Halo (PC)
Xboxin julkaisun yhteydessä markkinoille saapunut Halo on yhä yksi konsolin parhaista peleistä. Tämä lähes kaikilla mahdollisilla osa-alueilla täydellisyyttä hipova peli räjäytti Xbox-pelaajien mielet jo puolitoista vuotta sitten ja nyt on koittanut se hetki, jolloin PC-pelaajat pääsevät käsiksi tähän mestariteokseen. Käännöstyön jäljestäkään ei teoriassa pitäisi olla huolta, sillä Halon PC-version työstämiseen on käytetty reilusti aikaa ja pelin takaa löytyy mm. Half-Lifen PS2-version ja PC:n Tony Hawk’s Pro Skater 3:n työstänyt Gearbox Software. Kaikkien nykystandardien laatuvaatimukset täyttyvät myös käytännössä.
Halon tapahtumat alkavat avaruusalus Pillar of Autumnilla, jossa matkaa myös geneettisesti paranneltu Spartan II -supersotilas, joka tunnetaan nimellä Master Chief. Heti kättelyssä Pillar of Autumn joutuu vihamielisten muukalaisrotujen muodostaman Covenant-liittouman hyökkäyksen kohteeksi, ja pian pelaaja löytää itsensä sormuksen muotoiselta planeetalta, joka tunnetaan nimellä Halo. Epämiellyttävän lähelle Maa-planeettaa ajautuneiden Covenantien torjuminen jää tietysti Master Chiefin harteille. Pelin aikana juoni laajenee jonkin verran, mutta kovin monimuotoiseksi tarina ei missään vaiheessa pääse kasvamaan. Välinäytökset antavat usein vain tekosyyn siirtyä paikasta toiseen tappamaan lisää pahiksia. Muutamat hyvin toteutetut juonenkäänteet kuitenkin pitävät pelaajan mielenkiinnon yllä koko pelirupeaman ajan.
Halon yksinpelikampanja on kopioitu suoraan pelin Xbox-versiosta, mitään ei ole muutettu. Niinpä peliä Xboxilla pelanneet eivät tule saamaan paketista irti muuta kuin moninpeliominaisuudet (joista lisää myöhemmin). Halon uusille ystäville sen sijaan on luvassa erittäin hyvää futuristista räiskintäpeliviihdettä niin yksin kuin verkossa pelattavassa muodossa. Heti ensimmäisenä pelaaja kohtaa uskomattoman hyvännäköisen pelimaailman, jonka ehdottomasti parasta antia ovat laajat ulkotilat maisemineen. Halon pinnalle on luotu ehkä hieman unenomainen atmosfääri, joka hämmentää pelaajaa vielä tuntien pelisessioidenkin jälkeen. Usein käytetyt sisätilat ovat sen sijaan hieman ankean näköisiä ja futuristista teemaa olisi voitu hyödyntää näissä paikoissa enemmänkin. Sisätilat kärsivät myös toistosta. Peräkkäin lätkityt lähes identtiset huoneet ja käytävät eivät yksinään jaksaisi innostaa pelaajaa, mutta usko parempaan johdattaa pelaajan mielenkiintoisien ja hyvin suunniteltujen kenttien pariin.
Halossa keskitytään räiskintäpelien keskeisimpään asiaan eli silmittömään tappamiseen. Puzzlet ja muut oheisroinat on suosiolla jätetty suunnittelupöydälle. Pelin tarjoama asearsenaali ei ole kovin laaja. Muutama ihmisten kuularuisku ja pari muukalaisasetta siihen päälle. Master Chief pystyy kantamaan mukanaan samanaikaisesti vain kahta eri asetta ja muutamaa kranaattia. Kuolleilta vihollisilta voi tietysti pölliä tussarin, mikä onkin suositeltavaa, sillä muukalaisaseet tuntuvat tehoavan Covenantteihin futuristisia konepistooleita ja haulikoita paremmin. Ampumisen lisäksi aseita voi käyttää lähitaistelussa lyömäaseina.
Perusräiskimisen lisäksi peliin on upotettu muutamia ajoneuvokohtia, joissa päästään kaahailemaan mm. kiikkerällä Warthog -jeepillä ja tankilla. Yksinpelissä pelaaja on pakotettu hoitelemaan ajajan hommia, mutta moninpelissä samaan ajoneuvoon voi hypätä useampikin pelaaja, esimerkiksi Warthogiin mahtuu ajaja, yksi pelkääjän penkille ja toinen tykkitorniin konekiväärillä räiskimään. Ajoneuvojen fysiikanmallinnus on toteutettu hyvin ja ajaminen on aina hauskaa. Näppäimistö ja hiiri -yhdistelmällä Warthogin ohjaaminen on kuitenkin paljon helpompaa kuin Xboxilla, mikä ei välttämättä ole hyvä asia. Halon Xbox-versiossahan osa Warthogin viehätystä oli nimenomaan kiikkerissä kontrolleissa ja haastavassa ajettavuudessa.
Kontrollit ovat muutenkin loistavat. Halo oli Xboxin ohjaimella erittäin hyvä pelata, mutta hiiri ja näppäimistö tuovat ohjattavuuteen jotain, mitä millään pädillä ei tulla varmasti koskaan saavuttamaan. Halo on jälleen yksi osoitus siitä, että PC on yhä paras alusta 1st-person -räiskinnöille.
Vihollisten tekoäly on huippuluokkaa. Covenantit osaavat toimia niin, että pelaajan työstä tulee mahdollisimman hankalaa, ja jo helpoimmalla vaikeustasolla peli on kohtuullisen vaikea. On kerrassaan mykistävää nähdä kuinka hyvin vastustajat osaavat reagoida pelaajan tekemisiin. Hyvä tekoäly pakottaakin pelaajan miettimään miten seuraavassa huoneessa olevat vihollisjoukot saa neutraloitua mahdollisimman tehokkaasti. Kulmien takaa räiskiminen ja suojien käyttö hyökkäyksessä on ensiarvoisen tärkeää, sillä kuvernööri-Arskan leffoista sooloilun mallia ottaneet pelaajat kuolevat nopeammin kuin ehdit sanoa dingdagadingidingbling.
Yksi Halon vahvuuksista on kyky tehdä itsessään yksinkertaisesta räiskintäpelistä uskomattoman monipuolisen tuntuinen. Juuri kun mielenkiinto alkaa ehtyä, peli räväyttää jotain todella mahtavaa päin kasvoja tai juonessa tapahtuu yllättävä käänne. Halon yksinpelikampanja on myös varsin pitkä, joten pelattavakaan ei lopu kesken.
PC-version myötä Halo menee myös ensimmäistä kertaa virallisesti nettiin. Myös pelin Xbox-versiota pystyi pelaamaan verkossa, mutta sitä Microsoft ei virallisesti tukenut. PC:n Haloa voi pelata maksimissaan 16 pelaajaa samanaikaisesti. Moninpeliä varten on suunniteltu kuusi uutta kenttää, pari uutta asetta ja raketinlaukaisimella varustettu Warthog. Tyhjästä luotu nettikoodi on täysin kelvollinen, eikä lagaaminen ole ongelma. Harmi vaan, että Xboxin Halosta tuttu mahdollisuus pelata yksinpelikampanjaa yhteistyössä kavereiden kanssa puuttuu.
Kuten edellä tuli todettua, peli on loistavan näköinen, mutta upea grafiikka vaatii aina veronsa konetehojen muodossa. Testikoneemmekin (Athlon XP 2100+, 512Mt RAM, Geforce 4 Ti4200, Windows XP, jne.) joutui muutaman kerran polvilleen jo 800×600 resoluutiolla ja tämä on hivenen huolestuttavaa. Ennen kauppaan ryntäämistä on siis syytä tarkistaa, että omasta kaakista löytyy tarpeeksi potkua pelin pyörittämiseen. Upeaa visuaalista ilmettä tukee mahtava äänimaailma. Tunnelmaa tihkuva musiikki, Covenanttien örähdykset ja hauskan kuuloiset – joskin epärealistisesti englanninkieliset – huudahdukset, aseiden pauke ja muut vastaavat äänet hakevat vertaistaan pelimaailmassa. Ääninäytteleminen on toteutettu rautaisella ammattitaidolla ja dialogin suunnitteluun on selkeästi uhrattu keskivertoa enemmän aikaa. Pelin audiovisuaalinen anti onkin ollut merkittävässä roolissa Halon kasvaessa todella hyvästä pelistä loistavaksi peliksi. Halo on PC-räiskintää parhaimmillaan.
