Uusimmat

Lord of the Rings: Conquest (PC, PS3, 360)

10.02.2009 17:35 Tero Lehtiniemi

Peter Jacksonin elokuvatrilogian nostattama Lord of the Rings -pelibuumi on pikku hiljaa osoittamassa laantumisen merkkejä, suurimman huomion keskittyessä Lord of the Rings Online -verkkoroolipeliin. Nyt tarjolla on kuitenkin vaihtoehto. Pandemicin Lord of the Rings: Conquest ei ole roolipelaamista eikä reaaliaikastrategiaa, vaan Star Wars: Battlefrontin hengessä tehty toimintapeli.

Siinä missä yhdessä vaiheessa kaikkiin Lord of the Ringsin nimeä kantaviin peleihin suhtautui mielenkiinnolla, on historia opettanut että järkevämpi näkökunta on terve epäileväisyys. Niinpä Conquestinkaan kohdalla ei viitsinyt odottaa paljoakaan.

Monista muista Lord of the Rings -peleistä poiketen Conquest ei suinkaan keskity Sormuksen ritarien edesottamuksien seuraamiseen, vaan näiden ympärillä tapahtuviin suurempiin konflikteihin. Kampanjat löytyvät sekä hyviksille että Sauronin joukoille. Jotain aikaskaalasta kertonee se, että yksinpelikampanja alkaa Helm’s Deepin taistelusta. Peli ei seuraa kirjasarjan juonta kovinkaan tarkasti, ja ottaapa se muutamia omapäisiä korjausliikkeitäkin: Conquestin myötä muun muassa hyökätään Minas Morguliin, mikä jätettiin kirjassa väliin.

Koska vapaiden kansojen edesottamuksia on päästy seuraamaan joka käänteessä jo väsyksiin asti, on pelin kiinnostavin puoli ehdottomasti Sauronin joukkojen kampanja. Tässä vaihtoehtoisessa historiassa Frodo ei tuhoakaan sormusta, vaan pitää sen itsellään. Lopputulos ei Keski-Maan vapaiden kansojen kannalta ole kovin hyvä, sillä se johtaa muun muassa teurastukseen Konnussa ja Minas Tirithin kukistumiseen. Hyviksiä pääsee örkkiarmeijoiden lisäksi kurittamaan esimerkiksi Sauronilla tai nazgûlilla. Lienee turha korostaa kuinka paljon henkisesti tyydyttävämpää tämä on perinteiseen Aragorn vastaan örkki -asetelmaan verrattuna.

Miekkani on teidän

Pelillisesti kyseessä on lähes täydellinen LOTR-versiointi Star Wars: Battlefronteista. Tämä ei liene kovin iso yllätys, sillä pelin tehnyt Pandemic Studios oli myös Battlefronttien takana. Kummallakin osapuolista on neljä erilaista yksikköä. Soturi on se perinteinen eturintaman lihamuuri, joka erilaisilla torjunnoilla ja erikoisiskuilla pyrkii harventamaan vihollisjoukkoja mahdollisimman tehokkaasti. Tiedustelija on pommeja viskova ja selkään puukottava hiiviskelijä, kun taas jousimiehen toiminta on lähempänä perinteistä 3D-räiskintää. Viimeisenä kulholla on salamoita viskova taikuri, jonka kontolla on myös joukkojen parantaminen.

Jokaisessa pelin kampanjatehtävässä on kourallinen tavoitteita, joiden menestyksekästä suorittamista vaaditaan. Tavoitteiden ehdottomuus vaihtelee: välillä pelaaja voi hinkata esimerkiksi pomotappelua niin kauan kuin lisäelämiä piisaa, välillä taas käytössä on todella tiukat aikarajat. Epäonnistuminen ei ole kovin houkuttelevaa, tunaroiminen nimittäin passittaa takaisin tehtävän alkuun. Välillä perustoimintaan saadaan vaihtelua, kun pelaaja päästetään esimerkiksi Gandalfin tai Gimlin puikkoihin. Nämä sankarit ovat kuitenkin ainoastaan voimakkaampia versioita stereotyyppisistä hahmoluokista.

Eri hahmoluokkien suurin ongelma on se, että näennäisistä ja jopa toiminnallisista eroavaisuuksista huolimatta niiden pelaaminen tuntuu samalta. Parhaiten tuntuu pärjäävän monimutkaisten kombojen opettelun sijasta monotonisella näppäintenhakkaamisella. Jossain ensimmäisen kampanjan puolivälin paikkeilla tuntuu, että homma on vähän niin kuin nähty. Suurinta piristystä tarjoavat entit ja peikot, joiden massiiviset nyrkiniskut paiskovat maassa juoksevaa tykinruokaa söpösti ympäriinsä.

Taistelurintamalta kotirintamalle

Tappelun laimea yleisfiilis korostuu, kun huomioi pelin varsin keskinkertaisen teknisen toteutuksen. Grafiikka on HD-aikakauden tuotokseksi hyvin rujoa ja tuntuu, että esimerkiksi hahmojen animoinnissa on säästelty frameja aivan väärissä paikoissa. Onneksi musiikki ja Hugo Weavingin kerronta on erinomaista.

Grafiikan suurin ongelma on todennäköisesti se, että se on suunniteltu moninpeliä silmällä pitäen. Peli pystyy marssittamaan ruudulle varsin kunnioitettavan määrän joukkoja pelin toiminnan siitä juuri hidastumatta, mikä on tietenkin plussaa.

Ikävä kyllä moninpeli kaatuu suurin piirtein samoihin oksiin kuin yksinpelikin. Hieman suuremmista taktisista ulottuvuuksista huolimatta pelaaminen menee silti hyvin usein monotoniseksi napinhakkaamiseksi, eikä pelin yleisluonne juuri vaihtele pelimuotojen mukana. Pelityypeistä ehdottomasti toimivin on Conquest, jossa pelaajat kisailevat kentälle sijoitettujen lippujen hallinnasta,

Pian monotoniseksi äityvä moninpeli olisi saanut tarpeellista piristysruisketta helposti esimerkiksi uusista kokemuksen myötä kerättävistä varusteista tai ominaisuuksista. Nyt homma tuntuu köyhän miehen Dark Messiah of Might and Magicilta.

Viimeinen ihmetyksen aihe on se, että kun peli on käytännössä tehty Battlefront 2:n pohjalta, minkä takia pelaajien määrää on pitänyt pudottaa? 16 pelaajaa on varsin kohtuullinen määrä, mutta verrattuna Battlefrontin Xbox-version 32:een määrä tuntuu auttamattoman pieneltä. Pienenä lohtuna yksinpelikampanja on sentään pelattavissa myös jaetun ruudun moninpelinä.

Lord of the Rings: Conquest on perinteisen keskinkertainen tuotos. Se on selkeästi tehty moninpelin ehdoilla, mutta kun moninpelikin on jätetty puolitiehen, ei oikein tiedä miten asiaan voisi suhtautua. Niinpä pelin parhaaksi anniksi jää pahisten kampanja, jonka pelaaminen on erityisesti kaksinpelinä yllättävän hauskaa.

Täyttä hintaa tästä huvista ei maksaisi missään nimessä, mutta Lord of the Rings -nimen alla on julkaistu paljon pahempaakin. Lähimpänä pelillisenä vertauksena varmaan toimisi Dynasty Warriors -henkinen hack’n’slash. Jos näiden pelien parissa viihtyy, ei Conquestin pelimekaniikan yksipuolisuuskaan ota päähän.

 

Tekijä: Pandemic Studios
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Tulossa: DS
Pelaajia: 1-16
Pelin kotisivu: http://www.pandemicstudios.com/conquest
Tero Lehtiniemi

Toinen mielipide

The Lord of the Rings: Conquest. Mitä kaikkea se olisikaan voinut olla? Star Wars: Battlefront oli aikoinaan hauska toimintapakkaus, mutta sama kaava ei toimi enää viisi vuotta myöhemmin, mikä on sinänsä hieno asia pelien kehityksen kannalta. Keskinkertainen ulkoasu, kankea pelattavuus ja kadoksissa oleva tunnelma vievät pohjan pelinautinnolta.

Pahojen kampanja on piristävä poikkeus, mutta se ei missään nimessä riitä ostopäätökseen. Moninpelistä ei ole pelastajaksi, vaan yksinpelin ongelmat tuntuvat siinä vain pahemmilta. Hahmoluokat ovat paperilla fiksuja, mutta kun tavallinen jousimies erikoisliikkeineen vastaa teholtaan jopa Legolasta, jotan on pielessä ja pahasti.

Pandemic on laatustudio, joten tuntuu siltä että Conquestia on tehty vasemmalla kädellä samaan aikaan kun on mutusteltu pizzaa ja katsottu Lostin uusimpia käänteitä. Sen verran hukassa ollaan.

Simon Elo

Lue myös

Killzone 2 (PS3)

Larry Bond’s Harpoon – Commander’s Edition (PC)

Mirror’s Edge (PC)

Mortal Kombat vs. DC Universe (PS3, 360)

Mount & Blade 1.0 (PC)

Rise of the Argonauts (PC, PS3, 360)

Rubik’s Puzzle World (Wii)

Tom Clancy’s EndWar (DS, PSP)