Metal Gear Solid V: Ground Zeroes (PC)

13.01.2015 15:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Kojima Productions
Julkaisija: Konami
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: Windows Vista SP2, Core i5-4460, 4 Gt muistia, nVidia GTX 650 tai muu DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.konami.jp/mgs5/gz/certification.php5
Arvostelija: Miikka Lehtonen

”Kept you waiting, huh”, toteaa Snake Metal Gear Solid: Ground Zeroesin ensimmäisessä kohtauksessa. Niinhän hän yhdessä luojansa Hideo Kojiman kanssa todella teki, sillä edellinen Metal Gear Solid –peli oli PlayStation 3:n ensimmäisiä hittejä.

Näin eeppisen odotuksen jälkeen yllätys voi olla melkoinen, kun paketista paljastuu peli, joka 20 euron hintalapun sijaan sopisi ehkä paremmin ilmaiseksi demoksi. Vai sopisiko sittenkään?

Ground Zeroes on hämärä peli. Metal Gear Solid –peleistä tuttu supersotilas Naked Snake on lähetetty hiippailutehtävälle jenkkihallituksen salaiseen vankilaan, jossa toisinajattelijoita ja entisiä lapsisotilaita pidetään koirankopeissa ja kidutetaan pääkallonaamaisen pahiksen (nimeltään Skull Face, koska miksipä ei) huviksi ja iloksi.

Toim. huom: tämä on arvostelu Ground Zeroesin uudesta PC-versiosta. Pelin konsoliversio ilmestyi vuonna 2014. Sen arvostelu löytyy täältä: Metal Gear Solid V: Ground Zeroes (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One).

Operaatioon ei mene aikaa paljon tuntia kauempaa ja pelin pystyy pelaamaan läpi vielä nopeamminkin, jos tietää, mitä tekee. Koko proggis ei toki siihen vielä lopu, vaan vankilasaarella voi tehdä muitakin sivutehtäviä, joissa pitää välillä tuhota vaikka vihollisen IT-asemia, jotta hyökkäyskopterit voivat tehdä iskunsa turvallisesti.

Pelattavuus itsessään on sitä perinteistä Metal Gear –osastoa, eli Snake hiippailee, ryömii ja kiipeilee pitkin pimeitä ja sateisia kukkuloita vältellen vartijoita, tai sitten pistäen näitä pataan moninaisen arsenaalinsa avulla. Tainnutuspistoolit, kivikovat nyrkit ja muut aseet antavat mahdollisuuden elää siivosti, mutta yhtä hyvin voi pistää singolla ja kranaateilla ranttaliksi.

Ground Zeroes onkin peli, missä se pääasiallinen tarinatila tuntuu sivujutulta ja pointin missaamiselta. Paljon hauskempaa on kikkailla saarella fysiikkamoottorin ja sen mahdollisuuksien kanssa. Miksi esimerkiksi tyytyä räjäyttämään vartiotornia muoviräjähteillä, kun voi pistää pommin miehistönkuljetusvaunun alle ja lennättää sen ilmojen halki suoraan tornia päin?

Tarinatila on sivujuttu myös sen takia, että ihan rehellisesti sanoen se on aikamoista tuubaa.

Kuka? Mitä? MITÄ?!

Metal Gear Solid: Ground Zeroesin tarina on tehty todellisille Metal Gear –megafaneille, sillä edes se ei riitä, että on pelannut pelisarjan aiempia numeroituja osia. Niiden varjolla luurankonaamaiset pahikset, lapsisotilaat ja monet muut jutut jäävät täysiksi mysteereiksi. Jotta olisi toivoakaan päästä kärryille tarinasta, olisi pitänyt pelata hämärää Peace Walker –sivupeliä, mikä karsii valikoimista kaikki paitsi innokkaimmat sarjan fanit.

Tämä on ehkä hyvä, sillä kun tarina pääsee vauhtiin, se on puhdasta Kojimaa. Joskus hyvässä, toisinaan ei. Hyviin voidaan laskea vaikka pelin tyylikäs alkukohtaus, jossa Joan Baezin Here’s to You –biisin tahtiin katsellaan saarella tapahtuvia ikävyyksiä ja niiden aiheuttajia. Tunnelma on korkealla ja meininki on sellaista, ettei se voisi olla peräisin kuin Kojiman kynästä. Miehellä on omat mieltymyksensä, joita hän haluaa peleissään tuoda esiin ja jos ei mitään muuta, ainakin se saa Metal Gear –pelit tuntumaan uniikeilta.

Mutta välillä mennään metsäänkin. Peli kun ottaa vapauksia, joita se ei ole tienannut. Puolet ajasta se virnistelee pelaajalle pilke silmäkulmassa, sitten kasvoille lyödään riipaisevia audiologeja kidutuksesta ja seksuaalisesta väkivallasta, jotka tuntuvat parhaimmillaankin harkitsemattomalta sisällöltä. Ja kun ei se jää edes siihen. Touhu menee välillä niin älyttömäksi ja järjettömäksi, ettei mitään rajaa. Ja sitten pitäisi surullisen ymmärtäväisesti nyökytellä päätään ja tajuta, että Sota On Kamalaa ja että Lapsisotilaiden Elämä On Perseestä ja Tämä On Väärin.

Jos tämän pystyy ohittamaan, Metal Gear Solid Ground Zeroes on ihan hauska softalelu. Saarella säheltäminen ja fysiikkamoottorin kanssa kikkaileminen on kivaa puuhaa, mutta niin se oli PlayStation 4:llä ja Xbox Onellakin. Miten on PC-version laita?

Laatukäännös, komisario Palmu!

Toisin kuin japanilaisilta peleiltä voisi joskus odottaa, Metal Gear Solid Ground Zeroes on mainio PC-versio. Se näyttää todella hyvältä ja vielä ilahduttavammin pyörii erinomaisen kivasti. Omassa versiossani sai vääntää kaikki herkut kaakkoon ilman että ruudunpäivitysnopeus tipahti 60 ruudun alapuolelle edes tiukemmissa kohtauksissa.

Mukavasti PC-versio tukee myös suoraan paketista erilaisia peliohjaimia. Xbox One –padilla pelaaminen sujui täysin ongelmitta, kuten myös DS4Toolin kautta toimimaan väännetyllä PlayStation 4 –ohjaimellakin.

Heitetään mukaan vielä Steam-saavutukset, pilvitalletukset ja muut mukavuudet ja kyllähän PC-versiolle peukkua voi nostaa.

Ainakin siis käännöksenä. Itse pelin suhteen olen vähän nyrpeämpi. ”Ihan kiva softalelu” on vähän turhan vähän 20 euron hintaiselta ostokselta. Jos sattuu olemaan Metal Gear –superfani, jolle Pazin ja Chicon kaltaiset nimet ovat tuttuja ja joiden kohtalo merkitsee jotain, ehkä se tarinakin tuntuu joltain muulta kuin halvalta manipulaatiolta ja ylidramaattiselta tuubalta. Ehkä. Ihan rehellisesti sanoen odottaisin joko Steam-alennusmyyntiä tai sitä, että Konami heittää pelin Metal Gear Solid 5:n kylkiäiseksi.

Metal Gear Solid V: Ground Zeroes (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Metal Gear Solid V: Ground Zeroes on siis pitkän odotuksen päätös ja samalla ensimmäinen maistiainen tulevasta. Ground Zeroes ei nimittäin ole kokonainen peli perinteisessä mielessä, vaan ainoastaan lyhyt demo ja samalla preludi ensi vuonna ilmestyvälle The Phantom Painille.