League of Legends (PC)
Olipa kerran peli nimeltä Warcraft III, johon fanit väsäsivät monenlaisia modifikaatioita. Eräs näistä, Defense of the Ancients, onnistui niin hyvin, että suosio riitti nostamaan sen jopa viralliseksi turnauspeliksi.
Suosio kerää perässähiihtelijöitä. Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt, vahvasti DotA:aan nojannut Demigod oli hyvä mutta julkaisussa lähes pelikelvottoman buginen ilmestys. Nyt alkuperäisen modin tekijät palaavat kentälle uuden, itsenäisen pelin kera.
Toisin kuin edeltäjänsä, League of Legends, tai tuttavallisemmin LoL, on täysin itsenäinen peli. Kyllä, LoL. Potentiaali huonoon huumoriin on pohjaton. Mitä parasta, Legendojen Liiga on myös ilmainen. Pelaaminen ei maksa senttiäkään, ellei tahdo täydentää sankarivarastoaan mikromaksujen muodossa.
Sankarit ja aivokuollut massa
Warcraft III oli puhdasta reaaliaikastrategiaa, mutta LoL on hybridi, jotain toimintaroolipelin ja strategian välimaastosta. Kartalla on kaksi ihmisten ohjaamaa joukkuetta, molemmilla tukikohta ja läjä tykkitorneja. Tavoitteena on langettaa purkutuomio vihollisjoukkueen kotipesälle samalla omaa selustaansa vahtien.
Tukikohdat punkevat jatkuvalla syötöllä rivisotureita, jotka ryntäävät melko lailla aivottomasti kohti vierasta maata kaiken tieltään tappaen. Jos asioihin ei puututa, tilanne pysyy tasapainossa molempien joukkueiden sotajoukkojen teurastaessa toinen toisiaan.
Avainasemaan nousevatkin pelaajien ohjaamat sankarit, jotka heiluttavat vaakaa, missä päin kenttää ikinä vaikuttavatkaan. Tusinataavetit toimivat lihakilpenä sekä tapettaessa kullan ja kokemuspisteiden lähteenä. Pelaajilta vaaditaan aktiivista osallistumista. On tiedettävä, milloin hyökätä ja milloin taas perääntyä omien rivien taakse, muuten kuolo korjaa armotta.
Sankarien kokemustaso nousee pelin aikana tasaista tahtia. Kestopisteiden ja manan määrän kasvamisen lisäksi joka tasolla voi parantaa yhtä neljästä hahmokohtaisesta kyvystä. Kullalla taas saa ostaa erilaisia ominaisuuksia parantavia esineitä.
Parhaimmillaan pelaaminen on mukavaa taktikointia. Vastustajan sankareita yritetään jallittaa ansaan samalla, kun varotaan ajautumasta itse liian pitkälle. Koko ajan tapahtuu, kyllästymään ei pääse.
Pelimallissa on myös puutteensa. Kun jompi kumpi joukkue pääsee niskan päälle, tulvaa on usein vaikea padota. Matsit kestävät yleensä vajaan tunnin verran, on tympeää viettää puolet ajasta viivytystaistelussa tappion ollessa vääjäämätön. Asiaa ei auta sekään, että moni jättää joukkueensa tuuliajolle voiton karatessa käsistä.
Onneksi LoL on siitä ovela peli, että uutta matsia ei pääse aloittamaan ennen kuin edellinen on käyty loppuun asti, osallistui tapahtumiin pelikentällä tai ei. Rintamakarkurit päätyvät palatessaan vain takaisin samaan taisteluun, profiiliin liitettävän pelkurileiman lisäksi.
Huoltotauko
League of Legends nojaa hahmonkehityksensä suhteen kaksiteräiseen lähestymistapaan. Sankarit aloittavat jokaisen ottelun tasolta yksi, joten lähtökohta on kaikilla osallistujilla sama. Taustalla vaikuttaa kuitenkin pelaajan alter ego, manaaja, jonka keräämät kokemustasot ja ominaisuudet säilyvät taistelusta toiseen.
Manaajan noustessa tasossa pääsee sijoittamaan pisteitä kolmeen pelin eri osa-alueisiin painottavaan kykypuuhun. WoWista muistuttava järjestelmä antaa mahdollisuuden hienosäätää pelitapaansa suosikkisankareidensa tarpeiden mukaan.
Erilaisia sankareita löytyykin kiitettävän kattava valikoima ja erot hahmojen välillä ovat enemmän kuin visuaalisia. Erikoiskyvyt heijastavat kunkin taistelijan persoonallisuutta. Osa on lähitaistelijoita, toiset ampuvat kaukaa ja joidenkin kyvyt toimivat parhaiten ryhmässä muiden kanssa.
Kaikki hahmot eivät ole käytössä heti alussa, vaan ne on ostettava auki. Hätäisimmät sijoittavat tähän oikeaa rahaa, mutta ostoksissa käytettäviä pisteitä voi kerätä myös pelaamalla peliä ahkerasti. Näin euroilla ei saa lunastettua itselleen epäreilua etua, etenkin, kun varsinaisia kykybonuksia antavia riimuja ei rahalla edes saa.
Hahmonkehitys ja bonusten keräileminen on mukavaa, mutta käyttöliittymä kaipaisi viimeistelyä. Esimerkiksi riimuja ostaessa ei pääse helposti näkemään jo omistamiaan esineitä, joten valintojen suunnitteleminen on hankalaa.
Ilmainen, mutta keskeneräinen
Perusasiat ovat joka tapauksessa kunnossa. League of Legendsin pelaaminen on mukavaa. Piirrosmainen karrikoitu graafinen tyyli ei voita palkintoja tai edes miellytä kaikkia, mutta se toimii. Hahmojen ohjaaminen on yksinkertaista ja helppoa eikä teknistä yskimistäkään näkynyt, toisin kuin esimerkiksi samoilla apajilla kalastelleessa Demigodissa.
Peli on valitettavasti kuitenkin pahasti keskeneräinen. Kirjoitushetkellä karttoja ei ollut tarjolla kuin yksi eikä sitäkään päässyt pelaamaan kuin viiden pelaajan joukkueissa. Toinen valmis kartta on käytössä vain harjoituspeleissä.
Niin hauskaa, kuin pelaaminen onkin, ei tällä sisällön määrällä kauheasti juhlita. LoL kaipaisikin lisää pelattavaa, mieluiten mahdollisimman nopeasti. Jos kyse olisi maksullisesta pelistä, tuomio olisi tyly. Vastinetta rahalle ei ole tarjolla läheskään riittävästi.
Ilmaispeliksi LoL on kuitenkin erinomaisen laadukas tekele. DotA-veteraanit tykkäävät varmasti ja koska kokeileminen on ilmaista, ei muidenkaan tarvitse hyljeksiä piirrossankareiden välisiä yhteenottoja. Toivoa vain sopii, että sangen pelaajaystävälliseksi viilattu mikromaksumalli tuottaa tarpeeksi rahaa, jotta kehitystyö voisi jatkua. Rakennuspalikat ovat melko hyvin kohdillaan, mutta vasta tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan tällä hetkellä surkea sisältötilanne kehittyy.
Lopputiedot
Tekijä: Riot Games
Julkaisija: Riot Games
Testattu: PC Windows Vista, Phenom 9850+, 4 Gt muistia, Radeon HD4870 X2
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai Vista, 2 Ghz prosessori, 1 Gt muistia, DirectX9.0-yhteensopiva näytönohjain, 750 Mt kovalevytilaa
Pelaajia: 2-10
Pelin kotisivu: http://www.lol-europe.com
Juho Anttila
Lue myös
Arvostelu: Fairytale Fights (PS3, Xbox 360)
Arvostelu: Mario & Luigi: Bowser’s Inside Story (DS)
