Overlord 2 (PC, PS3, 360)

16.07.2009 14:40 Tero Lehtiniemi

Ensimmäinen Overlord oli hauska, joskin hieman itseään toistava toimintaseikkailu, joka antoi varsin poikkeuksellisen perspektiivin perinteiseen fantasiaan: maailmaa pelastavan sankarin sijasta pelaaja kontrolloi pahaa alamaailman ruhtinasta ja tämän demoniarmeijaa.

Paperilla Overlordin jatko-osa kuulostaa siltä miltä jatko-osan pitääkin. Lisää monipuolisuutta, parempi tarina, audiovisuaalisia parannuksia ja koko hela hoito. Overlord 2:lla on siis mainio mahdollisuus olla sitä, mitä ensimmäinen Overlord yritti olla. Sitä paitsi, voiko peli jonka tutoriaali keskittyy kuuttien ja hippihaltioiden nuijimiseen, mitenkään olla huono?

Overlord 2:n tarina saa alkunsa muutamia vuosia ensimmäisen pelin tapahtumien jälkeen. Edellisen alamaailman Yliherran kohdattua valitettavan loppunsa tämän poika päätyi kasvamaan syrjäiseen pikkukylään, jossa tätä kammoksutaan ja kiusataan pahansuopuuden ja omituisen ulkonäkönsä vuoksi. Ei aikaakaan kun pahuuden messias päätyy alamaailmaan uutta herraa toivovien demonien koulittavaksi, jonka jälkeen kaaoksen ja terrorin levittäminen voi alkaa.

Pelin tarinasta vastaa jokaisen hyvän huumorin ystävän tunteman Terry Pratchettin tytär Rhianna Ptratchett. Poliittisiin ja eettismoraalisesti vaikeisiin kysymyksiin tylysti mutta silti kieli poskessa pureutuva tarina on suorastaan hykerryttävän hauska, erityisesti mikäli asennoituminen luonnonsuojelua kohtaan on terveen lihaa rakastavan heteromiehen tasolla. Joka tapauksessa pelin tarina ja huumori todistavat sen, että kirjallinen lahjakkuus on selkeästi Pratchettien sukuvika, ei yksittäinen onnenkantamoinen.

Puhtaan tuhon levittämisen sijasta Overlord 2 antaa pelaajalle hienoisen mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millaiseksi tämän valtaama maailma muodostuu. Pelaaja voi panostaa joko kaiken tuhoamiseen, tai kansojen alistamiseen ja orjuuttamiseen. Molemmilla suuntauksilla on etunsa, ja tämä vaikuttaa sekä pelin tarinaan että siihen millaiseksi Yliherran ominaisuudet loppujen lopuksi muodostuvat. Erilaista pikkunäperrettävää löytyy myös alamaailman hallitsemisessa ja viettelijättärien metsästämisessä.

Pahoilla on hauskempaa

Pohjimmiltaan Overlord 2 on kuitenkin edelleen kolmannen persoonan toimintapeli, jossa yhdistyvät demonilauman ja itse yliherran kontrollointi. Demoneja on muutamaa erilaista, ja tuttuun reaaliaikastrategiatyyliin niiden tehokkuus erilaisia vihollisia vastaan katsotaan kivi-paperit-sakset-tyylisesti. Isoilta osin esteet ovat kuitenkin jopa lähes puzzlehenkisiä. Yksi pelin harvoista ongelmista onkin se, että tavoitteet selitetään toisinaan hieman epäselvästi.

Kontrollit toimivat mainiosti. Sekä Yliherran itsensä ohjaaminen että demonien käskyttäminen hoituu sulavasti, ja pelaaja voi kätevästi valita haluaako hän käskyttää ainoastaan tietyn tyylisiä demoneja vai kaikkia kerrallaan. Mihinkään ylitsevuotavan taktisiin manöövereihin käyttöliittymä ei veny, mutta toisaalta sellaiset eivät myöskään sopisi pelin jyräävälle luonteelle.

Audiovisuaalisesti Overlord 2 ei tarjoa kovinkaan suuria uudistuksia, mutta koska toiminta on edelleen näyttävää ja sulavaa yhdistettynä pääosin hyvin osuneisiin näyttelijävalintoihin, ei enempää juuri edes viitsi toivoa.

Kaiken kaikkiaan Overlord 2 on Tales of Vesperian ohella yksi vuoden selkeitä seikkailuhelmiä. Hykerryttävän hauska tarina, toimiva pelimekaniikka ja vähän käytetty mutta silti onnistuneesti hyödynnetty teema iskevät kuin miljoona tulipalloa. Monipuolistuneet tavoitteet, yksiköt ja pikkupuuhasteltava takaavat myös sen ettei tympääntyminen iske samalla tavoin kuin ensimmäisen Overlordin kohdalla. Parannettavaa toki olisi aina, esimerkiksi lataustaukoja on toisinaan aivan liikaa ja ne ovat hieman liian pitkiä. Kovalevylle asentaminen todennäköisesti helpottaa tätä huomattavasti, mutta debug-arvosteluversiossa tämä ei onnistunut. Joka tapauksessa sateisten kesäpäivien aiheuttamaa angstia ei voi purkaa kovinkaan paljoa paremmin kuin nuijimalla rastapäisiä luonnonsuojelijahaltioita, ja helpoiten se onnistuu Overlord II:ssa.

Tekijä: Triumph Studios
Julkaisija: Codemasters
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Overlord II
Tero Lehtiniemi

Toinen mielipide (Xbox 360)

Pelissä on outoa vetovoimaa, jopa sanomaa. Toisaalta pelaaja on hirrrmuisen paha Yliherra, joka kulkee ympäriinsä riehumassa ja tuhoamassa. Samalla hän on omilleen ystävällinen ja kamppailee korruptoitunutta Valtakuntaa vastaa. Olisiko siis rehellinen pahuus parempi herra kuin sisältä mätä, hyvää teeskentelevä esivalta? Levittäkäämme kaaosta, nujertakaamme Valtakunta, tulkoon sinun valtakuntasi maan päälle.

Jopas vallan, peli jossa esitetään parodian kautta myös yhteiskunta- ja aktivismiryhmäkritiikkiä. Silti se on jatkuvasti myös lystikäs toimintapeli, jossa pelaaja odottaa innolla jokaista tulevaa käännettä.

Vetovoimahan pulppuaa hyvin yksinkertaisesta asiasta: kerrankin pelaajalla on lupa aiheuttaa kaaosta ja tuhoa. Vaikka tavoitteet tietysti vaihtelevatkin, niin yleisesti ottaen pelaaja marssii, taistelee, taikoo ja ohjaa oikealla tatilla minion-laumaansa. Minionit rientävät pelaajan ohjaaman kohteen kimppuun riemukkaana laumana, tajuten kohteesta riippuen mitä sille pitää tehdä: välistä tapellaan, sitten rikotaan, sitten väännetään kampia ja suoritetaan tehtäviä, joiden avulla matka jatkuu. Ensimmäisen Overlordin ystävät löytävät pelistä monia veikeitä uusia ideoita, joiden avulla peli saa uutta väriä, upouudet pelaajat taasen tutustutetaan meininkiin tasaisesti laajenevan toiminnallisuuden kautta.

Tärkeimmiten se on hyvällä huumorilla ja monitasoisella tarinankerronnalla höystetty toimintapeli, joka marssii aivan omassa sarjassaan.

Jukka O. Kauppinen

Kolmas mielipide (PC)

Herrat Lehtiniemi ja Kauppinen ehtivätkin jo käsitellä Overlord 2:n ilkeän hauskaa ja mustan huumorin täyttämää tarinaa eikä pelin siihen osa-alueeseen ole juuri lisättävää. Uusi Yliherra on myös PC:llä koettuna aivan yhtä hilpeä kuin kollegat yllä kertovat. Sen sijaan naputtamisen aihetta löytyi konsolikäännösten kardinaalivirheistä.

Itse pahan ruumiillistuman ohjaaminen hiirellä ja näppäimistöllä toimii siedettävän hyvin. Ongelmaksi muodostuu seuralaisten käskyttäminen. Peikkolauman ohjaaminen hiirtä liikuttelemalla on parhaimmillaankin kömpelöä ja pahimmillaan raivostuttavaa. Kyllähän siihen tottuu, jos ei ole paremmasta tietoa, mutta sitä ei voi kieltää, etteikö Overlord 2 olisi suunnattu ensisijaisesti konsoleille.

Onneksi konsoliohjaimia on saatavilla PC:llekin ja paljon tietokoneella pelaavan kannattaakin hankkia sellainen itselleen. Siinä määrin pelikokemus paranee padin myötä monissakin peleissä eikä Overlord 2 ole tästä poikkeus. Kankeasta ohjauksesta huolimatta korviin saakka ulottunut hymy leveni entisestään, kun ohjausmetodi vaihtui padiin.

Overlord 2:n PC-versio kärsii myös ikävistä ötököistä. Itsekin jouduin päivittämään ohjaimia, mutta foorumeilla kirjoitetun perusteella kaikilla sekään ei ole auttanut käynnistymättömyyteen. Oma tuhon odysseiani meinasi myös katketa kesken, kun pelin läpäisyn kannalta välttämätön pommien kuljettaminen pikkupeikkojen avustuksella ei toiminut lainkaan. Padilla pelatessa ongelmaa ei ilmennyt, mutta itku on varmasti lähellä, jos sellaista ei omista ja kohdalle sattuu tyhjä arpa.

Overlord 2 on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen fantasiapläjäys, varsinkin, jos osaa arvostaa mustaa huumoria ja yllättävänkin syvällistä tarinaa. Vaikeitakin aiheita on hyvä käsitellä huumorin kautta. Mitään ei tungeta väkisin pelaajan kurkusta alas, vaan jokainen saa itse päättää, nauttiiko vain pikkuilkeistä irtovitseistä vai pureutuuko syvemmälle tarinan tasoihin. Lisäksi pelimaailma suorastaan sykkii sadunomaista tunnelmaa. Roomalaisteema toi itselleni mieleen Asterixin, mutta etsivä löytää viittauksia moneen muuhunkin suuntaan. Tunnelmalliset visuaalit toimivat yhteistyössä erinomaisen onnistuneen äänimaailman kanssa. Kyläläisten, pikkupeikkojen ja yliherran rakastajattarien kommentit vetävät pelaajan kiehtovalla tavalla mukaansa mustan huumorin värittämään maailmaan.

Jos mahdollista, se kannattaa kuitenkin kokea konsolilla tai vähintään pad-ohjaimen kanssa. Peli on toki PC:lläkin vallan mainio, mutta harmillisesti kotikoneen omistajille tarjoillaan tällä kertaa heikoin versio Yliherran valtaannoususta.

Juho Anttila

Lisää aiheesta

Overlord II:ssa uppoudutaan pahuuden ytimeen – ensikosketus

Pari vuotta sitten julkaistu Overlord oli poikkeuksellisen omaperäinen ja hauska peli. Jostain syystä se jäi kuitenkin hirveän vähälle huomiolle pelaajakansan silmissä. Ehkä se ilmestyi jotenkin oudolla hetkellä, tai sitten ihmiset vain eivät tajunneet mistä on kyse. Näkivätkö pelaajat sen tavanomaisena toiminta- ja mätkintäpelinä, hukaten täysin sen hurjan huumoripotentiaalin? Ken tietää.

Toivottavasti Overlord II ponnistaa pelaajien huomiokynnyksen yli, sillä näin riemastuttavan pahailkistä ja mustaa huumoria viljelevää peliä saa etsiä. Ja harvoinpa pelaaja pääsee leikkimään pahaa, oikein kunnolla!