Guitar Hero 5 (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

16.09.2009 16:45 Jukka O. Kauppinen

Musiikkipeleistä kinaaminen on jotakuinkin yhtä tyhjänpäiväistä kuin musiikista ja makuasioista yleensäkin. Kuka tykkää mistäkin. Mutta yksi juttu on varma. Kuten karaokepelit, myös kitarointi- ja bändisankaroinnit elävät biisivalikoimallaan.

Kun vastakkain ovat samalla viikolla ilmestyneet The Beatles: Rock Band ja Guitar Hero 5, niin pelikauppojen hyllyillä kohtaa kaksi täysin erilaista pelillistä filosofiaa. Toinen lähestyy aihetta musiikin kautta. Toinen mielii olevansa peli.

Guitar Hero 5 on kuin haulikko. Se ampuu mahdollisimman ison laukauksen kohti pelaajakuntaa ja uskoo, että biisillinen diversiteetti on kaikki kaikessa. Kasataan peliin valtavasti erilaisia yhtyeitä. Ripotellaan sinne paljon rock ja popin alalajeja. Luotetaan nimen vetovoimaan.

Tulos on… Laimea.

Ok, peliin on tehty hyviä teknisiä uudistuksia, joista on varmasti paljon iloa. Etenkin uusi Party Play –pelitila on kiva, sillä sen ansiosta soittelu luistaa suorastaan sutjakasti isommalla porukalla pelaillessa. Siinä näet yksi jamppa voi aloittaa soittelun ja muut pelaajat voivat liittyä mukaan koska haluavat. Yksinpelistä voi laajentaa neljän soittelijan bändiruljanssin saman kappaleen aikana. Erinomainen ja kannatettava idea.

Toinen mukava uutuus löytyy soittajien roolien täysin vapaasta sekoittamisesta. Bändin ei tarvitse olla enää klassinen laulaja-kitaristi-basisti-rumpali –yhdistelmä. Nyt yhtyeeseen voi pistää vaikka neljä rumpalia. Tai kaksi rumpalia, kaksi kitaristia. Tai ultimaattisena rytmiryhmänä neljä basistia.

Nämä ovat hyviä ominaisuuksia, joista on todellista hyötyä ja iloa. Ja ehkä se oman (Xbox 360) Avatar-hahmon siirtäminen työpöydältä myös pelihahmoksi on joistakin tosi hauskaa. Tai sitten rakennat oman rokkarin pelin sisäisellä hahmoluojalla.

Tekniikka toimii, biisivalikoima sukkaa

Pelissä on hyviä uusia teknisiä ratkaisuja, mutta toisaalta siitä myös haistaa liiankin selvästi erään Guitar Hero –sarjaa pitkään vaivanneen ongelman. Kun Harmonix, tuo musiikkipelien armoitettu gurufirma, oli vielä ruorissa vietiin sarjaa eteenpäin musiikki etunenässä. Neversoft sen sijaan näytti jo Guitar Hero III:ssa todellisen karvansa. Liekö maailmassa ainuttakaan ihmistä, joka ihan oikeasti olisi tykännyt pelin boss battleista. Niitä ei anneta anteeksi. Ikinä.

Myös Guitar Hero 5 on selkeä esimerkki siitä, että Neversoft jatkaa yhä linjalla, jossa musiikkipeli-termissä se jälkimmäinen osa saa aivan liikaa painoarvoa. Tällä kertaa touhu on sentään ihan siedettävää, sillä niitä kirottuja boss battleja ei ole. Niiden sijaan jokaisessa biisissä pelaajille asetetaan minihaasteita. Jos saavutat annetut tavoitteet, niin pojoja ja kiitoksia ropisee.

Homman ytimessä on kuitenkin biisilista. Siihen Guitar Hero 5 kompastuu allekirjoittaneen silmissä.

85 kappaletta, hirveän laajalla skaalalla, seassa vain kourallinen todella hyviä biisejä. Tarinatilaa availtaessa peli alkaa jopa tuskaisan hitaasti, kun alkupään kappaleet ovat World Tourin tapaan enemmän tai vähemmän kuraa. Tekisi mieli antaa pelille lisänimi Mellow Hits, sillä kitarasankarointi ja rokkimeininki on todella kaukana aivan liian monesta kappaleesta. Millä ihmeen reseptillä biisilista on kasattu? Ei ainakaan kitara- tai bändipelin kokonaisuutta harkiten.

Enkä väitä, että kaikki kappaleet olisivat huonoja, mutta eivät ne sovi rokkaavaan ja menevään bile- tai bändipeliin. Esimerkiksi The Policella on paljon mainioita kappaleita, mutta jokin So Lonely on kaukana hyvästä bile- tai kitarasankaribiisistä. Moni muukin biisivalinta pistää yskittämään, sillä mitä hemmettiä, kyllä kyseisiltä yhtyeiltä löytyy paljon parempaakin materiaalia. Onko parhaimmisto jo kertaalleen julkaistu musapeleissä?

Loppumetreillä oma saldoni hyvistä, purevista ja etukäteen kuolausreaktion aiheuttavista rokkibiiseistä jäi yhdeksään kappaleeseen. Maestro Lehtoselle sentään kelpasi 10-15 kappaletta. Loput? Täytekamaa.

Ja kun Guitar Herojen biisikauppakin on yhä edelleen pelkkä vitsi Rock Bandien biisikauppaan nähden, niin eiköhän se ollut siinä. Etenkin kun biisien nettikauppa on toteutettu epäselvemmin ja hankalammin kuin Guitar Hero World Tourissa. Miksi ihmeessä näin?

No, okei, onhan pelissä jo mainittujen plussien lisäksi vielä muutakin hyvää. Moninpelitiloissa on hauskoja oivalluksia ja kivoja pelimäisiä skabauksia. Uratilaa on loivennettu siten, että esiintymispaikoilta pääsee seuraaviin aikaisempaa helpommin, jos kaikki biisit eivät lämmitä. Ja Guitar Hero World Touriin ladatut kappaleet voi siirtää tähänkin. Mutta silti, tämä on teknisesti erinomainen bändipeli, jossa on surkea biisivalikoima.

Vaihtoehto on onneksi lähellä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan The Beatles: Rock Bandiin. Sillä vaikka Beatles ei musiikkina etukäteen kiinnostaisikaan, yllätytte taatusti erittäin positiivisesti Beatles-bändipelin sävellysten tasosta, laulettavuudesta ja iloisuudesta. Se vain yksinkertaisesti toimii ja keskittyy asian ytimeen – musiikkiin ja soittamisen iloon – aivan eri tasolla.

Biisilista:

3 Doors Down – ”Kryptonite”
A Perfect Circle – ”Judith”
AFI – ”Medicate”
Arctic Monkeys – ”Brianstorm”
Attack! Attack! UK – ”You And Me”
Band Of Horses – ”Cigarettes, Wedding Bands”
Beastie Boys – ”Gratitude”
Beck – ”Gamma Ray”
Billy Idol – ”Dancing With Myself”
Billy Squier – ”Lonely Is The Night”
Blink-182 – ”The Rock Show”
Blur – ”Song 2”
Bob Dylan – ”All Along The Watchtower”
Bon Jovi – ”You Give Love A Bad Name”
Brand New – ”Sowing Season (Yeah)”
Bush – ”Comedown”
Children Of Bodom – ”Done With Everything, Die For Nothing”
Coldplay – ”In My Place”
Darker My Love – ”Blue Day”
Darkest Hour – ”Demon(s)”
David Bowie – ”Fame”
Deep Purple – ”Woman From Tokyo (’99 Remix)”
Dire Straits – ”Sultans Of Swing”
Duran Duran – ”Hungry Like The Wolf”
Eagles Of Death Metal – ”Wannabe In L.A.”
Elliott Smith – ”L.A.”
Elton John – ”Saturday Night’s Alright (For Fighting)”
Face To Face – ”Disconnected”
Garbage – ”Only Happy When It Rains”
Gorillaz – ”Feel Good Inc.”
Gov’t Mule – ”Streamline Woman”
Grand Funk Railroad – ”We’re An American Band”
Iggy Pop – ”Lust For Life (Live)”
Iron Maiden – ”2 Minutes To Midnight”
Jeff Beck – ”Scatterbrain (Live)”
Jimmy Eat World – ”Bleed American”
John Mellencamp – ”Hurts So Good”
Johnny Cash – ”Ring Of Fire”
Kaiser Chiefs – ”Never Miss A Beat”
King Crimson – ”21st Century Schizoid Man”
Kings Of Leon – ”Sex On Fire”
Kiss – ”Shout It Out Loud”
Love and Rockets – ”Mirror People”
Megadeth – ”Sweating Bullets”
Motley Crue – ”Looks That Kill”
Muse – ”Plug In Baby”
My Morning Jacket – ”One Big Holiday”
Nirvana – ”Lithium (Live)”
Nirvana – ”Smells Like Teen Spirit”
No Doubt – ”Ex-Girlfriend”
Peter Frampton – ”Do You Feel Like We Do? (Live)”
Public Enemy Featuring Zakk Wylde – ”Bring the Noise 20XX”
Queen & David Bowie – ”Under Pressure”
Queens Of The Stone Age – ”Make It Wit Chu”
Rammstein – ”Du Hast”
Rose Hill Drive – ”Sneak Out”
Rush – ”The Spirit Of Radio (Live)”
Santana – ”No One To Depend On (Live)”
Scars On Broadway – ”They Say”
Screaming Trees – ”Nearly Lost You”
Smashing Pumpkins – ”Bullet With Butterfly Wings”
Sonic Youth – ”Incinerate”
Spacehog – ”In The Meantime”
Stevie Wonder – ”Superstition”
Sublime – ”What I Got”
Sunny Day Real Estate – ”Seven”
T. Rex – ”20th Century Boy”
TV On The Radio – ”Wolf Like Me”
The Bronx – ”Six Days A Week”
The Derek Trucks Band – ”Younk Funk”
The Duke Spirit – ”Send A Little Love Token”
The Killers – ”All The Pretty Faces”
The Police – ”So Lonely”
The Raconteurs – ”Steady As She Goes”
The Rolling Stones – ”Sympathy For The Devil”
The Sword – ”Maiden, Mother & Crone”
The White Stripes – ”Blue Orchid”
Thin Lizzy – ”Jailbreak”
Thrice – ”Deadbolt”
Tom Petty & The Heartbreakers – ”American Girl”
Tom Petty – ”Runnin’ Down A Dream”
Vampire Weekend – ”A-Punk”
Weezer – ”Why Bother?”
Wild Cherry – ”Play That Funky Music”
Wolfmother – ”Back Round”

Tekijä: Neversoft Entertainment
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 2, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1-8, samalla koneella 1-4, verkossa 2-8
Pelin kotisivu: http://gh5.guitarhero.com/FI/
Jukka ”satunnainen muotipelaaja” O. Kauppinen

Toinen mielipide (Xbox 360)

Sarjan viides tarjoaa monipuolisen kappalevalikoiman Billy Idolista aina Duran Duraniin saakka. Jokaiselle löytyy jotakin, mutta kappalevalikoima on pirstaleisuudessaan myös negatiivinen asia. Koko pelin hankkimista on vaikea perustella, jos listalta löytyy ainoastaan yksi tai kaksi lempikappaletta. Pelistä on myös mahdotonta löytää muista musiikkipeleistä löytyvää kappalekirjon punaista lankaa, sillä genrejä on joka lähtöön ja vieläpä epätasaisessa suhteessa.

Muut uudistukset ovatkin astetta onnistuneempia, sillä uusi rennompi partypelitila ja vapaasti valittavat soittimet tuovat runsaasti lisää käyttäjäystävällisyyttä. Nyt yksittäinen soittaja voi lopettaa soittamisen kesken kappaleen kurkun kuivaessa tai liittyä mukaan vasta melodiseen loppusooloon. Myös typerältä tuntuneet rajoitukset yhtyeen kokoonpanoa koskien ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen, joten kenenkään ei ole enää pakko luritella bassoa.

Onnistuneista uudistuksista huolimatta soittaminen muuttuu pian pitkäveteiseksi. Tilanne pahenee entisestään jos pelisarjan parissa on aiemmin viettänyt hetkiä, sillä viitonen kaipaisi jotain omaa ja erilaista.

Kritiikki kohdistuu myös aiempien pelien kappaleiden lisäämiseen soittolistaan. Vaikka biisejä olisi jo aiemmin hankkinut virtuaalikaupasta edelliseen Guitar Heroon, on niistä maksettava nyt siirtomaksu. Summa ei ole suuri, mutta rahastuksen ikävää löyhkää on hankala välttää. Miksi jo kerran ostetuista kappaleista olisi maksettava vielä toistamiseen?

Nykyisellään Guitar Hero 5 on näyttävä ja hyvältä kuulostava musiikkipeli, jonka taustan alta paljastuvat samat vanhat kierrätetyt palikat uudessa järjestyksessä.

Mikko Rekola