Gun Valkyrie (Xbox)

09.06.2002 11:43 | Muropaketin toimitus | 52

Peli: Gun Valkyrie
Kehittäjä: Smilebit
Julkaisija: Sega

eDomen arvostelussa Xboxin Gun Valkyrie

Xboxia on moitittu pelien yksitoikkoisuudesta ja yllätyksettömyyttä. ”Parempana ja kauniimpana, mutta ei mitään uutta”. Niinpä niin. Sega on yksi niistä pelifirmoista, joiden peleissä tätä uutta ja ihmeellistä joskus on. Vuosi 2002 on ollut Segalle erinomainen ainakin pelien laatuun katsoen ja alunperin Dreamcastille kaavailtu räiskintäkikkailu Gun Valkyrie Xboxille jatkaa samaa linjaa.

Suoraan Japanista

Japanilaiset ovat tottuneet keksimään erikoisia ja hieman monimutkaisia juonia. Tämä pätee niin animeen ja mangaan kuin myös peleihin, eikä Gun Valkyrie kaavasta poikkea, vaikka se ei juonella leikittelekään ylenpalttisesti. Vaihtoehtotodellisuuteen sijoitettu maailma järkkyy, kun arvostettu tohtori katoaa ja niin edespäin, luonnollisesti myös vihamielisiä muukalaisia on soppaa sekoittamassa. Juonessa ei pysy mukana automaattisesti, sillä välidemoja ei ole oikeastaan yhtään. Kadonneen tutkijan tarinaa voi sentään seurata lukemalla raportteja, joissa riittääkin tekstiä ihan kiitettävästi. Juonella ei loppujen lopuksi ole merkitystä muutenkaan, sillä pelin voi vetää läpi ilman minkäänlaista hajua juonenkulusta. Hyvähän se on olla olemassa, mutta paremmin juonta olisi voitu hyödyntää. Toisaalta, jääpähän toiselle läpipeluukerralle sitten ihmeteltävää, jos ei ensimmäisellä juonesta tolkkua saanut.

Juoni ei kuitenkaan ole Gun Valkyrien vaikeiten hallittava osa. Vaikka peli onkin pääidealtaan ihan perusräiskintää, pelin hallitsemiseen menee tovi jos toinenkin. Kun useimmissa peleissä perusmekaniikan oppii muutamassa minuutissa, Gun Valkyriessä näin ei ole. Pelin koko sielu on kontrolleissa. Hahmojen ohjaus on erinomaisesti tehty, vaikka se aluksi monimutkaiselta tuntuukin. Liikkeitä on joka suuntaan. Ilmassa leijuminen, eri suuntiin syöksyily, erikoisliikkeiden tekeminen ja muut liikkeet iskostuvat selkärankaan parin tunnin pelaamisella ja oikeastaan vasta silloin pelistä alkaa todella nauttia. Xboxin ohjaimen kaikki napit ovat käytössä, aina tattien painamista myöten. Tatit ovatkin rankassa käytössä, sillä elintärkeä boost dash hoituu painamalla tatin pohjaan ja valitsemalla haluttu suunta.

Kauhukaksikon eväsretki

Valittavissa olevat kaksi hahmoa ovat tarpeeksi erilaisia, jotta molemmille on käyttöä. Statistien rooliin jäävien Vihollisten listiminen on hauskaa puuhaa molemmilla. Punainen tähtäysrinkula ja eikun tulta munille. Gun Valkyriessä jos missä pitää noudattaa neuvoa ”ammu ensin, kysy sitten”. Gun Valkyrie tarjoaa kolme asetta, joista kaksi on Lara Croftia tuuraavan Kellyn hallinnassa ja kolmas, tehokas mutta hidas tykki iso-Arskan vastineella, Saburoutalla. Kaikille on käyttötapansa, usein ilmassa. Kontrollit täydellisesti hallitseva pelaaja nimittäin viettää suurimman osan ajasta ilmatilassa räiskien ja syöksyen eri puolille kenttää. Osa kentistä on myös tehty tätä silmällä pitäen, esimerkkinä puolivälin kuilukenttä, jossa pitää tippua muutaman kuilun pohjalle. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä kaikki viholliset matkan varrelta pitää tuhota. Vielä kun lisätään 30 minuutin aikaraja, ei tehtävä ole ensimmäisellä tai edes toisella yrityksellä helppo. Loppumetreillä tuppaa kuolemaan herkästi muutenkin.

Räiskintä ei kuitenkaan ole ilman ongelmia, vaan esimerkiksi vihollisiin lukittautuminen on joskus turhauttavan epätoivoista, vaikka se useimmiten toimiikin hyvin. Vaikeustaso on vahvasti yhteydessä kontrolleihin, mutta muitakin syitä löytyy. Kentissä ei useimmiten ole minkäänlaisia checkpointteja, mikä on todella turhauttavaa pitemmän päälle. Vaikeustaso on kuitenkin hyvin tehtäväkohtaista. Jotkin tehtävät ovat suorastaan naurettavan helppoja, kun taas toisia ei meinaa läpäistä millään. Aikarajalla varustetut tehtävät eivät loppujen lopuksi ole niitä pahimpia, vaan sen tittelin saavat loppupään ilmahyppelyä vaativat kentät.

Pientä helpotusta saa ostamalla power-uppeja, jotka auttavat suorituskykyä eri osa-alueilla. Esimerkiksi hahmojen aseita voi parannella ja ostaa lisäenergiaa. Ärräpäitä lentelee silti, ja vielä enemmän silloin, kun huomaa että pelihän tuli vedettyä läpi. Gun Valkyrie tarjoaa hieman päälle kymmenen kenttää, joiden kesto vaihtelee viidestä minuutista viiteen kymmeneen. Välillä on isomman vastuksen vuoro. Ne ovat mielenkiintoisia ja tuovat mukavan lisän, mutta pelattava loppuu joka tapauksessa aivan liian aikaisin. Peli tarjoaa muutaman porkkanan uudelleen läpäisyyn, mutta sekin on nopeasti tehty. Äänimaailmaa tai grafiikkaa ei niitäkään jaksa loputtomiin, vaikka perustason yläpuolelle onkin päästy.

Yhteenveto

Pitää vain toivoa, että Sega päättää tuottaa jatko-osan, sillä sen verran hauskaa viihdettä Gun Valkyrie on. Lyhyys ja muutama hankala kenttä estävät sitä nousemasta Xboxin eliittipelien joukkoon, mutta hyvin lähelle tullaan.

Joel Kinnunen