Nuclear Dawn (Mac, PC)

01.02.2012 17:49 Janne Mikola

Tekijä: InterWave Studios
Julkaisija: Wendros
Testattu: PC Windows 7 64-bittiä, Intel Core 2 Q9550, 4 Gt muistia, Radeon HD6870.
Saatavilla: Mac, PC
Tulossa: Xbox 360
Laitevaatimukset: Intel Core 2 Duo 2,4 GHz tai vastaava, AMD Radeon HD2900 / Nvidia Geforce 8800 tai parempi, 2 Gt keskusmuistia, 6 Gt kiintolevytilaa, DX9.0c-yhteensopiva äänikortti
Pelaajia: 2-32 (lähiverkossa), 2-32 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.nucleardawnthegame.com
Arvostelija: Janne Mikola

Eri lajityyppien naittaminen keskenään on keskimäärin erittäin vaativaa puuhaa. Toisaalta, monet pelihistorian mahtavimmista tekeleistä ovat usein juuri eri genrejen risteytyksiä. Miettikääpä vaikka Deus Exiä, joka aikaanaan yhdisti räiskinnän ja roolipelit. Ja oli ällistyttävä peli. Samalla keitaalla päivää paistattelevat tuoreempina esimerkkeinä myös Dota 2:n ja League of Legendsin kaltaiset reaaliaikanaksujen ja roolipelien fuusiot.

Nuclear Dawn ottaa tavoitteekseen yhdistää ensimmäisen persoonan räiskinnän ja ylhäältä kuvatun reaaliaikastrategian. Pelin takakansi lupaa, että tämä on toteutettu kumpaakaan pelityyppiä syrjimättä. Näinköhän on?

Samaa temppua on yritetty toki ennenkin esimerkiksi sellaisten pelien toimesta, kuin Natural Selection ja Savagen lisäosineen. Natural Selection jo aikanaan todisti, että ideassa on järkeä, mutta tämän hybridisarjan varsinainen timantti on vielä jäänyt puuttumaan.

Nuclear Dawnin kehitystyö alkoi alun perin Half-Life 2:n ja Left 4 Dead -pelien Source-pelimoottoria varten kehitettynä amatöörimodina. Jossain kohtaa näytti jo hieman siltä, että mitään kouriintuntuvaa ei koskaan saataisi ulos, kunnes vuonna 2009 ilmoille pamahtanut ilmoitus yllätti modin kehitystä seurailevat verkkoyhteisöt. Nuclear Dawnin kehitystä jatkettaisiin kaupallisena projektina, ja se julkaistaisiin PC:llä, Macintoshilla ja Xbox 360:llä vuoden 2011 aikana.

Ilmoitus otettiin vastaan ristiriitaisin tuntein. Periaatteessa Nuclear Dawnin ideat ja maailma olivat jo modivaiheessa niin mielenkiintoisia, että välillä tuntui kuin valintoja olisi tehty enemmänkin fanservicen ehdoilla, originaliteetin kustannuksella. Toisaalta näytti pahasti siltä, että Nuclear Dawn ei ikinä olisi nähnyt päivänvaloa ilmaisuuteen perustuvana amatööriprojektina. Sitten projektin muuttuminen kaupalliseksi tarkoitti myös kasvaneita tuotantoarvoja. Kasvaneet tuotantoarvot taas tarkoittivat, optimistien mielestä, parempaa peliä.

Verkkoyhteys: vaadittu. Taasko meitä PC-pelaajia viilataan linssiin?

Ei sentään. Nuclear Dawn on yksinkertaisesti puhdas moninpeli. Pelissä ei siis ole minkäänlaista yksinpelikomponenttia, lukuun ottamatta seitsemää, noin parin minuutin mittaista pelin saloihin opastavaa tutoriaalia. Opetusosuus on tehty jopa poikkeuksellisen hyvin. Kaikki tarpeellinen tulee esiteltyä tiiviisti ja ymmärrettävästi, ja jos joku jäi epäselväksi, päälle voi halutessaan katsella muutamat fiilistä nostattavat opetusvideot.

Moninpelissä kilpaillaan kahdessa eri pelimuodossa. Toinen näistä on Team Deathmatch, josta on tiputettu koko reaaliaikanaksun tapaan toimiva pelikentän komentajaominaisuus pois. Toinen pelimuoto, se ytimen aamunkoiton varsinainen pihvi, on nimeltään Warfare.

Siinä omituisen kauniiksi ympäristön jättäneen maailmanlopun jälkeisessä tuhossa kaksi osapuolta kamppailee maailman herruudesta. Osapuolina häärivät maailman ainoat jäljellä olevat sivilisaatiot: idässä päämajaansa pitävä Kansantasavalta ja läntinen Vapaiden Valtojen Liitto. Kuten aikaisemmin taisin huomauttaa, omaperäisyys pelin kehityksessä siis jätettiin odottamaan jotain toista aamunkoittoa.

Pelin tiimellyksessä osapuolien eroja ei juuri painotella. Mitään tarinaa ei ole, eikä osapuolten motivaatioita tai propagandaa esitellä edes pintapuolisesti. Jos haluat tietää, mikä maailmanlopun maailmassa aiheutti, se täytyy lukea ohjekirjasta.

Luokkapohjaista toimintaa, josta esikuvat paistavat läpi

Mentäessä aivan matalimman tason yksityiskohtiin itse pelin pelattavuudessa, eroja totta kai löytyy. Osapuolten komentajan hoidossa oleva rakentaminen ja teknologian kehittäminen tapahtuu hienoisesti toisistaan eroavalla tavalla, ja luonnollisesti eri osapuolten varustuksissa on jonkin verran poikkeavuuksia.

Moninpelin räiskintäosuus perustuu luokkapohjaiseen malliin, jossa pelaaja voi täysin vapaasti valita neljän eri luokan väliltä. Joka paikan yleismiehenä urakoiva sotilas on hyvä luokka jolla aloittaa peliin tutustuminen – tai johon turvautua, kun ei ole täysin selvää näkemystä siitä, mitä kulloinenkin pelitilanne tarkalleen ottaen vaatisi. Raskasta tulivoimaa kantaa voimahaarniskaan pukeutunut exo ja näkymättömyyden turvin salamurhia tehtailee Team Fortress 2:n ja Enemy Territory: Quake Warsin vastaavat hahmoluokat mieleen tuova stealth. Monipuolisimpiin työtehtäviin soveltuu mm. insinöörin ja lääkintämiehen kamppeita repussaan kantava support.

Luokat eroavat yllättävän paljonkin toisistaan. Väkivahvaa exoa vastaan ei oikein tee mieli edes lähteä tappelemaan konepistoolilla ruiskivan supportin kanssa, ja välillä rynnäkkökiväärikin tuntuu haarniskoitua terminaattoria vastaan hernepyssyltä. Näkymätön vakooja taas loikkii selustoissa puukon kanssa sitä tahtia, että välillä taitava veitsisankari saa kolme-neljäkin tappoa keskellä vihollisten rintamaa ennen kuin kukaan ymmärtää, mitä tapahtui.

1-Venttiilinen moottori on laatukamaa

Source-pelimoottorin avulla Nuclear Dawnin pelattavuudesta, varsinkin ensimmäisen persoonan räiskinnästä, on saatu luultavasti melko vähällä vaivalla varsin laadukas. Puhutaan nyanssieroista ja mielipideasioista laitettaessa Call of Duty -sarjan tussareita ja Nuclear Dawnin asetuntumaa paremmuusjärjestykseen. Myös nettikoodi on toimivaa, valovuosia edellä vaikkapa DICE:n näpertelemää FrostBite -moottorin kumilenkkifestivaalia.

Yläilmoista kuvattu komentajan kamera sen sijaan ei ole aivan moitteeton. Peliareenoita kaunistavat rakennukset leikkaavat näkökenttää jatkuvasti, eikä kameran liikuttelu muutenkaan tunnu yhtä hyvältä kuin genreään määrittelevissä RTS-peleissä. Komentajana toimiminen on kankeaa, ja yleistuntuma on se, että visio tasapuolisesti RTS- ja FPS-puolia toteuttavasta pelistä jäi kyllä tällä kertaa vain visioksi. Komentajan penkki on kyllä ihan istumakelpoinen, mutta ei ansaitse mukavuudellaan kehuja.

Myös pelin tasapainossa on pieniä ongelmia. Komentaja on lähes liian merkittävä. Pelejä käytännössä voitetaan ja hävitään komentajan mukana. Pelinsisäinen kapinasysteemi ei ole riittävän ärhäkkä, ja yleensä komentoketjuun saadaan muutoksia vasta, kun on liian myöhäistä.

Puolittainen suoritus, mutta silti hauskanpitokelpoinen

Eräänä yksityiskohtana on myös melko käsittämätöntä, että Nuclear Dawnin reaaliaikastrategiatilassa hiiren rulla lähentää ja loitontaa kameraa maahan nähden juuri toisinpäin, kuin käytännössä missään markkinoilla olevassa RTS-pelissä. Ongelmaan ei myöskään löydy ratkaisua pelin asetuksista, eikä edes normaalien konfiguraatiotiedostojen kautta.

Kaksi pelimuotoa. Kuusi karttaa. Amatööriprojektina alkanut puolihintainen kaupallinen peli tai ei, ensimmäinen ajatus mikä Nuclear Dawnista esille nousee on sisällön määrän köyhyys. Yhteisön kannalta ajateltuna hintalapun normipeliin nähden 20 euroa pienempi hintalappu ei merkitse niinkään paljoa kuin pelko sisällön puhkipelaamisesta kolmessa-neljässä kuukaudessa. InterWaven kommenteista on kuitenkin rivien välistä voinut lukea, että lisäsisältöä on tulossa.

Oli myös hauska huomata, että Nuclear Dawn on sisällyttänyt valikoihinsa vanhan kunnon lähiverkkopelin. Ei tarvetta erillisille Steamiin asennettaville palvelinohjelmistoille tai internetin suurelle maailmalle – peli pystyyn päävalikosta, kaverit peliselaimessa lähiverkko-välilehdelle, ja alkakoon Kiinan ja Yhdysvalt… korjaan, Kansantasavallan ja Vapaiden Valtojen Liiton välinen mähinä!