New Super Mario Bros. Wii (Wii)

Marion uusi seikkailu on hävettävän retrohenkinen. Menneiden aikojen kaksiulotteiset tasohyppelyt eivät ole suostuneet jäämään menneisiin aikoihin – New Super Mario Bros. Wii on uusi kokonainen 2D-kenttäsuunnittelua hyödyntävä peli 80-luvun Super Marioiden kunniakkaita perinteitä noudattaen.

Tällä kertaa Mario on saanut suostuteltua Luigin ja pari sienihattuista kaveriaan mukaan. Seuraa  kohellusta ympäri Sienimaata jopa neljän pelaajan voimin – ehkä prinsessakin tulee siinä sivussa pelastettua?

Prinsessa Peachin linnan turvatoimet eivät päätä huimaa.  Peach-rukan syntymäpäiväjuhlat näet päättyvät kaaokseen, kun ilkeän Bowserin lapset onnistuvat kidnappaamaan kovan onnen kuninkaallisen. Hyväksi todetun kaavan mukaan perään säntäävät putkimiesveljekset Mario ja Luigi. Hoituuko pelastusyritys vanhalla rutiinilla, vai onko Wiille rantautunut 2D-tasohyppely pelaajalle hämmentävä uusi haaste?

Todettakoon heti alkuun, että pelin tylsähkö nimi vihjaa jo varsin selkeästi, mistä on kyse. Tämä on uusi Super Mario Bros. -seikkailu Wiillä. Kolme vuotta sitten Nintendo DS:lle julkaistu New Super Mario Bros. toi kaksiulotteiset tasohyppelyt uudelle vuosituhannelle, New Super Mario Bros. Wii lisää keitokseen nelinpelin, pari liikkeentunnistusta hyödyttävää kikkaa eikä kovin paljon muuta. Keitos on silti varsin herkullinen ja sitä on hämmennetty huolella.

Matalan kynnyksen yli Sienimaahan

Ensimmäinen kiistatta hieno asia pelissä on sen pieni kynnys. Kun Luigin virkaa toimittavalle kaverille isketään kapula kouraan, peliohjeeksi riittää ”pelaa kuten Super Mariota 20 vuotta sitten”. Kontrollit ovat identtiset, kun Wiimotea pitää vaakatasossa. Ristiohjain liikuttaa Mariota, Luigia tai kahta toadia, kakkosnappi saa hahmon hyppäämään ja ykkösnapilla heitellään tulipalloja ja jääpalloja sekä vauhditetaan juoksua. Helppoa?

Kuten menneisyyden Mario-eepoksissa, uuden pelaajan on hyvä syöksyä peliin suin päin ja pelaten oppia uusien sienten käyttö ja Wiimoten liikkeentunnistuksen hyödyntäminen. Super Mario Galaxyn perintönä ohjainta täräyttämällä hahmo pyörähtää, mutta tämä ei ole liikkeenä kovin tärkeä – sillä ei voi hyökätä, mutta propellisienen syötyään hahmo lennähtää tällä liikkeellä ruudun yläreunaan. Aikaisemmista Marion seikkailuistahan on opittu, että kenttien piilotetut kolikkovarastot ja pajunvarret löytyvät usein taivaalta… Joistain kentistä löytyy myös Wiimotella käännettäviä tasoja sekä tykkejä. Mukavia lisiä, jotka eivät vie huomiota nostalgisista retro-orgioista perinteisen 2D-kenttäsuunnittelun parissa.

Kenttien valinta tapahtuu monien aikaisempien Super Mario -pelien tapaan karttaruudussa, josta löytyvät paitsi sisäänkäynnit itse kenttiin, myös sienitaloja sekä satunnaisia minipelejä, joissa pelastetaan vangittuja toadeja erilaisten öttiäisten kynsistä. Punaisista sienitaloista saa paneeleja kääntelemällä erivärisiä sieniä ja tähtiä, kunnes näkyviin kääntyy kaksi Bowserin tai hänen lapsensa kuvaa, vihreistä voi voittaa lisäelämiä ja keltaisista löytyy menoa helpottavia tähtiä. Sieniä ja kukkia voi popsia liikuttaessa karttanäytöllä ennen itse kenttien pelaamista. Harmillista vain, että monet kentät ovat hyvin hankalia, jos ei ole jo ennen kentän aloitusta hotkaissut esimerkiksi propellisientä.

Kaksiulotteista loistoa

Huomattava panostus yksityiskohtiin näkyy kaikkien hahmojen animoinnissa – jopa vastaantulevat kilpikonnat ja muut sienimaailman asukit tanssahtelevat kulkiessaan, jää kiiltelee ja nätti kaksiulotteinen grafiikka soljuu sulavasti joka suuntaan. Erittäin nättiä. Kartat ovat värikkäitä ja selkeitä ja sisältävät paljon vekkuleita yksityiskohtia, kuten musiikin tahdissa heiluvat pensaat ja puut.

Myös äänipuoli on taattua laatua. Musiikkivalinnat kierrättävät tuttuja teemoja sisältäen toki myös aivan uusia kappaleita. Iloiset ja pirteät melodiat sekä tunnelmaa luovat synkät sävelet toimivat mainiona äänellisenä kuvituksena seikkailulle. Ääniefektit ovat retrohtavuudessaan selkeitä ja hauskoja.

Pelin kahdeksan maailmaa on selkeästi teemoitettu – ensimmäinen maailma on perinteistä metsää ja sieniä, toinen autiomaata ja kolmas lunta ja jäätä ja niin edelleen. Kussakin on noin kymmenen pelattavaa kenttää muutaman sienitalon kera. Etenemisensä voi tallentaa aina linnan läpäistyään, jolloin kuolon koittaessa voi jatkaa samasta kohdasta. Itse maailmojen välillä voi vaihtaa vapaasti, mutta reitti maailman loppulinnaa vartioivan Bowserin kakaran luokse avautuu pelaamalla kartalta löytyviä kenttiä. Myös käynnissä olevan pelin voi tallentaa, jolloin siitä voi jatkaa yhden kerran. Melko toimiva systeemi, mutta tämä johtaa linnojen pelaamiseen ihan vain tallennusta varten.

Kaaosta kavereiden kanssa

Pelaaminen kavereiden kanssa tuo peliin aivan uuden ulottuvuuden. Neljän pelaajan sekoilu ympäri kenttiä on ratkiriemukasta – joskaan ei välttämättä kovin tehokasta – ja kaverisuhteetkin voivat joutua koetukselle, kun kilpikonnankuori lähteekin kaverin suuntaan tai kaveri löytääkin itsensä laavasta pulikoimasta. Yhteistyö on toki (tuli)voimaa ja yhdessä voi tutkia kentän tarkemmin. Hatunnosto Nintendolle kenttäsuunnittelusta, joka toimii niin yhdellä kuin useammallakin pelaajalla, joskin vakava pelaaminen voi olla hankalaa usealla pelaajalla. Ympäri ruutua pomppivat hahmot menevät välillä sekaisin ja tarkkuutta vaativat hypyt ovat vaikeita, kun kaverit väistämättä tulevat eteen koheltamaan. Tämän vuoksi tulee arvostettua mahdollisuutta poimia ja jättää kavereita joukosta karttanäytössä – ratkiriemukkaan moninpelisession jälkeen voikin jatkaa samaa peliä yksin tai pyytää kavereita apuun pelatessa kenttää, jossa yhteistyö on tarpeen.

Olennaisilta osin tämä peli voisi olla Super Mario Bros. 3 osa XXIV, niin paljon on suunnittelussa käytetty vanhoja elementtejä ja ideoita, jotka juontavat juurensa juuri Super Mario -pelisarjan kolmannesta osasta. Eri puvut ja sienet, välilinnat, taivaalla lentävät laivat ja karttanäyttö, tuttua tavaraa – ei lainkaan huono lähtökohta, kun muistaa että juuri SMB3 on videopelien historian ylistetyimpiä teoksia. Tämän pelin yhteydessä eivät pelaajat todennäköisesti pane lainkaan pahakseen vanhan kierrätystä, sillä se on tehty hyvällä maulla ja perinteitä kunnioittaen, Nintendon moneen kertaan hyväksi todistamalla tavalla.

Niille, joiden mielestä Super Mario Galaxy oli liian helppo, voi suositella tutustumista New Super Mario Bros. Wiihin. Peli on ensimmäisen maailman jälkeen jo reilusti taitoa vaativa ja jokaisen kentän kaikkien kolmen erikoiskolikon kerääminen on jo reilusti aikaa ja hermoja vaativa haaste. Mikäli omat taidot eivät riitä, peli antaa turhautuneelle pelaajalle mahdollisuuden katsoa kenttää eteenpäin Luigin opastuksella. Haluamastaan pisteestä voi sitten itse jatkaa tai vain hyödyntää tietoa oikeasta ratkaisutavasta. Allekirjoittaneelle tämä tuntui kuitenkin huijaamiselta. Kentistä löytyvillä erikoiskolikoilla voi ostaa Peachin linnasta filmejä, joissa näytetään miten tietty rata vedetään läpi juosten ja uskomattomilla taidoilla tai mistä löytyy piilotettu lipputanko. Nämä takaavat lisää pelihetkiä niille, joille peli olisi muuten liian vaikea tai tylsä.

Kaksiulotteisten Mario-tasohyppelyiden paluu oli ehkä pieni yllätys, mutta peleinä kummankaan New Super Mario Brosin ei ole syytä hävetä. Tämä Marion ja kavereiden seikkailu kuuluu Wii-pelien parhaimmistoon ja Nintendo on jälleen pukannut ulos uuden koko perheen pelin – vuoden 1987 tyyliin. Tässä on itse kullakin tilaisuus kokea uudelleen 80-luvun riemu, kun aattoiltana televisiossa pyörii Marion ja Bowserin ikiaikainen taisto – 2D:nä!

Tekijä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii
Saatavilla: Wii
Pelaajia: 1-4 samalla koneella
Pelin kotisivu: http://mariobroswii.com/
Mikko Tuomela

Lisää aiheesta

New Super Mario Bros. (DS)

New Super Mario Bros. (toinen mielipide) (DS)

Super Mario Galaxy (Wii)

Wiikon wanha: Super Mario World

Lue myös

A Boy and His Blob (Wii)

Heavy Rain -ennakko (PS3)

James Cameron’s Avatar: The Game (PC, PS3, Xbox 360)

Left 4 Dead 2 (PC, Xbox 360)

LEGO Indiana Jones 2: The Adventure Continues (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

The Saboteur (PC, PS3, Xbox 360)