Neverwinter Nights 2: Mask of the Betrayer (PC)
Pitkään alamaissa ollut PC-roolipelien lajityyppi on Gothic 3:n, Neverwinter Nights 2:n ja viime kädessä Witcherin myötä kohonnut uuteen nousuunsa. Näitä kaikkia pelejä on kuitenkin laadukkaan seikkailukokemuksen lisäksi yhdistänyt julkaisuvaiheen tautinen bugisuus. Forgotten Realms -roolipeli Neverwinter Nights 2 on näistä ensimmäinen, muttei toivottavasti ainoa näistä jatkoa saava peli. Mask of the Betrayer -lisälevyä voi monessa mielessä verrata alkuperäisen Neverwinter Nightsin Hordes of the Underdark -levyyn.
Kuten HotU, myös Mask of the Betrayer tarjoaa pelaajan hahmoille eeppisiä, jopa jumalaisia kokemustasoja, voimakkaita prestige-hahmoluokkia ja alkuperäistä seikkailua huomattavasti synkemmän ja vakavamman ilmapiirin. Kokemus on monella tapaa virkistävän erilainen, ja tuo mieleen erään lajityypin aiemman klassikkopelin. Samalla se kuitenkin kärsii turhista, jopa ärsyttävistä mokista.
Mask of the Betrayerin tarina saa alkunsa siitä, mihin se pääpelissä päättyi. Vanhan hahmon voi joko siirtää läpäistystä pääseikkailusta, tai jos tämä ei ole mahdollista tahi tarpeellista, pelaaja voi luoda täysin uuden hahmon, joka rodusta riippuen päätyy seikkailun alussa noin kokemustasolle kahdeksantoista.
Koska tällaiset kokemustasot ovat D&D-universumissa erittäin korkeita, on ymmärrettävää että pelin teematkin pyörivät astetta korkeammissa ja vakavammissa tunnelmissa. Siinä missä Neverwinter Nights kakkosessa putsattiin metsiköitä hämähäkeistä ja kitattiin kaljaa majataloissa, marssittaa Mask of the Betrayer pelaajan eteen lähinnä jumalia ja henkiolentoja.
Kello käy
Koska juoni on pelin kantavia elementtejä, siitä ei viitsi puhua liikoja. Neverwinter Nights 2:n traagisten tapahtumien jälkeen pelaajan hahmo herää vangittuna ja heikkona omituisesta luolasta, eikä hänellä ole lähiaikojen tapahtumista mitään muistikuvaa. Pelastajaksi saapuvalta velholta tämä kuulee olevansa Rastakhanissa, kaukaisessa ja synkässä maailmassa kaukana NWN2:n tapahtumapaikkana toimineesta Sword Coastista.
Pääpelin tapaan kolmeen osaan jaettu tarina pyörii monien teemojen ympärillä. Pääpaino on päähenkilön uusien pelottavien voimien ja tämän vangitsemiseen johtaneen mysteerin selvittäminen, mutta samalla joudutaan setvimään Thayn punaisten velhojen keskinäisiä kahinoita korkeampien voimien välienselvittelyistä puhumattakaan.
Mask of the Betrayerin synkkä, eeppinen ja vakava tarina tuo ehkä eniten mieleen Black Isle -klassikko Planescape Tormentin. Peli tarjoaa pelaajalle huomattavasti merkittävämpiä ja vahvempia roolipelimahdollisuuksia kuin emopeli, joskin päätökset ovat pääsääntöisesti joko selkeän pahoja tai hyviä. Ihan Tormentin tasoiseen normaalin D&D-kokemuksen rajat rikkovaan meininkiin ei päästä, mutta yleisesti Mask of the Betrayer tarjoaa lähimmän siihen rinnastettavan pelikokemuksen.
Niin hienoa kuin tämä onkin, on todella surullista että tämä hieno asetelma on lähes onnistuttu rikkomaan täysin turhalla ja typerällä sielujärjestelmällä. Päähenkilön sisällä kalvava vaarallinen voima vaatii itselleen kuolleista olennoista saatavia sieluja. Hyvät hahmot joutuvat vastustelemaan tätä sisällä kalvavaa nälkää, kun taas pahat pojat joutuvat ahmimaan sieluja minkä kerkiävät. Sielunnälkä on parhaimmillaankin häiritsevä, mutta pahimmillaan jopa peli-ilon vievä kokemus. Sen lisäksi että peli tekee hahmon hyvyyden tai pahuuden valinnasta ennen kaikkea vaikeustasokysymyksen, järjestelmä lisäksi hahmoluokkien välillä täysin epädemokraattinen. Loitsuja käyttävät hahmot ovat auttamatta alakynnessä, koska taikavarastojen täydentämiseen vaadittava lepääminen kuluttaa sielumittaria huomattavan nopeasti.
Koko sieluleikin suurin ongelma on yksinkertaisesti se, että se on pelissä pakollinen elementti. Vapaaehtoisena se olisi ollut vaativampaa pelikokemusta haluaville oiva tehokeino, nyt se vie helposti huomion koko muusta pelaamisesta.
Uutta pukkaa
Uuden itsenäisen kampanjan lisäksi Mask of the Betrayerin uudistukset ovat jääneet vähäisiksi. Muutamia uusia rotuja ja hahmoluokkia on toki tarjolla, ja erityisesti uudet prestige-luokat ovat varsin mielenkiintoisia tuttavuuksia. Ainoa pelillinen suuri uudistus on uusittu kamerajärjestelmä, joka kiikkeryydestään huolimatta tuntui kuitenkin alkuperäisen pelin vastaavaa järjestelmää toimivammalta.
Teknisesti lisäri on laadukas paketti. Dialogi on pääpeliä laadukkaampaa, ääninäyttelyyn on selkeästi kiinnitetty enemmän huomiota, ja aiemmin hieman raskas peli pyörii nyt entistä sulavammin. Ihan älyttömän pahoja bugejakaan ei tullut vastaan, ärsyttävimpänä se että peliä ei saa asentaa valmiiksi päivitetyn alkuperäisen Neverwinterin päälle: tämä saattaa rikkoa pelin Skill-valikon, jolloin ratkaisuna on pelin poistaminen. Pelaajan täytyy siis asentaa koko komeus uudestaan ja päivittää peli vasta kun Betrayer on asennettu.
Mask of the Betrayer on ristiriitainen paketti. Se on täydellinen vastakohta kevythenkiselle ja huomattavan toimintapainotteiselle emopelilleen. Puzzleja, raskasta dialogia ja valintoja vilisevä kokonaisuus on omalla tavallaan vastaus niiden rukouksiin, joiden mielestä PC-ropet ovat liian kevyitä ja helppoja. Henkimittari tosin tuo omat huolensa, mutta näistäkin suurin osa väistyy hyvistä pelaamalla. Spirit-systeemi on kuitenkin järjestelmällisesti lynkattu sekä pelaajien että kriitikoiden toimesta, ja vähintä mitä Obsidian voisi tässä vaiheessa tehdä, olisi julkaista mittarin vapaaehtoiseksi tekevä päivitys.
Tekijä: Obsidian Software
Julkaisija: Atari
Testattu: Q6600, Geforce 8800 GTS 640Mt, 4Gt RAM, Windows Vista 64bit
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: P4 2.4 Ghz, 1 Gt RAM, 256 Mt näytönohjain (Shader 2.0 -yhteensopiva)
Pelaajia: 1-64
Pelin kotisivu: http://www.atari.com/nwn2/motb/
Lue lisää eDomesta
Aitoja ihmishahmoja peleissä jo ensi vuonna?
Atari lisensoi Dungeons & Dragons –pelit vuoteen 2017 saakka
Atarin X06-herkkuja: Alone in the Dark ja Neverwinter Nights 2
Bioware ja Pandemic assimiloitu – EA röyhtäisi tyytyväisenä
Neverwinter Nights 2 saapuu kahtena versiona
Neverwinter Nights: Infinite Dungeons (pc)
Neverwinter Nights: Shadows of Undrentide -haastattelu
Toimintaa ja seikkailuja – Neverwinter Nights 2 ja Hellgate: London
Uusia kuvia Neverwinter Nights 2 –seikkailupelistä
