Kirby: Triple Deluxe (3DS)
Tekijä: HAL Laboratory
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1, minipeleissä 2-4
Pelin kotisivu: Kirby: Triple Deluxe
Arvostelija: Juho Anttila
Nintendon nykytilasta voi olla montaa mieltä, mutta oman juttunsa firma tekee paremmin kuin kukaan muu. Tästä on osoituksena niin Mario-pelien korkea laatu kuin myös muut Nintendo-sankarit. Kirby on näistä ehkä sympaattisin, eikä syyttä.
3DS-käsikonsolille ilmestynyt Kirby: Triple Deluxe on vaaleanpunaisen pallon ties kuinka mones tuleminen. Pelejä on takana jo kunnioitettava nippu, mutta vauhti ei tunnu hiipuvan. Kirby: Triple Deluxe on nimittäin erinomainen peli.
Kaikkein klassisimmat Nintendo-teokset ovat olleet aina kovin kevyitä tarinapuoleltaan. Marion prinsessa löytyy aina siitä seuraavasta linnasta, Kirbyn kohdalla kyse on taas King Dedede -hahmon kidnappauksesta. Sekä valtavasta pavunvarresta, joka kasvaa kasvamistaan ja paljastaa maailman toisensa jälkeen.
Marion perillinenhän Kirbykin on, myös pelattavuudeltaan. Vai mitä muuta voi edes sanoa, kun tasohyppelyssä kerätään tähtiä, sadan tähden potti muuttuu lisäelämäksi ja pelattavuutta muokataan jos jonkinlaisilla lisäkyvyillä. Ilkeämpi voisi väittää, että Kirby on kuin vähän toisenlaisesta puusta veistetty Mario. Tähän ei kuitenkaan ole syytä, sillä pelillä ja sen sankarilla on myös oma persoonallinen äänensä.
Se Colmas Ulåttåwuus
Nintendo tietää itse parhaiten, miten Nintendon laitteista otetaan kaikki irti. Tämä käy ilmi myös Kirbyn kohdalla. Itse peli on pääosin varsin perinteisen oloinen 2D-tasoloikka, mutta syvyyttäkin löytyy, monellakin tavalla. 3DS-konsolin näppärästä 3D-näytöstä saadaan irti mukavia lisäkikkoja.
Vaikka Kirby itse liikkuu vain yhdellä tasolla, asioita tapahtuu sekä etualalla että takana. Taustalta ruudulle kaatuvat puut, pelaajaa kohti ajavat junat ja muut kikat paitsi näyttävät hyvältä, pakottavat myös lukemaan tapahtumia useammalla kuin yhdellä tasolla. Välillä Kirby vaihtaa itsekin tasoa jompaan kumpaan suuntaan, mutta kaksiulotteinen peruspelattavuus ei tästä juuri muutu.
Päähahmo itse osaa perusmuodossaan lähinnä hyppiä ja leijua. Koko pelin tärkein idea on imaista vihollisia sankarin sisuksiin, jolloin käyttöönsä saa näiden erikoiskyvyt. Kykyjä löytyykin kiitettävän laaja valikoima, joskin jotkin kyvyistä ovat kovin paljon toistensa kaltaisia. Iso osa pelin puzzleista perustuu joka tapauksessa oikeiden kykyjen asianmukaiseen hyödyntämiseen.
Oivaltavimmillaan peli on silloin, kun kentän eri tasoja hyödynnetään mahdollisimman luovalla tavalla. Välillä Kirby joutuu esimerkiksi ammuskelemaan tykillä tasolta toiselle, välillä taas näkymättömät viholliset on havaittavissa vain taustalla näkyvästä peilistä käsin. Silloin, kun eri tasoilla ei kikkailla, Kirby on vain suhteellisen tavanomainen toimintatasohyppelypeli, joskin erittäin laadukas sellainen.
Mainitsemisen arvoiseksi nousee myös Hypernova Kirby, erikoiskyky, joka vahvistaa Kirbyn imuvoimaa moninkertaiseksi. Parhaimmillaan hyper-Kirby imaisee ruudulta sisuksiinsa paitsi suurimmatkin viholliset, myös jopa osia pelin käyttöliittymästä. Hypernova-osuudet ovat sangen viihdyttäviä, erityisesti oivaltavan visuaalisen toteutuksensa vuoksi, mutta kovin kummoisia pelillisiä haasteita ne eivät tarjoa. Ominaisuus on kerta kaikkiaan liian voimallinen. Hauskaa Hypernova-meiningit silti ovat ja kaikeksi onneksi niitä on annosteltu sen verran kitsaasti, ettei kyllästyminen pääse iskemään.
Helppoa, vähän itseään toistavaa mutta laadukasta
Tekniseltä toteutukseltaan uusi Kirby on, ei häikäisevä, mutta erinomaisen laadukas. 3D-näyttöä hyödynnetään, kuten ylempänä jo mainittiin, hyvällä maulla ja pelikokemus edellä silkan kikkailun sijaan. Graafinen ulkoasu on miellyttävä, vaikka ihan kaikkea ei 3DS:stä tällä kertaa otetakaan irti.
Pelattavuus on viilattu melko viimeisen päälle kohdilleen. Kikkailuun ei olla sorruttu myöskään kosketusnäyttöominaisuuksien tai kallistelun suhteen. Kosketusnäytölle ei olla annettu juuri pelillistä rooliä, lähinnä kakkosnäytön tehtävänä on toimia käyttöliittymän laajentajana ja apuvälineenä.
Konsolin kallistelua sen sijaan hyödynnetään jonkin verran parissa satunnaisessa puzzlessa ja muutamassa pakollisessakin osuudessa. Jälleen kerran tekijöitä on syytä kiittää siitä, että ominaisuutta maltetaan hyödyntää mausteena, ei täytteenä. Tympeä itsetarkoituksellisen kikkailun maku jää puuttumaan.
Jos kokonaisuudessaan laadukkaan paketin kohdalla nyt jostain pitää nillittää, niin vaikeustaso voisi olla piirun tai kaksi tiukempi. Valtaosa kentistä hujahti testisessioiden aikana läpi heittämällä, kaikki salaisuudet ensiyrityksellä löytäen. Ainoastaan kahden viimeisen maailman kohdalla vastaan lyödään haasteita, joiden kohdalla voi joutua hieman hikoilemaan, eikä niidenkään läpäiseminen vaadi lopulta kovin montaa yritystä.
Peruspelin läpipeluuseen ei lopulta, edes salaisuudet kaluten, saa välttämättä upotettua kuin selvästi vajaat kymmenkunta tuntia. Nopeimmat selviytyvät urakasta vielä selvästi tätäkin nopeammin. Hauskaa pelaaminen on loppuun saakka, mutta tarkemmin pelitunteja maksettuun hintaan vertaaville peli voi osoittautua jopa pettymykseksi.
Pelikokemus ei toki lopu pääpelin läpäisemiseen. Tarjolla on alusta saakka Super Smash Bros. -henkinen tappelupelitila, jota pääsee tahkoamaan tarvittaessa myös kavereiden kanssa sekä rytmipelimäinen minipeli, joka tuntui lähinnä turhalta. Pelin läpäisemisen jälkeen pelattavaksi aukeaa myös pelin pahasti itseään toistavia pomotaisteluita ketjuttava areenapelitila sekä mahdollisuus läpäistä koko seikkailu King Dededen saappaissa. Pelattavaa siis riittää, mutta se, jaksaako bonuspelitiloja tahkota pääpelin läpäisyn jälkeen onkin oma kysymyksensä.
Lopulta käteen jää peli, joka edustaa tyypillistä Nintendo-laatua, mutta ei kuitenkaan häikäise. Kirbyn ja tasohyppelyiden ystäville Kirby: Triple Deluxea voi suositella lähes varauksetta. Pelin laimea vaikeustaso ja lyhyehkö kesto yhdistettynä lievään itseääntoistavuuteen aiheuttaa kuitenkin sen, ettei arvostelun kyljessä komeile suosituspeukkua. Kauas siitä ei kuitenkaan lopulta jääty, joten Kirby: Triple Deluxe kannattaa ilman muuta pitää mielessä, jos hakusessa on annos mukavaa sympaattista tasohyppelyä.
Lisää aiheesta
Kirby – Nightmare in Dreamland (GBA)
