Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D (3DS)

20.07.2011 14:30 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Grezzo
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.zelda.com/ocarina3d
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Harva peli nauttii samanlaista maailmanlaajuista arvostusta kuin The Legend of Zelda: Ocarina of Time. Kolmiulotteisten toimintaseikkailujen edelläkävijän teknologisten innovaatioiden aika on ohitettu jo aikoja sitten, mutta tarinana seikkailu on iätön.

Vanhaa Nintendo 64 -klassikkoa on vuosien saatossa uudelleenlämmitelty niin GameCubella kuin Wiin Virtual Consolessakin. Nyt vanha klassikko siirtyy 3D-aikakauteen Nintendon uutuuskäsikonsoli 3DS:llä.

Ocarina of Time 3D ei ole Nintendon sisäistä tuotantoa, vaan siitä vastaan varsin tuntematon japanilaistiimi Grezzo. Ocarina of Time on alalla sen verran suuri instituutio, että ymmärrettävästi uusi ja suhteellisen tuntematon firma ei ole uudistanut vanhaa peliä aivan kaikilla osa-alueilla.

Tämä on sääli, sillä vakka Ocarina of Time onkin seikkailuna taianomainen ja ajaton, on se myös oman aikakautensa tuote. Se mikä oli lajityyppiä luovaa ja mullistavaa vuonna 1998, ei ikävä kyllä ole sitä vuonna 2011.

Peruspeli on pysynyt muuttumattomana. Peli seura Zelda-sarjan luottosankari Linkiä seikkailussa halki aikojen ja toinen toistaan pirullisempien luolastojen. Tuttu ja turvallinen Zelda-resepti antaa pelaajille pelin varrella uusia apuvälineitä, joilla maailmoja pääsee tutkimaan yhä perusteellisemmin.

Ajaton okariina

Tällä osa-alueella Ocarina of Time 3D loistaa. Uusi 3D-käsitelty grafiikka on käsikonsoliympäristössä suorastaan loistavaa. Alkuperäisversioiden ajan hampaiden pureskelemiin maisemiin on puhallettu aivan uutta eloa. Luolasto- ja puzzledesigniin tällä ei valitettavasti kauheasti ole voitu vaikuttaa, joskin alkuperäisessä versiossa harmaita hiuksia monille aiheuttanut vesitemppeli on tehty astetta miellyttävämmäksi kokemukseksi uusilla opasteilla ja inventaariojärjestelmällä.

Lisää haastetta mukana on vielä pelin läpäisyn jälkeen avautuvan Master Questin muodossa, joka tarjoilee vanhoista luolastoista uusia ja pirullisempia versioita.

Toinen huomionarvoinen uudistus on kosketusnäytön mahdollistama inventaariojärjestelmä. Linkin reppuun kertyy seikkailun edetessä hirveä määrä erilaisia apuvälineitä, ja alkuperäinen inventaariojärjestelmä teki saappaiden, linkojen, bumerangien sun muiden käytöstä suhteellisen vaivalloista. Nyt esineitä voi niputtaa useamman näppäimen taakse kätevästi, jolloin inventaariossa ei tarvitse ravata kokoajan. Tämä tekee pelaamisesta kauttaaltaan miellyttävämpää.

Käytännössä jo nämä uudistukset tekevät Ocarina of Time 3D:sta erittäin tervetulleen julkaisun. Alkuperäinen Ocarina of Time on peli, jonka jokaisen pelaajan olisi syytä kokea. Nyt se on saanut vieläpä ansaitsemansa kasvojenkohtotuksen.

Ikävä kyllä uudistustyö on jäänyt hieman puolitiehen. Vanhahtava taistelumekaniikka on jätetty sellaisekseen, ja sen sijaan peliin on lisätty stetoskooppitähtäyksen kaltaisia turhuuksia. On tietysti ymmärrettävää että Grezzo ei ole uskaltanut fanipoikien raivon pelossa kajota peliin kovinkaan syvällisesti, mutta sujuvampaa taistelua tuskin edes pahimmat Nintendo-fanipojat olisivat pistäneet pahakseen.

Ocarina of Time 3D on puutteistaan ja ylikonservatiivisuudestaan huolimatta 3DS:n rajallisen pelivalikoiman ehdoton valopilkku. Pohjimmiltaan se on kuitenkin edelleen toimintaseikkailu vuodelta 1998, eikä pelkkä tarinan ajattomuus ikävä kyllä vielä nettoa suositusleimaa.