Uusimmat

Monster Hunter Tri -ennakko (Wii)

15.04.2010 12:10 Tero Lehtiniemi

Capcomin Monster Hunter -pelisarja on kunnianhimoinen toimintaseikkailu, jonka pääosassa on usean pelaajan yhteistyötä vaativien jättihirviöiden kaataminen.

Edellisen konsolisukupolven alkeellinen nettitekniikka johti kuitenkin siihen, että sarja ei ainakaan länsimaissa ole koskaan saanut juuri tuulta alleen. Uusi konsolisukupolvi toi mukanaan paremmat nettiominaisuudet, ja neljä miljoonaa Japanissa myytyä Monster Hunter Tri -peliä tosin kertoo, että ilmeisesti ainakin jotain on tehty oikein.

Testasimme kuun loppupuolella julkaistavaa sarjan uusinta osaa. Perusidea ei ole aiemmasta muuttunut: pelaaja on aloitteleva metsästäjä, jonka täytyy kerätä itselleen mainetta suorittamalla erilaisia tehtäviä.

Alkuvaiheessa meininki on hyvin lähellä nettiroolipeleistä tuttuja yhdentekeviä ”kerää X määrä nahkoja” -tyylisiä keikkoja, mutta maineen kasvaessa pelaajan palveluksia aletaan tarvita yhä vaativimmissa tehtävissä.

Aiemmat Monster Hunter -pelit ovat tosiaan kärsineet vanhojen konsolien puutteellisesta nettiteknologiasta, mutta nykytilanne antaa aiheellista toivoa. Yksinpeli kyllä tarjoaa ilmeisesti ihan pitkän ja huolella tehdyn tarinan, mutta testisession perusteella Monster Hunter Trin pääosassa tulee silti olemaan moninpeli. Marjojen kerääminen ei vaan tuntunut niin kiinnostavalta.

Kerrallaan maksimissaan neljä pelaajaa voi ottaa toinen toistaan vaativampia hirviöntappokeikkoja, jotka parhaimmillaan vaativat mörköjen heikkouksien hyödyntämistä ja saumatonta yhteistyötä. Pelissä on MMORPG-tyyppinen hahmoluokkajako, joista jokaisella on etunsa ja heikkoutensa. Kilpeä käyttävä soturi kestää enemmän, isoa miekkaa tai kirvestä heiluttavat taas käytännössä vaativat pidempiä komboja ollakseen tehokkaita. Pyssyä käyttävät kaukotaistelijat taas ovat sitä mitä yleensäkin: ulottuvia mutta heiveröisiä.

MMORPG-mekaniikka on kyllä hauska, mutta ainakaan testiversiossa eri aselajien yhteistyötä ei ehkä arvostettu aivan tarpeeksi. Minkäänlaista tankkausta ei esimerkiksi voi harrastaa, koska peli ei ainakaan pikaisen testauksen perusteella sisällä minkäänlaista aggromekaniikkaa. Niinpä terästä nahkaansa saavat jättiläiselikot sinkoilevat taistelun aikana milloin minnekin, ja esimerkiksi pyssymieskokeilut päättyivät allekirjoittaneella pääasiassa ennenaikaiseen kuolemaan. Eri asetyypeillä on myös erilaisia ansoja, hiekkamontuista sähkömiinoihin.

Vesi on hieno elementti ja urheilu tuntuu kiinnostavalta

Pelisarjalle uutena juttuna tulee myös uusi elementti, vesi. Osa möröistä viihtyy paremmin meressä, ja niinpä saaliita joutuu toisinaan jahtaamaan myös veden alla. Luonnollisesti tämä tuo taisteluun oman mausteensa, ja jättimäisen vesipedon ujuttaminen vedessä kelluvaan sähkömiinaan on yllättävän tyydyttävää. Itse varsinainen taistelu vedessä on kuitenkin astetta vaivalloisempaa, joten ainakin minä viihdyin paremmin maalla.

Taisteluissa on MMORPG-tyyliin eri vaiheita, mutta hirviöt eivät tästä huolimatta noudata mitään varsinaista skriptausta. Varsin pitkän MMORPG-kokemuksen perusteella uskaltaa sanoa, että niiden hyökkäyksissä ei ole suoraa kaavaa, eikä myöskään hirviöiden yleinen toiminta ole aina samanlaista. Joskus mörkö rantautuu esimerkiksi lähes saman tien, joskus sama otus pysyy Ahdin valtakunnassa koko taistelun ajan, ja joskus se pakoilee metsästäjiä kuin päätön kana. Tämä tuo taisteluihin mukavaa yllätyksellisyyttä.

Pelin kontrollit on rakennettu Classic Controllerin varaan, enkä oikein voisi kuvitella pelaavani sitä perus Wii-kontrolleilla. Classic Controllerin päätyminen ykkösvaihtoehdoksi ilmeisesti juontaa juurensa siihen, että pelin piti alunperin ilmestyä PlayStation 3:lle. Joka tapauksessa classic-kontrollit toimivat hyvin ja pieneen ohjaimeen on saatu ahdettua kunnioitettava määrä erilaisia toimintoja. Pientä harmia tosin aiheuttaa se, että X-nappula joka yleensä tämäntyylisissä peleissä merkitsee lyöntiä, vetää Monster Hunter Tri:ssä aseen esiin tai laittaa sen takaisin selkään. Kun vanha kontrollimekaniikka oli nakutettu selkäytimeen, oli vanhasta tavasta aika vaikea päästä eroon.

Teknisesti Monster Hunter Tri on vaikuttava tapaus. PS3-historia näkyy kyllä pelin graafisessa yleisilmeessä, mutta terävyydeltään ja mörköjen koon puolesta kyseessä on helposti yksi visuaalisesti vaikuttavimmista Wii-peleistä. Isot hirviöt ovat paitsi oikeasti isoja, myös hyvin animoituja ja elävän tuntuisia, ja niiden voimaa oppii oikeasti kunnioittamaan.

Testisession päällimmäisinä harmeina olivat hiukan kömpelöhkö (JA RAJATTU) inventaario sekä eri toiminnoissa esiintyvä ärsyttävä viive, joka tosin huhujen mukaan on jollain tavalla sidottu pelihahmojen kokemukseen. Aika näyttää pitääkö tämä paikkansa.

Yksinpelistä ei pikaisen testauksen perusteella saanut kovinkaan kattavaa kuvaa, mutta moninpelinä Monster Hunter Tri on veren maku suussakin addiktiivista ja henkisesti tyydyttävää hupia. Keveillä roolipelielementeillä varustettu moninpelattava, aikuiseen makuun tehty peli on juuri se, mitä Wii kaipaa tällä hetkellä. Moninpeli on myös täysin ilmainen.

Vaikka pientä nipotettavaa löytyykin, jätetään ne myöhemmäksi. Kaikesta huolimatta ja sen vuoksi odotan valmista tuotosta joka tapauksessa innolla. Palaamme asian tiimoilta pelin julkaisun aikoihin.

Monster Hunter pelisarjaa:Monster Hunter ·Monster Hunter G ·Monster Hunter 2 ·Monster Hunter Tri

 

Tekijä: Capcom Production Studio 1
Julkaisija: Capcom
Testattu: Wii
Saatavilla: Wii
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: http://www.capcom.com/monsterhunter/
Tero Lehtiniemi

 

Lue myös

Command & Conquer 4: Tiberian Twilight (PC)

Dragon Ball: Revenge of King Piccolo (Wii)

Eye of Judgment: Legends (PSP)

Game Room (PC, Xbox 360)

Metro 2033 (PC, Xbox 360)

Prison Break – The Conspiracy (PS3, Xbox 360)

Red Steel 2 (Wii)

Sky Crawlers: Innocent Aces (Wii)

 

Muropaketin uusimmat