Naruto Shippuden Ultimate Ninja Storm 3 Full Burst (PC, PS3, Xbox 360)

31.05.2014 18:00 Julius Jämsén

Tekijä: CyberConnect2
Julkaisija: Namco Bandai Games
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2 (samalla konsolilla), 2-8 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.naruto-storm3.com
Arvostelija: Julius Jämsén

Naruto-tuoteperhe on kasvanut uuden Naruto Shippuden Ultimate Ninja Storm 3 Full Burst –nimihirviötä kantavan pelin muodossa. Mutta mitä usean lisänimen alta paljastuu?

Maalipintaa raaputtamalla paljastuu Naruto Shippuden Ultimate Ninja Storm 3, jonka graafinen asu on saanut uuden maalipinnan. Jottei homma haiskahtaisi täysin rahastukselta, on kylkeen liimattu lyhyt tarinallinen sivukappale, edellisen pelin DLC-asuja, yksi uusi hahmo ja sata erilaista haastetehtävää.

Haastetehtävät eivät pelillisesti tuo ruokapöytään mitään uutta mutta avaavat jos jonkinlaisia virtuaalisia härpäkkeitä. Ehkä kaiken nähnyt tosifani saa tilpehööristä lisää sisältöä elämäänsä, mutta minä, joka olen vuosien saatossa sarjaa seuraillut vain sivusilmällä, en löydä lisukkeista mitään erityisen tyydyttävää. DLC-asujen tarpeellisuudesta voidaan varmasti olla montaa mieltä.

Hakkaa sitä nappia

Tarinamuoto muodostuu viidestä osasta: tappelemisesta, välivideoista, sadan metrin juoksumatkoista, tappelemisesta ja useita vastustajia vastaan tappelemisesta. Narutosta on tietenkin – lähdemateriaali huomioiden – helppo tehdä tappelupeli. Alkuperäisteokset kun koostuvat pitkälti mätkimisestä, muistelemisesta ja mätkimisen muistelemisesta. Tärkein osa tällaisia pelejä on hyvä tappelumekaniikka, jota Naruto Shippuden Ultimate Ninja Storm 3 Full Burstista ei löydä edes ninjataidoilla.

”Kyllä, siinä voi tehdä muutakin kuin hakata yhtä nappia!” Kyllä, niin voi, mutta ei tarvitse. Vuosien varrella Naruto-pelit on riisuttu yhden lyöntinapin ympärille. Varmimmin tietokonevastustajalle tarjoaa menolipun höyhensaarille juurikin tätä lyöntinappia rytmikkäästi ja tasaisesti naputtaen. Hienostelijat voivat halutessaan väistää, mikäli vastustaja tokenee raiteilla kulkevasta kombosarjasta turhan nopeasti. Hamsterin rytmitajulla pääsee jo pitkälle.

Tarinatilassa peli vihjailee salaisista palkinnoista, joita erikoisliikkeen käyttäminen tarjoaisi. Erikoisliikkeiden yrittäminen, vaikka liikkeet koostuvatkin näppäinyhdistelmästä ”kolmio, kolmio, ympyrä”, on niin hermoja raastavaa, sillä pahimmillaan onnistuminen vaatii vastustajan lamaantumista. Tarinatilassa vastustajat ovat vain turhan vikkeliä, mutta ihmisvastustajalta voi aina yrittää ohjaimen ryöstämistä. Joka tapauksessa on vain helpompi mättää tasaisella naputuksella turpaan.

Tarinatilaan on ujutettu kevyitä roolipelielementtejä, jotka tuntuvat lähinnä päälle liimatuilta. Esimerkiksi peräkkäisten tappeluiden välissä elämäpisteet eivät palaudu automaattisesti, vaan parantuminen hoituu halutessa tavaroilla. Erilaisia esineitä voi myös varustaa mukaan taistoon. Mitä pidemmälle peli on edennyt, sitä enemmän tavaraa voi kantaa. Tavaroilla ei suurta etua saa aikaan ja taktikointiakaan ei voi harrastaa, sillä jokainen vastustaja tyrmätään kuitenkin samalla tavalla.

”Kyllä tätä katsoo”

Tarinatilan päävastustajien viimeistely hoidetaan usein paina ruudulla näkyvää nappia -periaatteella. Mutta minkä nämä kohtaukset häviävät omaperäisyydessä, voittavat ne tyylikkyydessä, sillä päävastustajien loput ja välivideot ovat kieltämättä kaunista katseltavaa. Alkuperäisteosten henki on kahlittu kelvollisesti ja grafiikkapäivitys on tehnyt tehtävänsä.

Välivideot ovat pelin parasta antia ja niitä riittää. Pisin animaatio lähentelee pituudellaan tuntia. Juoni, alkuperäisen tavoin, kulkee pitkälti puhumalla ja muistelemalla. Tällainen seesteinen tahti ei välttämättä palvele pelissä tarkoitustaan. Ja vaikka tarinalla kaari onkin, ei suuressa kuvassa tapahdu mitään. Kun juoni seuraa animen tarinaa, herää kysymys: miksi et vain katsoisi animea? Tai lukisi mangaa? Syvyyttä on kuitenkin viety tarinasta enemmän kuin nappuloiden painelu sitä lisää.

Kaveria turpaan

Perinteinen samalla sohvalla kinastelu on mahdollista, mutta mielekkyys kaatuu tappelumekaniikan köyhyyteen. Todella kovat Naruto-fanit täytyy sohvalta löytyä, jotta peli toimisi edes lähes yhtä hyvin kuin mikä tahansa muu tappelupeli.

Faneillehan tämä onkin suunnattu ja, jos kaikki mangat ja sarjan tuotanokaudet jo löytyvät, tuskin mikään mitä sanon estää sinua tätä hankkimasta. Mikäli olet vasta etsimässä ninjatietäsi, suosittelen perehtymistä alkuperäisteoksiin, sillä Naruto Shippuden Ultimate Ninja Storm 3 Full Burst ei ole pelinä edes kelvollinen mutta lähdemateriaali pelastaa paljon. Näteistä käärepapereista löytyy käpylehmä.