Halo 3 (360)

23.09.2007 22:00 Simon Elo

Halo 2 myi yli kahdeksan miljoonaa kappaletta, teki Xbox Livestä salonkikelpoisen nettipalvelun ja nosti Bungien pelinkehittäjien kirkkaaseen A-luokkaan. Se myös löi pelaajia halolla päähän, sillä räiskintäeepos päättyi pelihistorian kutkuttavimpaan ja yllätyksellisimpään cliffhangeriin.

Ei siis ihme, että Halo 3:n tarina on niin varjeltu salaisuus, että arvostelukappaleita on piiloteltu kassaholveissa. Pelin testaaminen ennen julkaisua sallittiin vain harvoille ja valituille. Halon koeajaminen tapahtuikin rankkana aamusta iltaan kestäneenä rupeamana – verestä, hiestä, lasittuneesta katseesta ja ärsyyntyneistä istumalihaksista välittämättä. Tosin veri virtasi lähinnä omissa suonissa, kun vihollisia kaatui kasoittain tuntien edetessä. Tehokasta mutta puuduttavaa.

Universumin sotilaat

Ihmiskunnan kohtalo on veitsen terällä. Fundamentalistisuskonnollinen avaruusolioiden Muukalaisliitto on valloittanut maapallon ja heidän profeettansa Totuus väittää ihmisten tuhon olevan paratiisiin pääsyn ensiaskeleita. Pakkaa sekoittaa avaruusolioiden kapinalliseksi äitynyt eliittisotilas Arbiter, joka on henkisesti selvästi vahvempi kuin edellisessä osassa. Kerettiläiseksi leimattu ja maanpakoon ajettu kapinajohtaja halveksii profeetan opetuksia.

Hän ei kuitenkaan voi katkaista tuomion lähtölaskentaa, vaan pelastaja on vihreä ja yli kaksimetrinen. Ei, ei suinkaan ylikasvanut matelija, vaan supersotilas Master Chief, kaikkien plasmalla uhattujen sankari. Muukalaisliitto on löytänyt Saharan autiomaasta suuren muinaisjäännöksen, jolla vaikuttaa olevan heille suuri merkitys. Jäännöksen mysteerin selvittämisen lisäksi Chiefin täytyy pelastaa ystävänsä Cortana, joten tekemistä riittää.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Uskonnollista tematiikkaa, scifioopperaa, rajaseudun romantiikkaa ja maailmanpalon meininkiä yhdistelevä tarina on onnistunut, vaikka Chief pääsee ääneen aikaisempaakin harvemmin. Samalla myös Arbiterille on myönnetty valitettavan vähän painoarvoa, joten lukuisat sivuhenkilöt saavat lisää ruutuaikaa tuttujen päähenkilöiden sijaan.

Juoni on selkeämpi kuin Halo 2:ssa, mutta scifijargonia viljellään edelleen tiuhasti. Se iskee omaan kohderyhmäänsä, mutta jättää muut kylmäksi. Paikoin juonen tilanteet kuitataan liian nopeasti, mikä heikentää sen kerronnallista tehoa. Tapahtumia kuitenkin tukee Marty O’Donnellin mahtipontinen sävellystyö, joka on saanut jälleen uusia vivahteita.

Lupauksien mukaisesti kaikki juonen avoimet kysymykset saavat vastauksen, ja vähemmän yllättäen takaportti jätetään auki uudelle osalle. Bungie on sanonut kolmannen osan jäävän viimeiseksi, mutta kultamunia munivaa hanhea ei ehkä tapeta niin vain.

Mikäs tässä räiskiessä

Paras uutinen on kerrottava heti kärkeen. Ensimmäisen Halon rakastettu rynnäkkökivääri tekee paluun. Kyseessä on uusi malli, jossa asetasapainon nimissä on pienempi lipas ja heikompi ammusnopeus, mutta paranneltu tarkkuus ja tulivoima. Toisin sanoen siitä on tehty tuliluikkujen yleismiesjantunen. Tutun teemamusiikin säestyksellä ammutut sarjat vanhalla kunnon rynkyllä saavat hymyn suupielille ja sukat pyörimään. Master Chief on palannut kotiin.

Muutkin tutut aseet, kuten puoliautomaattinen konepistooli, taistelukivääri, plasmakivääri ja energiamiekka, ovat käytettävissä. Sotilaat voivat tosin kantaa mukanaan tuttuun tapaan vain kahta asetta. Sankarin elämä on vaikeita valintoja täynnä.

Chief kärventää vihuja uudella liekinheittimellä, joka on hupikertoimestaan huolimatta turha. Hiiltyneet viholliset pinkovat päistikkää kohti, joten pilkka sattuu omaan nilkkaan. Palokuntaa voi leikkiä irrotettavilla konekivääripesäkkeillä, mutta suuren kokoluokan pyssyjä käytettäessä kuvakulma on hahmon selän takana ja matkanopeus kuin etanalla aamutossuissa.

Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että Chief kantaa toista kättä pidempää selässä tai vyöllään. Näin moninpelissä ei voi enää yllättää vastustajiaan toisella aseella, mikä pakottaa minut lievään taktiikkamuutokseen. Fläppitaulu esille.

Pelattavuus toimii upeasti ja on suurimmalta osalta tuttua, mutta nyt Chiefin valikoimaan kuuluu erikoisesineitä. Tulitaistelun kulun voi kääntää kannettavalla suojalla tai näkymättömyydellä. Pimeät ja riskialttiit käytävät voi valaista valoraketilla. Todellista hyötyä on lähinnä suojasta. Panoksia saa aiempaa niukemmin, mikä luo ahtaissa sisätiloissa makoisan epätoivoisia verilöylyjä.

Tämä on Sparta

Taannoinen moninpelibeta sai kritiikkiä vaisusta ulkoasusta. Onneksi siihen ei ole syytä kampanjan kohdalla. Valaistus on eläväistä ja alueet ovat yksityiskohtaisia, mutta säilyttävät Halon tutun minimalistisen yleisilmeen ja öljyvärimaalauksen kaltaisen loppusilauksen. Sisätilat ovat edelleen klaustrofobiaa aiheuttavia sokkeloita, mikä luo yleensä mukavaa jännitettä.

Avoimia ulkotiloja on lisätty isolla kauhalla. Niissä on hieno avaruuden ja eeppisyyden tuntu, jossa auttaa Kokoomuksen vaalivoittoakin ällistyttävämpi piirtoetäisyys. Kenialaiseen Voin kaupunkiin sijoittuvassa tehtävässä taustalla näkyy maailman korkeimpiin vuoriin kuuluva Kilimanjaro.

Ihmisten ja ulkoavaruuden olioiden väliset ajoneuvotaistelut ovat nousseet raskaaseen luokkaan, joten tavatonta ei ole lähteä taisteluun useammalla skorpionitankilla ja kohdata kymmeniä vihaisia muukalaisia. Muukalaisliiton hämähäkin kaltaiset robottikävelijät ovat erityisen majesteettinen näky. Ei ole vaikea arvata kenen kontolle niiden kellistäminen jää. Tuhokoneet hävitetään harvinaisen ikimuistoisella tavalla. Chiefin täytyy ensin ampua hämikseltä jalat alta ja sen jälkeen kavuta tuhoamaan sen moottori, luonnollisesti massiivisen räjähdyksen saattelemana. Siihen temppuun ei riitä jäniksen vetäminen hatusta.

Koiratappelut on myös sallittu. Niihin tuo säväyksen ihmisten taistelu- ja kuljetusalus Hornet, joka pistää kampoihin muukalaisten Bansheelle. Lentämisessä häiritsee vain hieman kiikkerä ohjattavuus.

Kaverille ei jätetä

Halo 3 aloittaa hitaasti, mutta varmasti pienen skaalan taisteluilla. Parhaimmat hetket on pelin keskivaiheilla, kun räiskintävaihde isketään kaakkoon. Suvantoja ei ole, vaan Chief näyttää miksi hänet on palkattu hommaan. Halo 2:n malliin tankit jysäyttävät voimattomat Muukalaisliiton kiiturit maan ääriin, mutta lopulta mestarimme on jalkauduttava kansan pariin. Jääkäritoverit tervehtivät pelastajaansa intoa uhkuen – kaikkien aikojen maailmansota on sittenkin voitettavissa.

Loistavan keskivaiheen jälkeen kasvoille iskee yksi loppupään tehtävistä, joka muistuttaa ensimmäisen osan library-kenttää. Luulisi että sen kaltainen umpitylsä käytäväharhailu olisi jo unohdettu, mutta hei, se on varmaan kustannustehokasta.

Ärtymystä lisää tehtävien joskus oudosti tallentuvat väliaikapisteet. Ensimmäisellä kerralla tallennusta ei tule, mutta toisella kyllä, vaikka olisi kummallakin kerralla lahdannut kaiken liikkuvan. Tallennus olisi vaatinut lisäsäätöä.

Brutaalit harrikkahemmot

Halo 2:ssa esitellyt brutet ovat nyt päävihollisia ja profeetan uskollisia seuraajia. Apinan ja karhun sekoituksiksi kuvaillut väkivahvat otukset ovat pelottavia vastuksia, ja tällä kertaa niitä on useampaa sorttia.

Eniten kauhua herättävät isoa nuijaa kantavat virkaveljet. Onneksi nuijasotaa voi pelata toiseenkin suuntaan. Vaikeinta on huomata lentäviä bruteja, jotka saattavat ilmestyä selustaan salakavalasti. Haarniskansa menettänyt brute muuttuu itsetuhoiseksi ja yrittää tappaa profeetan Piruksi leimaaman Chiefin hinnalla millä hyvänsä.

Bruteilla on myös kaksi uutta alusta: tykillä varustettu kahden sotilaan taistelualus, joka muistuttaa Jedin paluun aavikkoaluksia, ja Harley-Davidsonin mieleen tuova raskas moottoripyörä chopper. Jälkimmäistä käytetään enemmän kuin samantyylistä Muukalaisliiton kiituria, joka ei ole kokenut muutoksia kuin esteettisesti. Chopper on kiituria hitaampi ja kömpelömpi, mutta sillä voi jyrätä vastaantulevat ajoneuvot.

Jotain sinistä ja jotain lainattua

Myös vanhat kunnon pikkuruiset rivisoltut, gruntit, tekevät paluun. Sanailu on ronskia ja pirulaiset jopa haukkuvat vihreää turmaa äpäräksi. Luonne ei ole muuttunut karskimmaksi, sillä pikkukaverit lähtevät käpälämäkeen ennen kuin ehtii energiamiekkaa sanoa. Pakomatkaa helpottaa kaverien taito kiivetä laatikoiden päälle. Hupailu on täyskäännös toisessa osassa vesitetyistä vihollisista.

Sarjan alusta lähtien loistavasti toiminut tekoäly on saanut kasvojen kohotuksen. Kaikki viholliset ryhmittyvät tehokkaammin, suunnittelevat hyökkäyksiä paremmin ja kertovat toisilleen Pirun liikkeistä. Kultaisiin haarniskoihin sonnustautuneet brutet ovat joukkueenjohtajia, jotka käskyttävät alaisiaan taistelukentällä. He voivat esimerkiksi käskeä gruntia heittämään Chiefiä plasmakranaatilla, joka jää kiinni kuin täi tervaan.

Merijalkaväen sotilaat ovat Chiefin apuna ja sanailevat huvittavasti räiskinnän tuoksinassa. He osaavat suojautua, koordinoida vastarintaa ja varoa vihollistulta. Maastureiden lisäksi jääkärien kanssa kaahataan miehistönkuljetusajoneuvoilla ja vauhdikkailla mönkijöillä, jotka ovat singon kanssa miehitettyinä tehokkaita tuhovälineitä. Auton voi kolaroida niin säpäleiksi, että moottori näkyy alta.

Viimeistelty taistelu

Kampanjaa voi pelata samalla koneella jaetulla ruudulla kaverin kanssa ja Liven kautta kolmen kaverin kera. Tarinallisista syistä hahmot eivät ole identtisiä spartalaisia, vaan Arbiter sekä kaksi uutta eliittisotilasta. Jokaisella hahmolla on samat ominaisuudet, mutta eliitit aloittavat plasma-ase kourassa. Kampanjaa pelatessa saa pisteitä sen mukaan kuinka hyvin suorittaa tehtäviä ja listii vihollisia, joten perheenjäsenelle voi näyttää kuka huushollissa määrää.

Pelaajat saavat jälleen Halosta päänuppiin, sillä jatko-osa kutakuinkin lunastaa siihen kohdistuneet odotukset. Bungien Frank O’Connorin luonnehdinta sarjan osien suhteen on osuva – kaikki jotka pitivät Halo 2:n yksinpelistä sekä ne, joista ensimmäinen Halo oli parempi, ovat tyytyväisiä siihen mitä Halo 3 tarjoaa.

Kuten jatko-osissa on tapana, kaikki on suurempaa, hiotumpaa ja näyttävämpää. Kolmas osa onkin selkeästi paras ja kunniakas päätös trilogialle. Se on erittäin tunnelmallinen räiskintäpaketti, joka etenee upeasta räiskintähetkestä toiseen, kunnes kaikki on tehty eikä pelaajalla ole enää mitään sanottavaa. Vihreään soturiin uskovat pääsevät pelitaivaaseen. Kunnioitettu olkoon hänen nimensä kaikkialla missä pelaajat kulkevat.

Halo 3:n moninpelistä julkaistaan vielä päivitysjuttu, kunhan pelaajat ovat täyttäneet palvelimet ja verkkopelin toimivuus aidossa ympäristössä ja tilanteessa on koeajettu kunnolla.

Tekijä: Bungie Studios
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1-4 yhteistyömoninpeli, 2-16 verkkomoninpeli
Pelin kotisivu: http://www.halo3.com