tarttuvalla melodioilla. Konsepti-levy ampui bändin uran uuteen nousuun, eikä viimeisimmän julkaisun 21:st Century Breakdownin jälkeen laantumisen merkkejä ole juuri näkynyt.
Welcome to Paradise
Nyt kalifornialainen pop-rock trio on niin ikääntynyt kuin uudistunut. Järkevään bisnesajatteluun sekä uuden sukupolven saavuttamiseen kuuluu luonnollisena osana yhtyeen oma videopeli. Green Day Rock Band sisältää odotetusti bändin kuuluisimmat viisut. Kaksi viimeisintä levyä ja Dookie omivat kuitenkin pääosan sisällöstä. Tämä tuskin miellyttää vanhoja faneja. Toisaalta biisilistasta näkee, ettei peliä olekaan suunnattu heille, sillä Dookien ja American Idiotin välisiltä levyiltä on poimittu vain seitsemän laulua. On vaikea sanoa pitäisikö poiminnoista vetää se johtopäätös, ettei bändikään pidä julkaisuistaan. Selvää on ainakin se, että kyseiset biisit näyttäisivät olevan aina osa keikkalistaa. Kenties kehittäjä ei vain luottanut pelaavan yleisön tunnistavan muita biisejä.
Niin tai näin, peliin päätyneet laulut luovat tietynlaisen kokonaisuuden. Uratila vie virtuaalikepittäjän kolmen keikkapaikan läpi. Ensimmäinen on The Warehouse, jossa tutustutaan Dookieen kokonaisuutena. Seuraava on Milton Keynes, jossa kuvattiin myös American Idiotin vanavedessä julkaistu DVD Bullet in a Bible. Kolmas on legendaarinen Fox Theatre, jossa luonnollisesti tutustutaan 21:st Century Breakdowniin.
Uramoodi on viihdyttävä. Se ei kuitenkaan tee bändille kunniaa, sillä bändin kehitys jää mysteeriksi asiaan perehtymättömiltä pelaajille. Green Dayn evoluutio on jokaista levyä kuunnelleelle selkeä. Hyppy Dookiesta American Idiotiin voi sen sijaan olla uusille kuuntelijoille varsin omituinen kokemus. Sinänsä tämä on typerää, koska The Beatles: Rock Band ymmärsi, ettei bändin urasta voi noin vain jättää väliin useita vuosia.
Homecoming
Rock Band yhdessä Guitar Hero sarjan kanssa on ollut jo hetken aikaa hankala arvioitava. Pelimekaniikka toimii kaikin tavoin, eikä konsepti ole juurikaan jalostunut. Pelaaja tarttuu lelukitaraan, ja painaa nappeja oikeassa järjestyksessä ja tahdissa. Beatles-lisälevystä tutut lauluharmoniat ovat läsnä myös Green Dayssa, kuten myös no fail-moodi aloittelijoille. Vaikeusasteet ovat tutut aina easysta experttiin, viimeisen ollessa jo melkoista tahkoamista.
Suuria sooloja on turha odottaa. Green Dayn biisit nojaavat lähinnä selkeisiin sointukuvioihin ilman turhia kikkailuja. Kitaransoiton haasteet painottuvat enimmäkseen nopeille vaihdoille ja satunnaisille harmonioille. Rytmitajullisesti rajoittuneelle biisit ovat vaikeimmillaan yhtä helvettiä, sillä jopa punk-pop voi olla joskus vaikeaa. Varsinkin rumpuosuudet saavat nopeasti hien pintaan, ja antavat uutta arvostusta Tré Coolille, joka on mielestäni ollut aina kova kannuttaja.
Jälleen kerran, kavereiden kanssa pelaaminen on sitä parhautta, jonka Rock Band tekee parhaiten. Tällä kertaa peli on kenties helpommin lähestyttävä kuin esimerkiksi Beatles . Basket Case no-fail -moodilla irrottaa takuulla kaikkien kielenkannat lauantain pikkutunneilla. Naapurikin luultavasti oppi lukuisia uusia kirosanoja testisessioiden aikana, mutta olemme vielä väleissä.
Suurin valituksen aihe kumpuaakin bändin luonteesta. Biisit saattavat käydä nopeasti yksitoikkoisiksi muille kuin faneille, sillä chorus-kertosäe-chorus-bridge-kertosäe alkaa toistamaan itseään nopeasti eikä kestä pitkiä pelisessioita. Toisaalta, tämä on Green Day eikä siltä pidä odottaa mitään muuta.
Soinnutukset itsessään ovat kunnossa. Expert-moodilla biisien rytmit vastaavat kutakuinkin esikuviaan, ja opettaa niistä myös joitakin uusia asioita. Olen huono kitaristi, ja tapaillut joskus myös Green Dayn musiikkia. Peli paljasti olemattoman sävelkorvani joillakin soinnuilla, joita en ollut koskaan kuullutkaan bändin musiikissa. Kiitos tästä siis Rock Bandille.
Walking Contradiction
Ystävieni kysyessä minulta onko peli ostamisen arvoinen he jäävät vaille vastausta. Tämä on Green Day Rock Band. Se on lauseena jo niin paljon puhuva etten osaa lisätä siihen mitään muuta. Jos pitää Rock Bandista ja Green Daysta on ostopäätös selvä. Jos Green Day ei nappaa, ei peliä ole mitään mieltä edes kokeilla.
Jos jostain pystyy yleisellä tasolla napisemaan, on suppea biisilista suurin mielipahan aihe. Peli ei tee läpileikkausta bändin 1991 alkaneeseen uraan. Vaikka lupauksia niin Kerplunkin kuin Smooth Out Slappy Hoursin julkaisemisesta on lennellyt ilmassa, olisi katsaus kyseisiin levyihin ollut paikallaan jo myyntiversiossa. Vain kolmen levyn soittaminen saattaa olla karhunpalvelus pop-rock-hirviölle, joka on käynyt läpi kehitysvaiheet aina masturbaation ylistyksestä poliittiseen aktivismiin.
Biisilista
Dookie
01. Burnout
02. She
03. Having A Blast
04. Sassafrass Roots
05. Chump
06. When I Come Around
07. Longview
08. Coming Clean
09. Welcome To Paradise
10. Emenius Sleepus
11. Pulling Teeth
12. In The End
13. Basket Case
14. F.O.D.
Insomniac
15. Brain Stew / Jaded
16. Geek Stink Breath
Nimrod
17. Hitchin’ A Ride
18. Good Riddance (Time of Your Life)
19. Nice Guys Finish Last
Warning
20. Minority
21. Warning
American Idiot
22. American Idiot
23. She’s A Rebel
24. Jesus Of Suburbia
25. Extraordinary Girl
26. Holiday
27. Letterbomb
28. Boulevard Of Broken Dreams
29. Wake Me Up When September Ends
30. Are We the Waiting?
31. Homecoming
32. St. Jimmy
33. Whatsername
34. Give Me Novacaine
21st Century Breakdown (2009)
35. Song Of The Century
36. ¿Viva La Gloria? (Little Girl)
37. 21st Century Breakdown
38. Restless Heart Syndrome
39. Before The Lobotomy
40. Horseshoes And Hand Grenades
41. Last Night On Earth
42. The Static Age
43. Peacemaker
44. American Eulogy
45. Murder City
46. See The Light
Tekijä: Harmonix
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Playstation 3
Saatavilla: Playstation 3, Xbox 360, Wii
Pelaajia: 1-4 samalla koneella, 1-4 verkossa.
Pelin kotisivu: http://www.rockband.com/games/greenday
Heikki Takala
Lisää aiheesta
Band Hero (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)
Guitar Hero 5 (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)
Lego Rock Band (PS3, Wii, Xbox 360)
The Beatles: Rock Band (PS3, Wii, Xbox 360)
Lue myös
Commander: Conquest of the Americas (PC)
Lead and Gold: Gangs of the Wild West (PC)
