KISS Psycho Circus (PC)

Kun Gathering of Developers ilmoitti jo toista vuotta sitten julkaisevansa KISS-rockyhtyeeseen nojaavan pelin loksahtelivat leuat useammallakin taholla. Epäilyjä riitti, samoin haileita toiveita – aineksia rock’n’rollaavaan peliin ainakin riittää vuodesta 1973 vaikuttaneen yhteen uralta. Itse yhtyettä enemmän peli nojaa Todd McFarlanen KISS Psycho Circus-sarjakuviin, jotka ainakin täälläpäin ovat melkoisen tuntematon erikoisuus.

Ehkäpä päätös tehdä KISSistä räväkkä toimintapeli oli se järkevin. Tuskinpa vanhat kunnon maalinaamat olisivat kovinkaan omillaan rock-etsivinä tai maailman pelastajina. Tekijät, Third Law Interactive, olisivat kuitenkin voineet ottaa hieman enemmän menovettä ja pistää toden teolla rytinäksi. Vaikka KISS on nytkin varsin näyttävä ja toiminnantäyteinen 3D-toiminta on siinä myös tukku moittimisen arvoisia piirteitä.

Yksi positiivinen näkökanta KISSin kokonaisuuteen tosin löytyy: se on mehevää ja vauhdikasta mättöä jossa ei tarvitse turhia miettiä. Liipaisin vireeseen vain, tapettavaa mömmöä riittää.

Pelin tarinasta ei ole sen erikoisempaa kertomista. Onpahan neljään erilaiseen maailmaan ja 47:ään kenttään jaettu pelialue jotka porhalletaan läpi kukin yhtyeen jäsenillä. Kentissä ei tarvita kovinkaan erikoista ongelmien ratkomiskykyä. Mitä nyt tajuaa painaa siellä täällä esillä olevia kytkimiä jotta reitti seuraavaan paikkaan aukeaisi.

Pelin alkuintron tyyliä voi vain ihailla.

Tämä onkin KISSin ydin, niin hyvässä kuin pahassa. Alkujaan epäonnistumaan tuomitusta Daikatana-projektista paennut tiimi teki suorasukaisen räiskinnän, jossa on menoa, meininkiä ja tulivoimaa. Kuin Doom konsanaan, vain modernisoituna. Riippuu siis aivan itsestään miten haluaa suhtautua, ylenkatseella vai riemastuneella ”jesh, olinkin jo kyllästynyt puzzleihin” asenteella.

Tyylipuhdasta tykitystä

Melkoista menoa onkin luvassa – paikoittain jopa hauskaa ja viihdyttävääkin. Jos ei muuta niin silkan ammuskelun riemua piisaa. Aivot nollille ja pyssy tanaan. Kentät ovat lähestulkoon läpihuutojuttuja. Eksymään ei pääse ja pelaaja käytännössä kävelytetään, hyvä kun ei nenästä vetäen, kunkin läpi. Eikä kun räimimään edestä, takaa, päältä ja jokaiselta muultakin ilmansuunnalta kimppuun käyviä hirviölaumoja.

Peli käyttää Monolithin LithTech 2.0-engineä, joka on erinomainen vaihtoehto nykypäivän tunnetuimmille 3D-moottoreille (Quake3 & Unreal). Sillä saa aikaan näyttävää ja efektintäyteistä grafiikkaa joka bonuksena pyörii kilpailijoitaan paremmin myös pienemmillä koneilla. Graafikot ovat käyttäneet aikansa hyvin, luoden näyttäviä ympäristöjä jotka vaihtelevat muun muassa ahtaista sisäpihoista ja talojen sisuksista luolastoihin ja jopa valtavaan katedraaliin. Hirviöt eivät ole asultaan niinkään erikoisia tai näyttäviä, mutta kokonaisuudessa on kiinnostava kieroutunut vivahde. Kaikki on synkkää, tummaa ja täynnä jopa hyvinkin häiritsevän näköisiä vihulaisia.

Sinänsä hyvistä lähtökohdista löytyykin mukavasti pelattavaa, etenkin kun peli etenee tahdikkaasti ja taukoilematta. Kuolleita hetkiä ei juuri pääse syntymään. Nopeatempoinen aktioni ja mäiskeen määrä on viihdyttävää ja suorasukaisuudessaan jopa virkistävää. Hahmo löytää tasaisin välein jonkin uuden lisävärkin, jolla mömmöjen rikkominen onnistuu taas astetta paremmin. Tosin näitä usein seuraakin keskivertoa kovempi ötökkä. Ammuksia ja parantavia energiaputkiloita on joka paikka pullollaan joten aika kehnosti täytyy pelata jos henki lähtee, ainakaan useamman kerran putkeen. Pikatallentaminen kuitenkin kannattaa sillä yksi pelin vakiokikoista on paiskata pelaaja ansaan pirunmoisen ötökkälauman kaveriksi.

Kaikki ei silti kohdallaan

Aivan täyttä toiminnallista autuutta ei KISS silti ole. Peliä vaivaa yleinen mielikuvituksettomuus. Kentissä on liian paljon samantapaisuutta, arkkitehtuurin ulkoisista eroista huolimatta. Vihollisia on vain muutamaa tyyppiä. Perusmömmöjä tulee vastaan lähes taukoamatta ja näitä höystetään välillä hieman voimallisemmilla otuksilla. Käy pian tylsäksi. Tätä sitten yritetään piristetään shokkikäsittelyllä, kun esimerkiksi ovi sulkeutuukin selän takana ja päälle sataa mömmöjä ylenmäärin, tai pelaaja astuu huoneeseen jossa odottaakin puolensataa hämähäkkiä. Ja vuosikymmenten takaa tutut monsterigeneraattorit, joista tulvii ötököitä niin kauan kuin generaattoria ei käy rikkomassa, ovat turhankin klisee ominaisuus.

Ei sentään Sonera Plaza…

Tarinaa kuljetaan kentän alussa ja välissä tulevilla animaatioilla.

Tästä paikasta se ennustajaeukko taisi puhua…

Todella kutsuva paikka. Kelle kellot soivat?

Peliin alkaakin kaipaamaan hieman enemmän sisältöä. Samat mömmöt alkavat kypsyttää eikä asevalikoimakaan ei saa naamalle muikeutta. Valikoima kun on turhan rajoittunut ja useimmat ovat tuttuja viidestä tusinasta muusta räiskinnästä. Eikä vihollisillakaan ole kauhean paljon järkeä päässä. Kaikilla on mielessä vain kohti juokseminen, ryömiminen tai muuta vastaavaa, kaikenlainen väistely tai pienikään fiksuuden osoitus ei tunnu tulevan kuuloonkaan. Tätä sitten korvataan silkalla mömmöjen määrällä. Riittäpähän ainakin ammuttavaa.

Ja pahimmiten: pelissä on liian vähän KISSiä. Tarvitaan enemmän munaa, enemmän rock’n’rollia! Alussa ensimmäisessä kentässä pelaaja saa hyviä viboja kun taustalla raikuu Psycho Circus -kappale, mutta muutoin maskipoikien lurinoita kuuluu aivan liian harvoin. Paikoittain tosin erittäin hyvin valittuna. Hotter Than Hell sopii mainiosti maan alla laavaa pursuavaan luolastoon. Muulloin taustalla soi vain valjun geneeristä teknohumppaa.

Moninpelinä KISS on kuulopuheiden mukaan valju. Sisäänrakennettu palvelinhaku puuttuu joten ainoat vaihtoehdot ovat joko lähiverkkopelit tai esimerkiksi Kalin käyttö. Moninpelejä ei netistäkään löytynyt joten kokeilemati jäi. Hevosmiehet kuitenkin kertovat että pelattavana on vain neljä karttaa ja peli kulkee lähinnä deatchmatch-tyyppisenä räimeenä. Eikä mitenkään erikoisena sellaisena.

Kuka kaunis poika tuolla peilissä kurkistaa?

Rock’n’rollin kuninkaat keskuudessamme.

Tästä kun painaa alkaa poppi soimaan.

Summa summarum

KISS Psycho Circus ei hyödy paljoakaan KISS-lisenssistä. Riittävästi kuitenkin erottumaan joukosta ja antamaan pelille tiettyä rokkihenkeä. Pelissä on kuitenkin varsin hyvä ja vauhdikas ”aivot nollille ja ase tanaan” meininki. Mitään syvempää ei kannata hakea mutta suorasukaisena, synkeähenkisenä actionina se on omaa luokkaansa ja lukuisista puutteistaankin huolimatta nautittava elämys.

Pelistä on Suomessa saatavissa ainakin kahta versiota. Normaali euroversio tulee pienemmässä ja halvemmassa pakkauksessa, jossa eroina on muun muassa vain kiinteä kansi ja peli tavallisessa CD-kotelossa. Ainakin Sanura Suomen maahantuomassa jenkkiversiossa voi valita neljästä eri kannesta, kussakin eri KISS-yhtyeen jäsen, kotelo on suurempi, kansi aukaistava, peli toimitetaan hienossa pahvisessa kotelossa ja mukana tulee ylimääräinen democd. Friikahtaneimmat voivat puolestaan jahdata Special Collector’s Editionia, missä tulee muun muassa backstage VIP-liput, nimmareilla varustettu juliste ja CD ja opaskirja.

Linkit

Tekijä Third Law Interactive
KISS-pelin kotisivut
Julkaisija Gathering of Developers
KISS-yhtyeen kotisivut