Hunter: The Reckoning (Xbox)

18.07.2002 12:02 | Muropaketin toimitus | 80

Peli: Hunter: The Reckoning
Kehittäjä: High Voltage Software
Julkaisija: Interplay

eDomen arvostelussa Hunter: The Reckoning

Tiesitkö, että hirviöitä on kaikkialla. Vampyyreja, zombieta ja muuta porukkaa käppäilee keskuudessamme, mutta emme vain tiedä siitä mitään. Noh, näin ainakin pelin kehittäjä High Voltage Software meille väittää. Tätä pahaa porukkaa varten on olemassa ryhmä nimeltä Hunters, jonka jäsenet näkevät nämä vihulaiset ja lahtaavat niitä päivätyökseen.

Tosimies tappaa haulikolla tai moottorisahalla

Jos on pelannut Gauntlet: Dark Legacya, tajuaa, mistä on kyse Hunter: The Reckoningissa. Vielä paremmin tajuaa, jos on pelannut samannimistä pöytä-roolipeliä, johon tämä ainoastaan Xboxille tullut peli perustuu. Yhdestä neljään pelaajaa vaeltaa eteenpäin ja lahtaa jengiä enemmän kuin George W. Bush aikanaan Texasin kuvernöörinä. Gauntlettiin verrattuna tämä peli on enemmän action/horror –meininkiä ja huomattavasti lyhyempi pelikokemuksena. Kuitenkaan peli ei sinänsä ole varsinaisesti pelottava, vaikka silloin tällöin iskee paniikki, kun zombiearmeija ympäröi sinut ja joudut juuri vaihtamaan lippaan aseeseesi. Aseen latausajat ovat nimittäin pelissä piinallisen hitaita, joka siis tässä tapauksessa on positiivinen asia.

Hahmoja on valittavana neljä, joista allekirjoittanut suosi mimmiä nimeltä Martyr(vasen kuva), koska tämä pystyy juoksemaan vikkelästi ja on muutenkin varsin hauska, aasialaisen näköinen hahmo. Martyrillä on aluksi aseina kaksi pistoolia, joita hän paukuttelee John Woo –tyyliin ja kaksi käyrää veistä. Muilla hahmoilla on sitten miekkaa, kirvestä, jalkajousta ja haulikkoa. Eri hahmoilla joutuu pelaamaan vähän eri tavalla, mutta erot eivät ole kovin kummoisia. Hahmot myös kehittyvät, mutta se ei näissä verikekkereissä paljoa menoa muuta. Ok, uudet aseet kyllä lämmittävät mieltä.

Muuten asearsenaali on juuri sitä miehekästä osastoa, mitä tällaisessa pelissä odottaakin olevan eli moottorisahaa, raketinheitintä, liekinheitintä, konekivääriä jne. Vaikka mitään omaperäistä arsenaalia ei olekaan, on allekirjoittaneen mielestä ihan hauska, ettei olla menty lisäämään mitään futuristisia hömpötyksiä, vaan pysytty perusasioissa. Viholliset käyttävät pitkälti myös samaa arsenaalia. Erityisen hauskaa on katsella zombieiden roiskimassa haulikolla. Ne näyttävät liikeratoineen kännisiltä isänniltä juhannuksena, Suomen suvessa.

Teddykarhun kosto!

Noh, pelin pelaaminen ei liiemmin aivoja rasita, vaan Hunter: The Reckoningissa vyörytetään eteenpäin, etsitään avaimia, avataan ovet ja jatketaan eteenpäin. Pelissä myös suojellaan pikkutyttöä ja pelastetaan siviilejä, joista saa sitten lisäelämiä. Välillä tulee vastaan välipomoja, jotka hoituvat yleensä samalla taktiikalla eli juostaan koko ajan pienessä tilassa ympyrää vihulainen kannoilla ja paukutetaan aseita minkä kerkiää. Lemppari pahis oli allekirjoittaneella ylisuuri teddykarhu, joka oli varsin veikeä tapaus kiiluvine silmineen. Kuten yleensäkin pelissä, pomot ovat myös varsin peruskamaa.

Kontrollit toimivat hyvin, pelaaja oppii nappien käytön hetkessä ja kertaakaan eivät sormet tulleet kipeiksi, vaikka peli on täyttä non-stop-teurastusta. Hunter: The Reckoning näyttää ihan hyvältä ja pelaaja jaksaa ihastella, kuinka Zombiet hajoavat vähitellen kappaleiksi pelaajan paukuttaessa niihin lyijyä. Hauskaa katsoa, kun enää pelkät jalat lähestyvät ”uhkaavasti” pelaajaa. Veri roiskuu myös antoisasti ja sen saa myös pois, jos tätä nyt jostain syystä haluaa. Yksityiskohtia kentissä on kohtuullisesti, mutta hieman kliininen yleisvaikutelma jää.

Kameraa voi pelissä hieman säätää eli käytännössä hivenen zoomailla. Itse olisin välillä kaivannut, että kameran olisi voinut nostaa vähän ylemmäksi, mutta tällaisenaankin homma toimi. Äänet ja ääninäyttely ovat pelissä aika sivuroolissa, mutta onneksi peliä ei ole pilattu millään huonolla musan renkutuksella. Erityismaininta pelissä tulee valikoille, joissa valikosta toiseen siirtyminen saa aikaan hienon tuliefektin.

Yhteenveto

Hunter: The Reckoning on sellainen peli, johon luulisi kyllästyvän heti alkumetreillä. Se jaksaa pitää kuitenkin yllättävän hyvin pihdeissään loppuun asti ja mutanttikoirien ja räjähtävien hämähäkkien lahtaamiseen ei tunnu kyllästyvän. Ympäristöt eivät ole kummoisia, mutta koriskentällä zombieiden lahtaaminen oli hauska yksityiskohta. Yksinpelinäkin peli on hauskaa viihdettä, mutta luonnollisesti neljän pelaajan voimin siitä saa illanistujaisissa kaiken ilon irti. Extroja on jonkin verran mukana, mutta koska peli on sen verran lyhyt, jaksaa sen parikin kertaa runtata läpi. Kaiken kaikkiaan Hunter: The Reckoning on hyvä, viihdyttävä peli, jonka ainoa suuri miinus on sen lyhyys.

Kari Koivistoinen