Uusimmat

Never Alone (PC, PlayStation 4, Xbox One)

09.01.2015 19:00 Muropaketin toimitus

Tekijä: Upper One Games
Julkaisija: E-Line Media, Unity Games Japan
Testattu: PC Windows Vista SP2, Intel i3-2100, 8 Gt muistia, NVidia GeForce GT 550 Ti
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Tulossa: Mac (tammikuu 2015)
Laitevaatimukset: Windows Vista tai uudempi, DirectX 9.0c, 2,2 Ghz+, 2 Gt muistia, GeForce 240 Gt/ Radeon HD 6570
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella)
Muuta: Ladattava peli, hinta 14,99 euroa
Pelin kotisivu: http://www.neveralonegame.com
Arvostelija: Jani Salomaa


Never Alone istuttaa pelaajan virtuaalisen leiritulen ääreen, peliohjain karibunahkahanskaisissa kourissa, kuuntelemaan hampaattoman kylänvanhimman tarinaa. Kannattaa kuunnella, ”sillä revontuli itse laskeutui leimuten alas taivaalta, etsien niitä, jotka eivät noudattaneet vanhimpien opetuksia.”

Never Alone on liian lyhyt, mutta mainio yksin- tai kaksinpelattava puzzletasohyppely. Tätä tärkeämmin se on alaskalaisen alkuperäiskansan tarua ja taidetta eläväksi tehtynä. Se viihdyttää, ruokkii aisteja, opettaa saarnaamatta ja avaa ikkunan kulttuuriin, jossa selviämisen ehto on eläminen luonnon osana, ei sen yläpuolella. Paikkaan, jossa me, luonto ja tuonpuoleinen olemme aina lähellä toisiamme. Emme koskaan yksin.

Vuoden 2014 aikana olemme nauttineet kerronnallisesti erinomaisista tasohyppelyistä. Alkeellisista ”prinsessa on vankina linnassa, olet sankari, pelasta” –luokan tarinoista on harpattu aimo askel eteenpäin. Never Alone liittyy Valiant Heartsin ja Child of Lightin kaltaisten syvällisten ja tunteisiin koskettavien pelien jatkumoon. Siinä mahtavassa seurassa Never Alone onnistuu tuntumaan omalta itseltään.

Never Alone, kotoisemmin Kisima Inŋitchuŋa,  perustuu Alaskan Inupiat-heimon kansantaruun nimeltä Kunuuksaayuka. Pelin suvantokohdissa vanhus kertoo tarinaa alkuperäisellä inupiatunin kielellä, englanninkielisen tekstin kääntäessä tapahtumia: Kotikylään iskee lumimyrsky, jolle ei loppua näy. Nuori Nuna -tyttö päättää lähteä selvittämään, mistä moinen myräkkä oikein saa alkunsa.

Alkumetreillä seuraan lyöttäytyy nimetön naali, jolla tuntuu olevan läheinen yhteys joka puolella luontoa asustaviin avuliaisiin henkiolentoihin. Matkalla muun muassa huijataan jääkarhuja, paetaan itsekkyyden ruumiillistumalta, ajelehditaan jäälautalla ja käydään valaan vatsassa.

Kunuuksaayukamun Atuun

Nuna osaa peruspomppimisen lisäksi kiivetä köysiä pitkin ja heittää bola-aseellaan esteitä rikki, naali puolestaan pystyy kiipimään seinämiä ylös sekä ohjaamaan henkiolentojen muodostamia tasoja.

Kaksinpelissä kumpikin pelaaja ohjaa omaa hahmoaan, yksin pelattaessa pompitaan hahmojen välillä, tietokoneen hieman avittaessa. Tällainen yhteistyöpeli on parhaimmillaan samalla sohvalla nautittuna, mutta harmi silti, ettei co-opia verkossa tueta.

Never Alone on pysäyttävän kaunis. Suomalainen kun olen, niin olen nähnyt jäätä ja lunta niiden about kaikissa mahdollisissa muodoissa. Never Alone tuntuu löytävän niiden joka nyanssin: sen, miten auringon säteet taittuvat veden alla avannossa, miten lumi heijastaa revontulia, miten kirkkaan jään sisuskin kimaltelee matalalla paistavan auringon valossa. Peli näyttää siltä, kuin katselija siristäisi silmiään viimassa – vain päähahmojen kohta on tarkka, muu on mystisiä silhuetteja ja sumeita hahmoja.

Graafinen tyylikkyys saa tukea mainiosta unenomaisesta äänimaisemasta, jossa tarinaa kertovan vanhuksen ääni yhdistyy tuuleen, ambientääniin, tuulen viimaan ja usein hiljaisuuteen. Immersio on vangitseva.

Alaskan luonto näkyy ja tuntuu koko ajan, sekä uhkana, että auttajana. Jäinen tuuli puskee viimana päin naamaa, ja erityisen kovat puhurit pakottavat maastoutumaan. Rytmisesti puuskittaista tuulta voi käyttää myös hyväkseen pitkissä hypyissä.

Kontrollit ovat ihan toimivat, mutta varsinkin kielekkeiden reunoista riippumaan jääminen on epätarkkaa, mikä aiheutti turhia kuolemia. Yksin pelattaessa toinen hahmoista yrittää pysyä perässä tietokoneen ohjaamana, jolloin se onnistuu välillä törttöilemään itsensä kuoliaaksi. Itseäni kontrollilapsukset eivät ehtineet näin lyhyessä pelissä juuri kyrsiä.

Isigaak kisimiaia qiñiqpatiin

Läpipeluun aikana avautuu noin puolen tunnin verran lyhyitä ja hyvin tehtyjä videonpätkiä. jotka antavat todellisuusvastineen juuri pelatulle. Enpäs tiennyt, että revontulet ovat nuorena kuolleiden henkiä, jotka ovat jääneet leikkimään avaruuden rajalle. Ja olen ikuisesti katkera siitä, ettei minulla ollut lapsena jääkarhunpoikasta lemmikkinä.

Never Alonen suurin puute on pelattavan vähyys. Kunuuksaayukan tarina on kuultu alle neljässä tunnissa, minkä jälkeen jäin turhaan odottamaan seuraavan sadun alkamista. Peli on selvästi suunnattu nuorelle väelle, joten puzzlet ovat helpohkoja ja perustuvat ajoitukseen ja yhteistyöhön hahmojen välillä. Aikuiselle suurin anti oli tarinassa, tunnelmassa ja pelin herättämissä ajatuksissa.

Never Alone onkin paitsi hyvä peli, niin kulttuuriteko. Harvoin on suullisen kertomisen perinne kääntynyt näin hyvin viihdemuotoon. Nyt Saamelaisneuvostossa ja Lapin matkailuviranomaisissa hereillä: Inupiatien omistama pelifirma Upper One Games ja julkaisija E-Line Media ovat kertoneet pyrkivänsä luomaan Never Alonen pohjalta sarjan ”maailmanpelejä”, jotka kertoisivat eri alkuperäiskansojen tarinoita. Siitä vaan puuhaamaan kotimaista Nunnuka lailaa –peliversiota.

Muropaketin uusimmat