Lead and Gold: Gangs of the Wild West (PC)

17.08.2010 15:50 Juho Anttila

Länkkärit ovat nyt pelimaailmassa in. Tai länkkäri, sillä Red Dead Redemption on hallinnut niin myyntilistoja kuin pelaajien sydämiäkin. PC-henkiset pelaajat ovat kuitenkin joutuneet katsomaan lännenmenoa sivusta.

Lead and Gold tarjoaa balsamia westerninhimoisten haavoihin. Tarjolla ei ole avointa maailmaa, mutta räiskettä sitäkin enemmän. Onko tiimimuotoinen räiske Clint Eastwood, John Wayne vai surkeuttaan vikisevä Heath Ledger?

Markkinat suorastaan pullistelevat joukkuepohjaisia räiskintöjä, joten Lead and Gold joutuu kamppailemaan elintilastaan. Näissä kekkereissä ei pelkkä eksoottinen ympäristö riitä takaamaan menestystä, mutta onneksi pelin kehittäneellä Fatsharkilla löytyy hihassaan myös muutama ässä. Niihin palaamme hetken kuluttua.

Kourallinen pelimuotoja

Aivan ensimmäiseksi on syytä todeta, että kyseessä on tarkoituksellisen pieni peli. Julkaisuversiossa löytyy vain kuusi suhteellisen pienikokoista karttaa, ja vaikka lisääkin on jo saatu, ei tarjonnan volyymi silti huimaa päätä. Erilaisia pelimuotoja riittää suunnilleen yhden käden sormilla laskettava määrä.

Kolmannen persoonan näkökulmasta kuvattu paukuttelu on visuaaliselta tyyliltään piirrosmainen. Jotkut ovat verranneet tuotosta Team Fortress 2:een, mutta yhtäläisyyksiä on vähemmän kuin ensinäkemältä luulisi. Vanhan lännen meininki ja omanlaisensa hahmoluokat luovat pelille yksilöllistä identiteettiä.

Pelimuodot painottavat yhteistyötä. Ainoastaan shootout-nimellä kulkeva team deathmatch suosii sooloilijoita, lähes kaikissa muissa suorittava pelaaja tarvitsee väistämättä tulitukea. Suosittu greed asettaa joukkueet vastakkain kisaamaan kultasäkin kohtalosta. Säkkejä on kentällä kerrallaan vain yksi, eikä painavaa lastia kantava kykene juoksemaan tai edes puolustamaan itseään. Yksityisyrittäjät teloitetaankin armotta.

Robbery muuttaa kuviota asettamalla toisen joukkueen puolustajien rooliin, kun taas powder kegissä räjäytetään merkittyjä kohteita puolustajien heittäessä kapuloita rattaisiin. Tihutyössä käytettävä ruutitynnyri on paitsi painava myös herkkä lyijymyrkytykselle, joten savuavasta lastista on syytä hankkiutua eroon vikkelään tai räjäyttäjälle käy kuin moskeijassa poksahtaneille noviisiterroristeille.

Conquest on kumarrus Battlefield-sarjan suuntaan. Idea on tuttu: kohdealueet on vallattava tietyssä järjestyksessä. Julkaisun jälkeen ladattavaksi tullut demolition on muunnelma powder kegistä kun taas kahden pelaajan yhteistyöpelimuoto, gold rush, lainaa vahvasti Gears of Warin hordea. Viimeksi mainittu jää vain ikävästi esikuvaansa laimeammaksi kokemukseksi.

Joukkue tulee ensin

Tiimipohjaisuus tarkoittaa tällä kertaa silti muutakin kuin yhteisiä tavoitteita ja pelihahmon väriä. Lead and Gold nivoo tarjolla olevat neljä hahmoluokkaa yhteen tavalla, joka kannustaa yhdessä pysymiseen ja toinen toisensa vahvuuksien hyödyntämiseen.

Jokainen hahmoluokka säteilee ympärilleen tiimikavereita buffaavaa erikoisvoimaa. Revolverisankarin kaveruus lisää tarkkuutta, metsästäjä kohentaa kriittisten osumien mahdollisuutta, kiintiösheriffi lisää vauriota ja räjäyttäjä kestävyyttä. Kaverin läheisyys parantaa myös haavat, eikä nyt ole kyse Brokeback Mountainista.

Aseita löytyy kaksi hahmoluokkaa kohti. Pääase kuvastaa roolitusta, valikoimassa riittää räjäyttäjän haulikosta pyssysankarin revolverin kautta metsästäjän tarkkuuskivääriin saakka. Pistoolilla taas räiskitään lähinnä silloin, kun lyijymyrsky on kaatanut sankarin maahan korisemaan. Jokaisella hahmolla on myös oma rooliin ja tunnelmaan sopiva erikoiskykynsä.

Kykyideassa olisi ehkä enemmän potkua, jos kenttäsuunnittelu olisi kunnianhimoisempaa. Pienillä alueilla kaverin lähistölle päätyy useimmiten aivan vahingossa. Vaikka tarkoituksellistakin ryhmäytymistä esiintyy, olisi hyvää ideaa suonut hyödynnettävän vahvemminkin.

Jos pieni koko unohdetaan, on kenttäsuunnittelu pikkunäppärällä tavalla onnistunutta. Korkeuseroissa piisaa ja piilopaikkojakin riittää, vaikkei pelissä varsinaista suojautumismekanismia olekaan. Henkiin herääminen suoraan vihollisen tulituksen alle on vain aivan liian yleistä. Heräämispaikat olisi voinut suojata paremmin.

Todellisuus on autio

Kuten ehdin jo mainitsemaankin, Lead and Gold on pieni peli. Se on sekä etu että pelin kompastuskivi. Hinta ei huimaa päätä, Steamissä pelistä veloitetaan tätä kirjoittaessa vain 15 euroa. Toisaalta karttoja voisi olla enemmänkin ja ne voisivat olla huomattavasti nykyisiä laajempia.

Pahimmaksi puutteeksi nousee tietynlainen jatkuvuusvajaus. Peli ei tunne Steam-saavutusten lisäksi kokemuspisteitä muuten kuin yksittäisen ottelun sisällä. Se, miten eilen pelasin, ei näy mitenkään tämän päivän kokemuksessani. Tavoiteltavaa ei ole, ellei tahdo kilpailla paikasta kunniataulukon kärjessä.

Ehkäpä juuri tämä on syy sille, ettei pelaajiakaan tunnu löytyvän ihan toivottua määrää. Aivan liian usein peliseuraa joutuu etsimään Atlantin tuolta puolen, jolloin pelin nimeksi lyhenee LaG. Pelaajakato on itseään vahvistava kierre, jota on vaikea pysäyttää.

Sääli silti, sillä omassa pienessä lokerossaan Lead and Gold on oikein mukavaa satunnaisviihdettä. Sen olemassaoloa kiintolevyllään ei meinaa aina edes muistaa, mutta kun pelin pariin lopulta eksyy, kuluu aikaa yleensä suunniteltua pidempään. Silmät kannattaa pitää auki ainakin ilmaisviikonloppujen kaltaisten kokeilumahdollisuuksien varalta.

Tekijä: Fatshark
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: PC Windows 7, Phenom 9850+, 4 Gt muistia, Radeon HD 5830
Saatavilla: PC, PlayStation 3
Tulossa: Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP SP2 tai uudempi käyttöjärjestelmä, Intel Core 2 Duo 2,4 Ghz tai AMD Athlon X2 5200+ 2,6 Ghz prosessori, GeForce 7800, ATI Radeon X1900 tai parempi näytönohjain, 1,5 Gt muistia, 8 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: 1 harjoitustilassa, 1-2 yhteistyöpelitilassa, 2-10 verkossa
Pelin kotisivu: http://www.leadandgold.com
Juho Anttila