Neverwinter Nights 2 (PC)
Vuonna 2002 ilmestynyt Neverwinter Nights jakoi mielipiteitä huomattavasti enemmän kuin pelin tekijän Biowaren aikaisemmat D&D-pohjaiset roolipelit, kuten erinomainen ja edelleen PC:n parhaimpiin lukeutuva Baldur’s Gate-sarja. Neverwinter Nights oli kunnianhimoinen yritys tarjota pelaajille kattavat työkalut omien seikkailujen tekemiseen, ja tällä saralla onnistuttiinkin.
Pelin yksinpeliosuus jäi kuitenkin vaisuksi editorin ominaisuuksia esitelleeksi demoksi, ja nyt neljä vuotta myöhemmin jatko-osalla onkin paljon lunastettavaa tällä saralla.
Vaikka Neverwinter Nightsin tarjoama yksinpelikokemus koheni huomattavasti kahden lisälevyn ja pelaajien tekemien, laadukkaiden modien ansiosta, ei Baldur’s Gatejen tasolle päästy koskaan. Aurora-enginen erilaisista rakennuspalikoista loihtimat ympäristöt näyttivät kliinisiltä, eikä kömpelöllä skriptausmekaniikalla koskaan saatu luotua Baldur’s Gatejen tunnelmaa hipovaa meininkiä.
Loppujen lopuksi peliä kuitenkin pelasi ihan mielellään ja jatko-osaa onkin odotettu suurella mielenkiinnolla. Kakkososasta vastaava Obsidian Entertainment on tosin herättänyt epäilyksiä, sillä porukan edellinen korkean profiilin peli, Knights of the Old Republicin jatko-osa Sith Lords julkaistiin pahasti raakileena.
Ensikuulemalta NWN2 lupaa olla kaikkea sitä, mitä ensimmäisestä osasta jäi puuttumaan. Kunnollinen, mukaansatempaava juoni, oikea pelaajan mukana seuraava seikkailijaryhmä josta välittää, sekä monia pienempiä uudistuksia. Samalla luonnollisesti tehokkaat editointityökalut on säilytetty olennaisena osana peliä.
Asiaan!
Mitään kovin suurta kulttuurishokkia pelin alkumetreillä ei onneksi ole luvassa. Hahmonluonti luokkien ja ominaisuuksien valintoineen seuraa tuttua kaavaa, ja niin rotuja kuin ammattejakin on hirvittävä määrä. Myös hahmojen erikoistumispolkuina toimivat Prestige Classit näkee jo pelin alussa, ja näin hahmonkehitystä voi suunnitella tehokkaasti samantien.
Tarinansa puolesta pelin alkuastelma muistuttaa huomattavasti ensimmäisen Neverwinterin Shadows of Undrentide-lisäosaa. Pelaaja aloittaa rauhallisen maalaiskylän varsin tavanomaisena poikana, joka sattuman kautta ajautuu astetta isompien kuvioiden pariin. Neverwinterin suurkaupungin ympärillä pyörivä tarina on sekä suunnittelunsa että monipuolisuutensa puolesta huomattavasti ykkösosaa edellä, sillä erilaisiaa eettisiä, moraalisia ja jopa pelikokemusta olennaisesti muuttavia valintoja on tarjolla lähes joka käänteessä.
Uudelleenpeluuarvoa piisaa, ja oman mausteensa tarinaan tuovat myös pelaajan mukana roikkuvat seikkailijat. Ensimmäisessä Neverwinter Nightsissa seuralaisia roikkui mukana ainoastaan yksi kerrallaan, ja näiden panos tapahtumien kulkuun oli lähinnä ylimääräisen tulivoiman tarjoaminen. Kakkososassa pelaajan mukana seuraa parhaimmillaan kolme persoonallista seuralaista, joilla on tapahtumista ja niiden ratkaisuista usein oma mielipiteensä, joita toisinaan on myös syytä kuunnella.
Suuri osa pelistä sujuu taistellessa, ja vaikka tämä puoli toimi myös ensimmäisessä osassa, on järjestelmää kehitetty eteenpäin. Taistelu tapahtuu reaaliajassa ja toiminnan voi sopivissa tilanteissa pysäyttää käskyjen antamisen ajaksi. Näitä käskyjä voi rytmittää parhaimmillaan viisikin kappaletta putkeen, joskin yleensä pelkän automaattihyökkäyksen päällelaitto on riittävä toimenpide.
Konehuone kutsuu
Ulkonäkö ei koskaan ole ollut roolipelien viihdyttävyydelle ensisijainen vaatimus, mutta Oblivionin, Gothic 3:n ja valitettavasti myös Neverwinter Nights 2:n tapaukset osoittavat, että suunta on PC:llä selkeästi muuttumassa. Graafisesti lajityypin tuoreimmat edustajat ovat olleet kyllä mainion näköisiä, mutta samalla pelien normaalin pelaajakunnan tarpeisiin myös suhteettoman raskaita ja bugisia.
Vaikka Neverwinter Nights 2:ta ei riivaa läheskään samanlainen ötökkälauma kuin Oblivion/Gothic 3 -akselia, päivittäminen on silti pelaamiselle elinehto. Myös pelin oikealla hiirennapilla avattavan valikon kautta toimiva käyttöliittämä tuntuu toisinaan tarpeettoman kömpelöltä. Erityisesti kameraa joutuu jatkuvasti säätämään.
Suurin ongelma teknisellä puolella on, että peli on graafiseen ulkoasuunsa suhtettuna aivan liian raskas. Ulkonäöllisesti peli ei eroa niin paljon neljän vuoden takaisesta edeltäjästään, että pelin takkuisa pyöriminen edes suosituskokoonpanolla olisi annettavissa anteeksi. Äänipuolella erityisesti musiikki ja ääninäyttely on hoidettu hyvin.
Koska myös kakkososan henkireikä ja sydän tulee varmasti olemaan uusi ja entistä tehokkaampi editori, on moninpelipuoli luonnollisesti kunnossa. Tarinapeliä voi pelata parhaimmillaan kolmen muun pelaajan kanssa, ja moninpelikokemukset varmasti vielä paranevat kunhan modittajat alkavat tekemään Dreamcatcherin ja Ultima- tai kultalaatikko-remakejen kaltaisia laatutuotoksia. Uuden pelimoottorin ansiosta myös maisemat ovat vaihtelevampia, eikä niitä enää koosteta geneerisistä palikoista ensimmäisen Neverwinterin tapaan.
Pikkuviat ovat sellainen asia, johon joutuu nykyään sopeutumaan PC-roolipelien kanssa aivan liian paljon. Osansa on varmasti myös tiukoilla julkaisuaikatauluilla, mutta tuntuu täysin käsittämättömältä että nykyään roolipelien pelaaminen vaatii käsittämättömän päivitysrumban ja parin tuhannen euron edestä rautaa. Mikäli konehuone kuitenkin kestää ja roolipelit kolahtavat, on Neverwinter Nights 2 pohjimmiltaan erinomainen peli, tämän hetken varteenotettavimpia lajityypin vaihtoehtoja.
Tekijä: Obsidian Entertainment
Julkaisija: Atari
Testattu: PC, Windows XP, P4 2,6 GHz, 1 Gt muistia, Geforce FX 5600
Saatavilla: PC
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu:http://www.atari.com/nwn2/
