MotorStorm: Pacific Rift (PS3)

27.11.2008 16:59 Simon Elo

PlayStation 3:n julkaisupelinä ilmestynyt MotorStorm iski pelikansaan myrskyn lailla myyden yli 3,5 miljoonaa kappaletta. Se oli tervetullut tuulahdus silkkaa peli-iloa jämähtäneeseen kaahailugenreen.

MotorStormissa kisattiin Monument Valleyssa Yhdysvaltojen Utahin ja Arizonan osavaltioiden rajalla. MotorStorm: Pacific Rift vie festivaalisirkuksen Tyynenmeren luonnonkauniille trooppiselle saarelle. Jatko-osan hihasta löytyy liuta muitakin ässiä.

Vaarojen saari

Evolution Studios pääsee näyttämään parasta osaamistaan, kun maisema ei rajoitu vain hiekkaan. Ympäristöt ovat entiseen tapaan henkeäsalpaavan monumentaalisia, mutta aiempaa yksityiskohtaisempia ja mielenkiintoisempia.

Kallion reunalla ykkönen silmässä tuntuu kuin ajaisi joistakin Lonely Planetin hienoimmista jaksoista, mutta suurimmat leuan loksauttajat ovat korkeat hyppyrit. Ajoneuvo lentää niistä satojen metrien päähän.

Ratoja on yhteensä kuusitoista, joka on tuplasti enemmän kuin aiemmin. Ne on jaoteltu neljän peruselementin tapaan Maahan, Ilmaan, Tuleen ja Veteen, joiden mukaisia ovat myös radan ominaisuudet. Tulen tiet ovat rikinkatkuisia ja täynnä vaarallisia laavarotkoja, vaan kastumaan ei pääse.

Ratojen lukuisat reitit on mietitty huolella. Ne eivät ole ainoastaan oikoteitä, vaan tarjoavat alla olevasta autosta riippuen vaihtoehtoisen tien voittokorokkeelle. Siitä saisivat muut pelikehittäjät ottaa mallia. Jokaisen radan voi ajaa kaikkina vuorokauden aikoina.

Monsterirokkia

Elementit ovat tärkeitä ajettaessa. Kuumassa maaperässä auton moottori ei kestä yhtä kovaa boostin käyttöä kuin normaalisti. Vesisuihku virkistää ja saa moottorin kehräämään taas hetken verran, mikä on onnistunut idea. Pienempiä ajoneuvoja vedessä piehtaroiminen hidastaa. Mudan merkitys on vähentynyt, mutta voiton tielle saattaa tulla viidakon aluskasvillisuutta tai radalla lojuvaa irtoromua.

Ympäristö ei ole ainoa muutos. Vaarallisen saaren lisäksi pitää varoa mahtavia monsteriautoja, jotka sopivat tuttujen prätkien, rantakirppujen ja jeeppien joukkoon yhtä hienosti kuin Lordi Conan O’Brienin Late Night Show’hun. Pientä totuttelua siis vaaditaan.

Hitaina rasseina ne tuntuivat aluksi oudolta lisäykseltä, mutta pienellä treenauksella huomaa, että monsteriauto on erinomainen vaikeassa maastossa. Jo käynnistettyä mammuttia vastustajienkin on hyvin vaikeaa enää pysäyttää.

Nitroa suonissaan

Ajotuntuma on kohdallaan eikä menetetyistä sekunneista voi syyttää kuin itseään. Radan todella tuntee käsissään, koska Sony on vihdoin saanut hoidettua tärinät uusiin ohjaimiinsa. Ajaminen perustuu edelleen boost-napin tehokkaaseen käyttöön. Boostilla kaara paahtaa eteenpäin tuhatta ja sataa. Ei kannata kuitenkaan ajaa nappi pohjassa, sillä liiallinen boostaaminen voi jysäyttää moottorin.

Tekoälykuskit ovat aggressiivisia, joten pitkiä huilitaukoja ei ole. Pahimmillaan ilma on täynnä palavia autonkappaleita. Pelivaraa antaa takaliipaisimien tönimisnappi, ja onneksi radalle pääsee takaisin vauhdikkaammin kuin ensimmäisessä osassa.

Festivaalitalvi

Kisoja eli Suomi-MotorStorm-sanakirjan mukaan festareita piisaa pudotus- ja nopeuskisoista normaaliin kilpailuun. Nopeuskisassa kaahataan väliaikapisteeltä toiselle kellon armottomasti tikittäessä. Pudotuskisassa viimeisenä oleva kuski tippuu tasaisin väliajoin pois pelistä. Festareita hoitamalla saa tuoreita ajoneuvomalleja ja kuskeja.

Vaikeustaso on kohdallaan ja kisattavaa piisaa, mutta festariteemaa kunnolla hyödyntämällä olisi saanut aikaan enemmän vaihtelua. Tällaisenaan yksinpeli jää leppoisaksi, mutta kaavamaiseksi pisteiden ja tasojen keruuksi vailla erikoisempaa päämäärää.

Jaetun ruudun moninpeli on vihdoin lisätty neljälle pelaajalle. Yksityiskohdat kärsivät, mutta homma toimii hyvin yhden kaverin kanssa. Neljällä pelaajalla radoista on vaikea saada selvää kolmenkymmenen kahden tuuman taulutelevisiolla, mikä vaikeuttaa ajamista selvästi. Evolutionin olisi ollut viisasta tehdä joitakin yksinkertaistettuja ratoja moninpeliä varten.

MotorStorm: Pacific Riftin yksinpeli kaipaisi lisämaustetta, mutta muutoin Evolution on tehnyt lukuisia parannuksia. Saari on ympäristönä lumoava ja tärkeintä moninpelaajalle on jaetun ruudun tuen lisääminen. Pacific Rift on edeltäjänsä tapaan hiottu ja koukuttava rällästelypeli ilman turhaa kikkailua.

Tekijä: Evolution Studios
Julkaisija: Sony
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1-4 samalla koneella, 2-16 netissä
Pelin kotisivu: http://www.motorstorm.com
Simon Elo