Lego The Lord of the Rings (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

05.12.2012 16:05 Juho Anttila

Tekijä: Traveller’s Tales
Julkaisija: Warner Bros. Interactive Entertainment
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2 (samalla konsolilla)
Pelin kotisivu: Lego The Lord of the Rings
Arvostelija: Juho Anttila

Etenkin trilogioita ahkerasti versioivat Lego-pelit ja Taru Sormusten Herrasta on suorastaan itsestään selvä yhdistelmä, jota on saatu odottaa pitkään. Liiankin pitkään, mutta nyt odotus on vihdoin ohi.

Lego-pelejä on syytetty itsensä toistamisesta, mikä ei ole edes ihme, onhan julkaisutahti melkoinen. Miksi silti muuttaa toimivaa kaavaa, kun sen voi hioa huippuunsa? Lego The Lord of the Rings tekee juuri tämän.

Edellinen Lego-peli, Lego Batman 2: DC Super Heroes löi pöytään useita herkullisia uudistuksia. Näkyvin niistä oli avoin pelimaailma, jossa pelaaja vietti lopulta enemmän aikaa kuin itse juonitehtävien parissa. Ratkaisu oli suoraa jatkoa peli peliltä laajemmiksi muuttuneille hub-alueille.

Lego The Lord of the Rings vie tämän kehityksen vielä askeleen verran pidemmälle. Nyt avoimeksi pelialueeksi on mallinnettu koko Keski-Maa. Skaala tosin on ehkä hieman supistettu, sopivaan suuntaan katsomalla on mahdollista nähdä muun muassa sekä Rautapiha, Helmin syvänne, Minas Tirith ja Edoras samalla kertaa. Se siitä useamman päivän ratsastusmatkasta, kun matka paikasta toiseen vie kävellenkin korkeintaan pari minuuttia.

Hienoa se on silti, talsia legoisan sormuksen saattueen saappaissa ympäri maita ja mantuja. Näennäisen pienessäkin avoimessa maailmassa riittää tutkittavaa tuntikausiksi, varsinkin jos tahtoo kaivaa esille kaikki mahdolliset salaisuudet. Miksipä ei tahtoisi, koska se on kuitenkin Lego-pelien idea?

Palaset loksahtavat kohdilleen

Peruutetaan kuitenkin hieman ja kerrataan perusasiat. Mistä ihmeestä tässä nyt taas onkaan kyse? Lego-pelit ovat kevyitä tasohyppelyvaikutteisia toimintapelejä, joissa sekä hahmot että merkittävät osat pelimaailmaa on rakennettu Lego-palikoista. Visuaalinen ilme on siis jo lähtökohtaisesti hilpeä.

Tärkein osa pelattavuutta on niin kutsuttujen studien keräileminen. Stud tarkoittaa sitä pientä nystyrää Legoissa, joilla palikat liitetään toisiinsa. Studit toimivat rahayksikkönä, jonka avulla voidaan ostaa käyttöön uusia hahmoja ja muuta mukavaa, kunhan kyseiset bonukset ensin saa avattua käyttöönsä pelaamalla. Studien kerääminen tarkoittaa käytännössä paikkojen rikkomista. Lego-pelit ovatkin pullollaan hassunhauskaa slapstickhenkistä riehumista.

Etenemisen ja salaisuuksien avaamisen kannalta oleellista on myös se, että erilaisilla hahmoilla on erilaisia kykyjä. Legolas on jousella ammuskeleva akrobaatti, Gimli puolestaan pystyy rikkomaan kirveellään vaikka kiviseinän. Hobitit hyötyvät pienestä koostaan, kun taas Gandalf hyödyntää magiaa.

Kykyjen hyödyntäminen on etenemisen edellytys, sillä tie on tuon tuosta tukossa. Ratkaisuna on useimmiten yhden tai useamman hahmon kykyjen käyttäminen, usein yhdessä. Yhdessä myös konkreettisesti, sillä peli on paitsi pelattavissa, myös parhaimmillaan kahdestaan saman konsolin ääressä.

Langanpäitä yhdistellen

Lego The Lord of the Rings kerää samaan pakettiin monia aiemmista Lego-peleistä tuttuja mekaniikkoja, mutta ehkä ensimmäistä kertaa pelisarjan historiassa aiemmin irtonaiset langanpäät on sidottu loogisiksi kokonaisuuksiksi. Nostetaan esimerkiksi punaiset Lego-palikat, jotka tarkoittavat pelikokemusta muuttavia bonuksia. Yksi moninkertaistaa pistepotin, toinen tarjoaa lisäsuojaa, kolmas taas pukee hahmot hassuun naamiaisasuun.

Aiemmin punaiset palikat olivat vain enemmän tai vähemmän irrallisesti pelimaailmaan upotettuja salaisuuksia, mutta nyt niiden ympärille on kehitetty idea. Keskimaa on pullollaan asukkeja, joilta on jokin esine hukassa. Tämän esineen löytämällä tai itse sepän pajassa takomalla saa palkkioksi punaisen palikan.

Mainittu sepän paja taas tarjoaa tarkoituksen entisille kultaisille palikoille, jotka tässä pelissä on korvattu mithrilillä. Mithril-palikoita saa palkinnoksi melkein mistä tahansa onnistuneesta suorituksesta. Lisäksi vino pino näitä on piilotettu ympäri pelimaailmaa.

Sepän pajassa mithrilpalikat saa taottua erilaisiksi hassuiksi ja hyödyllisiksi esineiksi. Osa auttaa salaisuuksien löytämisessä, osaa vaaditaan yllä mainituissa tehtävissä ja loput ovat muuten vain hauskoja. Esineiden takomiseen tarvitaan puolestaan piirustuksia, jotka on – kuinkas ollakaan – piilotettu ympäri pelimaailmaa ja tehtäviä.

Se kaikki, mikä Lego-peleissä on parasta

Niinkin pieni asia kuin konkreettisen tarkoituksen antaminen keräilemiseen nostaa pelimotivaatiota huimasti. Olihan se keräileminen hauskaa ennestäänkin, mutta nyt tehtävät ja yksinkertainen resurssiketju kannustavat moiseen puuhaan vielä paremmin.

Vaikka vapaa pelaaminen onkin Lego-pelien kohdalla tärkeintä, ei tarinatehtäviäkään pidä unohtaa. Tuttuun tapaan ne käyvät läpi koko elokuvatrilogian tärkeimmät tapahtumat Lego-filtterin läpi nähtynä. Huumoria riittää tälläkin kertaa, mutta sen ei anneta latistaa tapahtumien dramaattisia käänteitä.

Mukaan ei tällä kertaa ole mahtunut myöskään yhtään heikkoa kenttää. Jokainen tehtävä sisältää paljon teemaan sopivaa tekemistä ja myös satunnaisia pelillisiä yllätyksiä. Jälki on laadukasta ja tekeminen on myös rytmitetty niin, että kahdestaan pelatessa molemmilla riittää puuhattavaa.

Kuten edellisenkin Lego-pelin kohdalla, myös tällä kertaa pikku-ukot puhuvat selvää englantia. Pääosa repliikeistä on noukittu sellaisenaan suoraan elokuvista, mutta tietyissä avainkohdissa kontekstia on muutettu koomisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Ratkaisu toimii paljon paremmin kuin Lego Batman 2:n lauantaiaamun piirretyt mieleen tuonut räätälöity dialogi.

Myös tekninen toteutus on hioutunut entisestään. Tietyissä kohtauksissa ruudulla nähdään huimia määriä hahmoja ilman sen suurempaa nykimistä. Maisemat ovat parhaimmillaan jylhiä, vaikkei näillä eväillä ehkä kuitenkaan kilpailla esimerkiksi Crytekin tuotteiden kanssa.

Lego-pelit ovat lastenpelejä, jotka maistuvat erinomaisesti myös aikuisille, ainakin hyvässä seurassa. Lego The Lord of the Rings ei ole poikkeus. Se rakentaa kaikkien tähän saakka ilmestyneiden Lego-pelien hyvien puolien päälle ja sitoo ensimmäistä kertaa kunnolla yhteen ennestään irrallisia langanpäitä.

Kun lähdemateriaali on erinomaista ja taustalla on niinkin tasaista laatua tuottanut firma kuin Traveller’s Tales, olivat odotuksetkin korkealla. Lego The Lord of the Rings myös täyttää, joiltain osin jopa ylittää ne. Se on kirkkaasti paras tähän mennessä julkaistu Lego-peli ja samalla vuoden ehkä paras lastenpeli.

Toinen mielipide

Taru sormusten herrasta -trilogia esitettyinä legoilla. Voiko olla mitään parempaa? No tietysti pelata legoilla Legolasta. Menee kummalliseksi, mutta Lego Lord of the Rings on uusin osa Traveller’s Talesin päättymättömään lego-sarjaan. Pelisarjaan on ensimmäistä kertaa otettu ääninäyttely suoraan elokuvista, mikä tekee muoviukkojen ja akkojen seikkailusta entistä hilpeämmän. Vakavan puheen lomassa Boromirin lävistää ensin nuoli, sitten banaani ja lopuksi katuharja.

Lego-peleissä hauskinta on tuhota kaikki mahdollinen irtaimisto ja kerätä kultaisina kimaltelevia kolikoita. Keräilyviettiä täytyy löytyä, tai lego-pelien viehätystä ei pysty ymmärtämään. Minun on pakko kerätä kaikki tai muuten tunnen epäonnistuneeni ja Smaug minut syököön. Hahmokavalkadi on valtava, joten aivojakin on käytettävä, jotta pääsee kaivamaan joka niemen ja notkon.

Hobittien seikkailun vaikuttavin uutuus on suhteellisen vapaasti matkattava Keski-Maa, josta hypätään elokuvista tuttuihin toimintakohtauksiin. Traveller’s Talesin ammattitaito on hioutunut huippuunsa, joten ei ihme että lego-pelit ovat myyntilistojen kärjessä vuodesta toiseen. Suosio on täysin ansaittua. Hobitti-elokuviin pohjautuvaa lego-seikkailua on syytä odottaa.

Simon Elo

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet