Medal of Honor Heroes 2 (Wii)

05.03.2008 13:35 Miikka Lehtonen

Nopeasti ajateltuna voisi helposti kuvitella, että Wiin ainutlaatuiset kontrollit ja first person -räiskintä olisivat kuin taivaassa tehty liitto. Pelikehittäjät eivät kuitenkaan tunnu uskovan tähän, sillä yrittäjät ovat kovin harvassa.

Nyt pusikosta nousee kuitenkin pitkän linjan sissi, joka on valloittanut tähän saakka kaikki muut mahdolliset alustat. Vanhahtavan perinteistä räiskintää uudella ohjaussysteemillä – pelaako tätä hullukaan vai kannattaako kokeilu jättää kaupan hyllylle?

Jos Medal of Honor -pelit ovat tippaakaan tuttuja, Medal of Honor: Heroes 2 ei yllätä pätkääkään. Pelaaja on yksinäinen supersotilas, joka operoi natsien linjojen takana räjäytellen sukellusveneitä, varastaen salaisia dokumentteja ja voittaen koko sodan yksinään. Tiimityötä? Ryhmäkontrolleja? Pyh, ei meille – sinko käteen ja natsijahtiin. Kaikki mahdollinen on nähty kymmeniä kertoja aiemminkin, aina mystisesti kulman takaa esiin pomppaavista natsiväijytyksistä energiaa palauttaviin parannusjuomiin saakka. Turhankin perinteistä menoa nykypäivän vaativalle räiskijälle, siis.

Kontrollien kautta voittoon?

Pelin erikoisuus – se ainoa erikoisuus – tuleekin siis alustan mukanaan tuomasta ohjaussysteemistä. Wii-pelistä kun on kyse, sotiminen tapahtuu kummankin ohjainpalikan yhdistelmällä. Analogitikulla ja sen liipasimilla liikutaan ja kyykitään suojassa, Wii-kaukosäätimellä taas hoidetaan kaikki muu.

Mukaan mahtuu kivoja yksityiskohtia, kuten lippaan loppumista kuvaava iskurin nakutus, joka kaikuu suoraan ohjaimen pikkukaiuttimesta. Oma suosikkini oli silti singon käyttö. Singolla suhatessa ohjain heitetään ylösalaisin olalle kuin aito sinko konsanaan – yksinkertainen idea, joka tuo kuitenkin peliin sitä kaivattua huvin tuntua.

Kontrollit toimivat valitettavasti turhan nihkeästi. Pään kääntely tapahtuu sohimalla Wiimotella kohti ruudun reunoja, mikä oli ainakin tiukoissa paikoissa turhan hidas ratkaisu. Ongelmaa on yritetty helpottaa mahdollisuudella lukittua vihollisiin kuin Zelda-pelissä konsanaan, mutta antiikkinen pelisuunnittelu – esimerkkinä maagisesti pelaajan selän taakse ilmestyvät SS-komppaniat – yhdistettynä tökkivään kontrollin olisivat riittäneet hautaamaan Medal of Honor: Heroesin merkitsemättömään hautaan, mutta peliin on mahtunut mukaan yksi kuningasidea.

Sota sujuu

Pelin päävalikosta löytyvä arcade-tila voitaisiin nimetä uudelleen ”Tee pelistä hauska” -tilaksi, sillä sitä se todella on. Arcade-tilan takaa paljastuu nimittäin kolikkopelimäinen kiskoräiskintä, jossa pelaaja liikkuu automaattisesti kuin kiskoilla pitkin Normandiaa räiskien satoja ja taas satoja natseja.

Kun huomionsa voi keskittää puhtaasti murhaan – joka sekin vihdoin ampuu yli siinä määrin, ettei peli tunnu vain tympeältä vaan jopa hauskalta – ja pistejahtiin, peliin tulee aivan uutta meininkiä. Jos Arcade-tila tukisi kaksinpeliä, laulaisin puhtaasta ilosta, mutta menee se yksinpelinäkin.

Mukana on myös online-moninpeli, jota pelataan kuin pääpeliä konsanaan. Muuten sujuvasti toimiva deathmatch ja lipunryöstö kariutuvat järkyttävän yleiseen ja räikeään huijaukseen, jota esiintyy miltei joka pelissä.

Medal of Honor: Heroes 2 on siis tahaton sankari, kuin sotafarsseissa konsanaan. Päätehtävä ei onnistu, enkä ainakaan itse jaksanut tapella tyhjästä ilmestyvien natsien ja onnettoman kontrollin kanssa kovinkaan pitkään. Arcade-tila osoittautui kuitenkin melko viihdyttäväksi löydöksi ja voisikin melkein toivoa, että seuraava Wiin Medal of Honor -peli tarjoaisi lisää samaa herkkua kaksinpelillä ja muilla bonuksilla höystettynä.

Tekijä: EA Canada
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Wii
Saatavilla: Wii, PSP
Pelaajia: 1-32 (internet)
Pelin kotisivu: http://www.ea.com/mohheroes2