Harvest Moon DS (DS)

Valtaosa pelijulkaisuista on helppo sulloa johonkin genreen joko ykskantaan tai lajityyppien päänimikkeitä yhdistelemällä. Aina löytyy lukemattomia viitteitä ja vertauksia toisiin peleihin ja kolme viidestä peliarvostelusta voisi kirjoittaa vain kertomalla mitä ominaisuuksia peliin on muista tekeleistä sosialisoitu. Peliala kierrättää teemoja ja tyylejä kuin tehokanala konsanaan. Mitä nyt välillä sekoitetaan uutta maustetta muutoin tuttuun soppaan.

Sitten on pelejä kuten Harvest Moon.

Aikaa itselle

Harvest Moon kuuluu siihen pienilukuiseen julkaisusarkaan, jonka edustajia kohtaan on helppo olla epäoikeudenmukainen vain kuvailemalla minkälainen peli on kyseessä. Sanoista on vaikea vääntää kuvaa arkisiin askareisiin kuten maatalouteen ja eläintenhoitoon perustuvasta pelistä ilman, että kuvaus kuulostaa rutikuivalta. Vaikka on totta, että Harvest Moon on hidastempoinen ja toistaa samaa aamusta iltaan -kaavaa täältä ikuisuuteen, jokin pelissä jaksaa vetää puoleensa. Jos markkinoiden peruspeli voidaan luokitella turboahdetuksi Bruckheimeriksi annoksella Clancya, on Harvest Moon kuin sekoitus Emmerdalea, Remontti-Reiskaa ja lasten satua.

Kyseessä on siis jo muilta alustoilta tuttu Harvest Moon -kokemus taskukoossa. Pelaajan tehtävänä on kerätä resursseja, viljellä maata, nikkaroida uutta tuotanto- ja elintilaa sekä kasvattaa nelijalkaisia pienen Forget-Me-Not -kylän kupeessa sijaitsevalla maatilallaan. Kaiken tarkoituksena ovat ne päämääristä arkisimmat ja ylevimmät: kasvattaa pankkitili pulleaksi sekä löytää itselle oma pikku kullanmuru, jonka kanssa saattaa perhe alulle. Työn raskaan raatamisen ohessa riiataan potentiaalisia emäntiä, veistellään niitänäitä kylän muiden asukkaiden kanssa ja vaikkapa leikitään lemmikkieläinten kanssa.

Pelin kantava kivijalka on rutiini. Tiettyjä toimia toistetaan niin kauan kuin aivotoimintaa riittää ja myhäillään ylpeänä kun työ kantaa hedelmää. Minkäänlaista loppuratkaisua tai suurempaa tavoitetta pelissä ei oikeastaan ole, vaan tarkoitus on vain saavuttaa tuotannon ja elämänlaadun sopusuhtainen konsensus. Pelissä eletään päiväsyklin mukaan, eli aamun sarastaessa käydään laidunmaille ahertamaan ja illan pimentyessä vetäydytään yöpuulle. Joka jupakkaa ei toki samana päivänä ehdi hoitaa, joten pelaaja rutinoituu nopeasti tasapainoilemaan viisareilla.

Suo, mies ja stylus

Pelin ydin ei ole tiettävästi muuttunut DS-käännöksessä miksikään. Allekirjailleelle Harvest Moonin taskuversio on ensikosketus sarjaan, mutta aiemmin virtuaaliviljelmillä huhkineiden riveistä on kuulunut motkotusta pelin liiankin tutunoloisesta kuosista. Arkiaskareiden kierron ympärille on DS-versiossa kyhäilty tarinanpoikanen jumalattaren ja noidan välienselvittelystä, mutta pelattavuuteen tarina ei juurikaan vaikuta. Mitä nyt toisinaan kuokan heiluttelun ohella saa ihmeteltäväkseen hieman pitkäpiimäisiä dialogipätkiä tai suihkulähteestä kurkkaavan menninkäisen.

Tuplaruutuihmeen ominaisuuksia ei juurikaan hyödynnetä ja valikkoruutujen selaaminen styluksella tuntuu lähinnä päälleliimatulta. Olisi ollut mieluisaa, jos kosketusnäyttöä olisi ymmärretty hyödyntää monipuolisemmin ja ruokkia pelaajan hoksottimia hieman enemmän aktiivisuutta tai sorminäppäryyttä vaativilla erikoisuuksilla. Vaikka pelin ulkokuori ei edustakaan DS:n priimaa, Harvest Moon näyttää ja kuulostaa satukirjamaisen vetävältä. Suloisten hahmojen ja kauniin miljöön yhdistelmä osaa viehättää. Vuorokausikierrosta huolimatta pelin voi tallentaa milloin vain, mikä onkin käsikonsolipelille melkein pakollinen ominaisuus näinä päivinä.

Harvest Moon on mainio valinta taisteluväsymyksestä kärsivän pelaajan rauhallisempien zen-hetkien johtotähdeksi. Peli toki osaa tahattomasti muistuttaa tasaisin väliajoin olevansa varsin itseääntoistava paketti, eikä tasalaatuisen jännitteetön peli jaksa innostaa suurissa annoksissa virikkeiden puutteen vuoksi.

Joka jässikälle Harvest Moon ei millään muotoa sovi, mutta pienissä annoksissa nautittuna pelin rauhallinen tempo ja pienten riemujen tasainen virta on nautinnollista napsuttelua. Pelin omaksuu hetkessä ja pelaaminen on helppoa kuin pullan syönti, mutta työn kauaskantoisuus ja ajatus pitkän tähtäimen jatkuvuudesta kovertavat kokemukseen yllättävästi syvyyttä. Kiristääkö vanne? Nappaa pikatiketti hermolomalle Harvest Moonin maailmaan.

Tekijä: Marvelous Interactive
Julkaisija: Rising Star
Testattu: DS
Saatavilla: DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.natsume.com/games/HM_ds/index.html