Uusimmat

Lifeless Planet (Mac, PC, Xbox One)

07.01.2015 14:30 Juho Anttila

Tekijä: Stage 2 Studios
Julkaisija: Stage 2 Studios
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3570K 3.4 GHz, 16 Gt muistia, NVidia GTX 670
Saatavilla: Mac, PC
Tulossa: Xbox One
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, Core 2 Duo -prosessori tai vastaava, 1,5 gigatavua muistia, NVIDIA GeForce GT 430 tai parempi näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.lifelessplanet.com/
Arvostelija: Juho Anttila

 

Viisi tuntia silkkaa kävelyä eteenpäin pääosin autioissa maisemissa, hyvin vähän dialogia ja kauttaaltaan ahdistava tunnelma. Näistä aineksista voi leipoa joko jotain hienoa tai sitten varsinaisen haukotusjuhlan. Ehkä jopa molempia.

Lifeless Planet on outo, erikoinen taidepeli. Yksinäisen ihmisen eloonjäämiskamppailu, hitaasti aukeava scifieepos, ehkä myös allegoria päähenkilön elämästä, etsimisestä ja ihmiskunnan tilasta. Samalla se on yhden miehen toteutunut visio.

Astronautti tekee pakkolaskun planeetalle, jonka piti olla täynnä elämää. Vaan eipä ole. Vastassa on pelkkä karu autiomaa. Happi uhkaa loppua, astronauttikaverit katoavat, ja juuri näkökentän ulkopuolella vaanii jotain elävää. Vielä oudommaksi tilanne muuttuu, kun selviää, ettei päähenkilö olekaan ensimmäinen ihminen planeetalla.

Pitkä marssi

Autio planeetta on suuri. Valtavan suuri. Aakeata laakeata riittää silmänkantamattomiin. Eksyminen ei vaadi hukkumista sokkeloon, vaan ainoastaan kävelyä väärään suuntaan. Kiintopisteet horisontissa nappaavat huomion. Tuolla kiiltää jotakin, tuolla taas seisoo hylätty rakennus.

Yksinäisyys painaa päälle, avoin tila kuristaa. Äänimaailma korostaa tunnetta ainoasta elävästä ihmisestä kuolleella planeetalla. Kysymys siitä, mitä on tapahtunut ajaa eteenpäin, vaikka eloonjääminen näyttääkin mahdottomalta. Ehkä vastaukset tuovat rauhan ennen hapen loppumista.

Tarina aukenee hitaasti päiväkirjamerkintöjen ja maastosta löytyvien vihjeiden kautta. Välillä eteneminen vaatii kiipeilyä ja hyppimistä, välillä taas kevyttä ongelmanratkaisua. Kertaakaan matka ei taukoa liialliseen haasteeseen, muutaman kerran eksyminen johtaa väärille teille.

Matkan voi kokea ilman uusinta laitteistoa, maisemat vakuuttavat tunnelmallaan. Liikkuminen sen sijaan voisi olla sujuvampaakin. Ehkä on tarkoituskin välittää avaruusasun kömpelyys, ehkä pelattavuuteen ei vain olla kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Häiritsemään tämä pääsee vain muutaman tasohyppelyhenkisen osion aikana.

Aution maan laulu

Jos joku peli ei sovi kaikille, niin tämä. Aivan Dear Estherin tarjoaman eteenpäinkävelykokemuksen tasolle Lifeless Planet ei kurota. Kuolemien lomassa kun joutuu harjoittamaan välillä myös hyppelyä ja kevyttä ongelmanratkontaa. Pelillisiä haasteita etsiville tarjolla ei ole kuin ankeaa tylsyyttä.

Viihdyinkö sitten itse, onkin vaikeampi kysymys. Kokeilin kokemusta ja jäin kiinni kuolleen planeetan arvoitukseen. Katse etsiytyi vielä seuraavan kulman taakse katsomaan, mitä salaisuuksia sieltä paljastuisi. Tarinan kierryttyä loppuun aikaa oli vierähtänyt Steamin kellon mukaan viisi tuntia. Olin pelannut Lifeless Planetin läpi yhdeltä istumalta.

Lifeless Planet on eittämättä peli, jolle löytyy paikkansa. Mutta kenelle tätä suosittelisi? Vakavamman, rauhallisen tieteisfiktion ystävät saavat pelistä varmasti irti paljon. Dear Estheristä tykänneet sietävät jo hitautta ja pelillisten elementtien puutetta. Parin kympin hinta Steamissä on korkeahko, mutta jos kaipaa jotain täysin erilaista, kannattaa Lifeless Planet pitää mielessä. Kokemus on karuudestaan huolimatta oudolla tavalla lohdullinen ja rauhoittava. Sellaistakin tarvitaan joskus.

 

Toinen mielipide

Eloton planeetta on jännä peli. Se ei oikein tunnu tietävän, onko se lintu vai kala. Sitä ei taida tietää sitä pelanneetkaan, tai siitä kiinnostuneet. Pelinä se on aika simppeli: kunhan hypitään, edetään ratkoen kevyitä pulmia ja ajoittain koetaan kummia. Läpäiseminen ei oikeastaan jättänyt ihmeempiä ajatuksia ilmoille kuin, että jaah, se oli siinä. Meno oli sen verran oudosti rauhallista, että koko aika pelin parissa pölähti eräänlaisessa transsissa. Mieleen jäi muutama havainto koko hommasta: outo planeetta, jossa venäläiset ovat jo vierailleet ja hassu humanoidimainen nainen.

Xbox One -versio pelistä on Premier Edition, joka tarkoittaa sitä, että kaikkea on vähän kiilloteltu alkuperäisversiosta. Paperilla One-versio kuulostaa ihan kivalta, mutta eipähän siitä erikoisia kiksejä saa. Aika hajuton ja mauton kokonaisuus. Siitä tosin pisteet, että vaikka tämä ei ole hieno, eikä viimeisen päälle siloteltu, taikka muutenkaan mestariteos, niin silti lähes yksin yhden ihmisen koodaamaksi virtuaaliviihteeksi silti ihan kiva välipala. Hinta tosin saisi olla vähän alhaisempi, koska tässä on oiva esimerkki kertakäyttöviihteestä. 15 juuroa parista tunnista puolikoomassa pelailusta on vähän turhan hintava tapaus.

Kalle Laakso