MechWarrior 4 (PC)

28.03.2001 01:34 | Jukka O. Kauppinen | 92

MechWarrior IV tekee näyttävän paluun fuusioreaktoreilla varustettujen, kävelevien sotakoneiden pariin. Sarjan tuorein versio on samalla myöskin korein veljessarjastaan ja itseään kunnioittavan ’Mechpilotin pakko-ostos.

Taustaa MechWarriorista ja BattleTechistä

BattleTech on alun perin samannimisestä lautapelistä kehittynyt kokonainen science fiction-universumi, joka on laajentunut muun muassa kirjallisuuden, tv-sarjan, sarjakuvien ja tietokonepelien puolelle. BattleTech-universumin tapahtumat sijoittuvat yleensä Inner Sphereksi kutsutulle tähtialueelle, jossa rauhaa ylläpitäneen Star Leaguen hajottua vuonna 2766 on käyty perimyssotia jo satoja vuosia. Suurvaltojen lordit ovat taistelleet tuloksetta mutta verta vuodattaen Inner Spheren johtajuudesta, syösten samalla koko ihmiskunnan teknologiseen taantumaan.

Vuonna 3050 Star Leaguen tunnetun galaksin ulkopuolelle paenneiden sotilaiden perilliset palasivat – aikeenaan yhdistää Inner Sphere kerralla, voimakeinoin. Äärimmäisten ponnistusten tuloksena epäluuloisesti yhdistyneet Lordit kykenivät pysäyttämään tulokkaiden, Klaanien, hyökkäyksen. Inner Sphere sai kuitenkin vain hengähdystauon. Tämän aikana sisämaailmojen tiedemiehet pyrkivät yhdistämään Klaanien kehittyneempää aseteknologiaa omaan kalustoonsa.

Tämän kohtalokkaan tulevaisuuden tärkein ase on BattleMech. Yli kymmenmetriset taistelukoneet painavat 20-100 tonnia, toimivat fuusioreaktorilla ja kantavat pelottavan valikoiman lasereita, konetykkejä ja ohjuksia. Yksi ainoa ’Mech vastaa tulivoimaltaan 1900-luvun panssaridivisioonaa, sisältää tehokkaat tutkat ja sensorit ja on erittäin liikkuva. Sisällä on ihmisohjaaja jonka taidosta kuitenkin riippuu kuinka taistelussa käy.

Tällaisen soturin paikalle pelaaja astuu MechWarrior 4:ssä. Ympärillään kymmeniä tonneja asejärjestelmiä ja panssareita hän astuu keskelle ukonnuolia ja ihmistekoista luonnonmullistusta.

Vapaasyntyisiä sotureita peltipurkkeineen

MechWarrior 4 palauttaa pelaajan klaanisodista sisämaailmojen sankarin saappaisiin. Klaanien invaasiosta ei ole tällä kertaa pelkoa, mutta näiden Inner Spheren kyykyttäjien sotakoneita nähdään myllerryskentillä. Juonena on kliseinen ja mitäänsanomaton ”surmatun hallitsijan poika palaa vapauttamaan kansan” -tyyppinen kampanja. Kaipaamaan jää MechWarrior 2:n kampanjaa, jossa juoni eteni kirjoista tuttujen Battletech-maailman tapahtumien mukaan. Tehtäviä on kolmisenkymmentä ja ne ovat enimmäkseen tyypillisiä tuhoa/suojele/saata -urakoita. Etukäteen hehkutetusta dynaamisesta kampanjasta tai tehtävien suunnittelusta ei ole jäljellä käytännössä mitään.

Lisäksi kampanjoita riivaa kauhea tehtävänjako, joissa on käytetty hävyttömän törkeältä kuulostavia ääninäyttelijöitä. Pelin pääsankari ärsyttää ja murretta vääntävä mekaanikko pistää sapen kiehumaan. Huomaa kyllä, että näyttelijöiden osuudet ovat jääneet puoliväliin julkaisijan hönkiessä niskaan.

Valittavissa on useita vaikeustasoja, joista vaikein taso myös tarkoittaa sitä. Alussa, kunhan onnistuu ensin hikisen työn jälkeen saamaan Catapultin alleen ja muuntamaan sen mieleisekseen, on aika tutustua siihen, mitä tarkoittaa klaaniteknologian ylivoima. Vastaan tulevat Vulturet suorastaan nöyryyttävät nämä vapaasyntyisten soturien peltipurkit.

Maaston hyödyntäminen onkin monessa kohtaa voiton avain – tarkka tähtääminen kukkulan suojasta ja vihollisen ohjuslavettien eliminointi käy pian tutuksi sissisotaa käyvälle pelaajalle. Vielä tärkeämpää on ’Mechien oikea varustaminen ja virittäminen – joskus tehtävä ei ole läpäistävissä ilman tarkoitukseen kustomoitua ’Mechiä.

Mutta typeryytenä tehtävät loppuvat välittömästi tavoitteet saavutettuaan, vaikka pelaajan ’Mech olisi laukausta vaille vainaa ja ympärillä kiertelisi läjäpäin vihollisia. Vihollisten ja kavereiden tekoäly(ttömyys)kään ei juuri ihastuta. Esimerkiksi kaupungeissa toverit voivat heittää neurokypärän ohjaamosta ulos ja pistää tupakiksi, runnoen ’Mechejänsä kerrostalojen seinämiin.

Taistelukentät täynnä vasamoita ja ukkosnuolia

Varsinaiset taistelut ovat kuitenkin silkkaa kevlaria. Voimantunne, toiminnan kiivaus ja samalla vaadittava taktinen ajattelu ovat toimiva yhdistelmä. Päästäessään asevalikoimansa valloilleen jakavat nämä kymmenmetriset taistelukentän valtiaat vahinkoa ja horjahtelevat näyttävästi osumien voimasta, kaatuvat lopulta maahan ja räjähtävät sinivalkoisen leimahduksen saattelemana. Pulssilaserit tikkaavat maalia uuteen uskoon sulattaen metallia ja mustuttaen osumapaikkoja. Ylväästi kaareutuvat, valkoisen tulivanan ja tumman savun kanssa vihlovat LRM-ohjukset saavat pilotin tuntemaan suorastaan paniikkia lentäessään kohti avutonta kohdettaan. Osumat räjähtelevät ja palaset lentelevät, kädet poksahtavat taivaan tuuliin ja jättävät jälkeensä kytevän tyngän.

Ase-efektit ovat vaikuttavia: raskaat Particle Projection Cannonit humauttavat kirkkaalla salamallaan ja Gauss Riflet jättävät jälkeensä näyttävän, Eraserista tutun rengasvanan. Laserit värjäävät ympäristön porautuessaan kohteeseensa ja konetykkien ammukset mäjähtävät panssaria syöden. Lisäksi tehokkaiden aseiden yhteislaukaukset horjuttavat ’Mechejä, jonka aikana ohjaamossa kipinöi ja partikkelikanuunan mosaus saa HUDin särkemään kriittisesti. Tähtääminen on tuona aikana mahdotonta ja siksi jokainen vihollisen ohi ampuma laukaus saa pelaajan myhäilemään. Taistelutantereella näkyy monia erilaisia tankkeja, ohjuslavetteja sekä muita ajoneuvoja ja laitoksia. Taivaalla pörräävät helikopterit ja hävittäjät ja nähdäänpä muutamassa tehtävässä jopa merta kyntäviä hävittäjiä.

Kaiken tämän keskellä pelaajan on ohjattava ’Mechiään, tarkkailtava yleistilannetta, yritettävä pitää ruotumiehensä kurissa jos sellaisia on tehtävään annettu ja ennen kaikkea pitää lämpö kurissa. Vihollisen ohella lämpö on näet ’Mechien pahin vihollinen. Jokainen ase tuottaa lauetessaan lämpöä, minkä viilennykseen on vain rajallinen kapasiteetti. Liian kuumana käyvä ’Mech uhkaa käristää ohjaajansa, järjestelmät häiriintyvät ja pahimmillaan laite sammuu – jääden helpoksi maaliksi. Harkintaa siis vaaditaan, rynnimällä aseet laulaen on luvassa vain pikainen tuho.

Järeän luokan moninpeli

Pettymyksen tuottaneen yksinpelin jälkeen nousee moninpeli MechWarrior IV:n pelastajaksi. Ennen julkaisua kiertäneen testiversion perusteella oli pelaajilla jo lupa odottaa paljon, ja täytyy myöntää että odotukset on täytetty. Moninpeli on toteutettu erinomaisesti ja peli soveltuu nettipeliin hyvin, koska meno on tyypillisiin toimintapeleihin verrattuna rauhallista – näin se kestää esimerkiksi nettiviivettä huomattavasti paremmin.

Eri moninpelimuotoja on yhdeksän kappaletta:

(Deathmatch/Team) Attrition: pisteitä saa aiheutetun vahingon mukaan.
(Deathmatch/Team) Destruction: lasketaan vain tappoja.
(Deathmatch/Team) King of the Hill: pisteitä saa tietyllä alueella olosta.
Capture the flag: Erona Quakeiden lipunryöstöön oman lipun ei tarvitse olla tukikohdassa ryöstön onnistumiseksi.
Steal the beacon: jossa jollakin pelaajalla on ”beacon” jonka muut sitten yrittävät saada vain joutuakseen taas kaikkien muiden maalitauluksi
Escort: kummallakin puolella on yksi kevyempi ’Mech jota muu joukkue suojelee tämän kerätessä pisteitä kentällä kulkiessaan.

Pelejä voi muokata monipuolisesti myös säännöiltään. Esimerkiksi eDomen MechWarrior IV-palvelimella on seuraavanlaiset säännöt: Team Attrition, yksi elämä, noin joka toisessa kentässä ’Mechien maksimipaino rajattu 65 tonniin, pakotettu ohjaamonäkymä, ei varusterajoituksia. Palvelimilla voi rajoittaa myös esimerkiksi eri aseiden käyttöä, ’Mechityyppejä, käytettäviä parametrejä ja niin edelleen.

Eri pelimuotoineen moninpelissä on miellyttävän paljon valinnanvaraa, aina suinpäin kaikki-kaikkia-vastaan -räiskinnästä taktiseen vaanintaan. Tunnelma on erinomainen kun joukkueet toimivat hyvin yhteen, hyökkäysmechien juostessa kohti vihollista, taivaan täyttyessä tukimechien laukomista ohjuksista tai joukkueen sopiman taktiikan toimiessa. Yksinään ei tiimipelissä pärjää ja paljastumisen jälkeen elinaika on yleensä aika lyhyt. Toki tämä yksinäiseltä näyttävä voi olla myös tiedustelija tai jopa houkutuslintu, joka ”pakenee” ja helpon tapon toivossa perässä tulijat löytävätkin itsensä murhaavasta ansasta. Moninpelissä myös ’Mechien välinen tasapainotus toimii hyvin: nopeaan ja ketterään mutta heikkoon tiedustelumechiin on hankala osua hitaalla rynnäkkömechillä .

Puutteitakin on silti vielä jäljellä. Tehtävään lähtöä odotellessa ei näe suoraan kuinka monta pelaajaa joukkueissa on, joukkuekohtaisia painorajoja ei voi määritellä ja klaanipeleissä vastustajat näkevät suoraan mitä ’Mechejä kullakin on. Korjausta on lupailtu.

BattleMechit ja kustomointi

’Mechejä on 21 erilaista, joista seitsemän on täysin uusia. Niiden kustomointi eroaa täysin aiemmista osista ja lautapelistä. Ennen ’Mechin pystyi suunnittelemaan kokonaan uudestaan. Nyt rungosta riippuu millaisia varusteita ja aseita siihen voi asentaa. Jokainen ’Mech on myös mahdollista maalata haluamaansa taisteluväriin. Vaikka maalaukset auttavat korkeintaan moninpelissä, niin tunnelmaa ne luovat sitäkin enemmän. Lisäksi luomukseen voi pultata myös itse suunnittelemansa logon. Kustomointi onkin hauskempaa kuin kertaakaan aikaisemmin.

Aseita voi pultata neljäntyyppisiin asepaikkoihin: Beam (säde), Ballistic (ballistiset kanuunat), Missile (ohjus) sekä Omni, johon voi laittaa kaikentyyppisiä aseita. Systeemin ansiosta eri ’Mecheillä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia.

Aikaisempiin osiin verrattuna varustelistan merkittävämpiä eroja ovat ECM (tutkahäirintä), BAP (hieman kantavampi tutka) sekä kaksi uutta panssarityyppiä. Panssareita on nyt kolmea erilaista. Ferro Fibrous on perinteinen, Reflective suojaa paremmin lasereilta ja Reactive suojaa ammuksia käyttäviltä aseilta. Reflective ja Reactive myös painavat enemmän kuin Ferro. Asevalikoimassakin on tapahtunut muutoksia. Lisäyksiä ovat esimerkiksi Long Tom tykistökanuuna sekä Bombast Laser. Poissa on puolestaan Ultra AC-20.

Omien ’Mechien suunnittelu on tärkeää yksinpelin ohella myös moninpelissä. Alkuperäiset vuoropohjaiseen lautapeliin suunnitellut ’Mechit kun ovat lähinnä romurautaa reaaliaikaisessa nettipelissä, jossa pelaajilla on tehokkaammilla klaaniaseilla ja -varusteilla viritettyjä sotakoneita.

Yleensäkinhän ’Mecin suunnittelu on kuitenkin annos kompromisseja. Mihin tarkoitukseen ’Mech tulee? Panostetaanko liikkuvuuteen, panssarointiin vai aseistukseen? Paljonko laitetaan jäähdyttimiä? Painotetaanko aseistuksessa lasereihin, jotka eivät kuluta ammuksia mutta tuottavat runsaasti lämpöä? Vai konetykkeihin jotka ovat lämpöystävällisempiä mutta omaavat rajoitetun ammusvaraston? Entä ohjukset? Kantama on pitkä – mutta viholliseen on saatava ensin lukitus. Sensorit, puolustusjärjestelmät? Onko lyhyen lentämisen mahdollistavalle Jump Jet-järjestelmälle käyttöä? Kaikkea ei saa joten hyvän ’Mechin suunnittelu on taidetta sinänsä.

Esimerkki kustomoinnista

Suunnitellaanpa esimerkkimech. Ensin päätetään sen rooli taistelukentällä. Tässä tapauksessa teemme pitkän matkan tulitukimechin, jonka pitää pystyä liikkumaan nopeasti taistelupesäkkeestä toiseen. Rungoksi Loki ja varusteiksi ECM (jotta ’Mech ei näy niin hyvin vihollistutkassa), BAP (jotta vastaavasti viholliset havaitaan kauempaa) sekä laser-ohjustorjunta.

Pääaseistukseksi ’Mechiin asennetaan kaksi Light Gauss Riflea, hyvän kantaman ja kohtuullisen tulivoiman takia. Moninpeleihin riittää 30 ammusta per ase. Seuraavaksi panssarit: tyypiksi Ferro Fibrous koska taistelukentillä ei voi yleensä ennakoida vihollisen aseistusta, jotta Reactive tai Reflective olisivat perusteltuja valintoja. Torsot ja kädet laitetaan täyteen panssaria, koska pitkältä kantamalta niihin tulee yleensä eniten osumia. Jaloista voi jättää pois hieman panssaria ja käyttää tila isompaan moottoriin vauhdin lisäämiseksi, ja kolmeen medium laseriin tulivoiman lisäämiseksi mahdollisia lähitaisteluja varten.

Majesteettisia körmyjä ja kaunista animointia

Aiempiin MechWarrioireihin verrattuna grafiikka on ottanut aimo harppauksen eteenpäin ja ’Mechien animoinnissa on nähty erityisen paljon vaivaa. Kukin liikkuu luokalleen ja suunnittelulleen ominaisella tavalla. Kevyet tiedustelijat vaappuvat eteenpäin nopeaa juoksua ja raskaat assault-luokan körmyt astelevat majesteettisen hitaasti, välittämättä kaatuvista puista ja muista mitättömistä esteistä. Ja entäpä taistelutantereet? Puita, suota, maastoa, kukkulaa, vuoria, rinteitä, lunta, jokia, aavikkoa. Kaikkea löytyy sellaiseen tahtiin että veteraania heikottaa. Maastoja voi myös hyödyntää taktisesti.

Upeutta vähentää vain liian lähellä näkyvyyttä rajoittava sumu. Äänipuolella ei sen sijaan ole mitään ihmeellistä, oikeastaan huomiota herättää vain tyylikkäästi ’Mech:n jalan alla narskuva lumi. Taustamusiikkikin soi mutta alun jälkeen se jää käytännössä huomiotta tai mokoman pistää kokonaan pois päältä.

Kauppisen kannanotto

Viimeisimmän MechWarriorin tai parin lipsahdettua ohi oli paluu BattleMechin ohjaimiin totaalinen elämys. Peli uhkuu voimaa ja tunnelmaa – mutta yksinpelin kampanja ei mieltä ilahduta. Ainakaan itselläni ei kärsivällisyyttä meinaa riittää saman tehtävän useaan hinkkaamiseen, etenkin kun ne ovat karusti ennalta käsikirjoitettuja ja toistuvat aina samanlaisina. Onneksi tietokonekin tarjoaa viihdettä pikatehtävissä, sillä tehtävägeneraattorissa on mukavasti valinnanvaraa.

Moninpelistä löytyi kuitenkin pelin varsinainen terä. Laginkestävyys on hyvä ja moninpelimuotoja riittää. Etenkin täysillä ”realismeilla” käytävät joukkuepohjaiset mittelöt ovat gutaa, ja joskus todella vetovoimaisia.

Henkilökohtaisesti vain tekee mieli nillittää ’Mechin muuntelun järjettömäksi kasvaneesta merkityksestä ja klaaniteknologiasta. MechWarrior IV:n meininki ei ole enää juurikaan samaa kuin MechWarrior-universumin kirjoissa. Nyt verkossa ei enää kerta kaikkiaan pärjää perinteisillä malleilla, samaten vauriomallinnus on mennyt poskelleen. Mitä se nyt muka on että ei voi sahata tarkoilla laukauksilla vihollismechin jalkoja poikki? Vaikka pelissä itsessään onkin tietty tasapaino ovat Klaanit ja Klaanien teknologia pilanneet paljon alkuperäisestä hengestä. Nyt pääpaino on Überaseilla ja Übermecheillä.

Siitäkin huolimatta – kummasti tämäkin ’Mechsoturi vain skannaa nettiä melkein joka ilta, ihmetellen josko löytyisi fiksua moninpelisotaa. Riippuvuutta aiheuttava pelikokemus.

Yhteenveto

Ei siitä pääse mihinkään: kyllä MechWarrior IV onnistuu kipuamaan sarjan parhaaksi, jopa ohi klassisen MechWarrior 2:n. Toimintaa, taktikointia ja simulaattoria on paketissa juuri oikeassa suhteessa. Jättimäisen haarniskan ylleen pukeminen ei ole ollut koskaan yhtä näyttävää ja hauskaa. Realistista? Ei todellakaan, mutta sitäkin hauskempaa. Järjestelmävaatimukset kannattaa ottaa tosissaan, täysillä detaljeilla peli varmasti vaatii rautaa niin paljon kuin sille jaksaa syöttää.

Kehittäjä, julkaisija & maahantuoja: Microsoft

 

Laitevaatimukset
P2 300 MHz, 64 Mt, 650 Mt kiintolevyltä, 8xCD, 8 Mt näytönohjain

Testikokoonpanot
Duron @900, 256 MB RAM, Voodoo 5.5, Aureal Vortex 2.0
P2 400 MHz, 192 Mt, GeForce 2 GTS, SB Live!
P3 800 MHz, 256 Mt, GeForce 2 GTS, SB Live!
Thunderbird 800 MHz, 256 RAM, Geforce 2 GTS, Aureal Vortex 2.0

eDomen MechWarrior 4 palvelin:
mw4.edome.net, Zonessa nimellä edome mw4 no respawn.

 

Jukka O. Kauppinen, Kalle Lahtinen, Tero Tyni