Penguins of Madagascar: Dr. Blowhole Returns Again! (Xbox 360)
Tekijä: THQ
Julkaisija: THQ
Testattu: Xbox 360 Kinect
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360 Kinect, Wii
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.thq.com
Arvostelija: Juho Anttila
Pingviinit olivat aikanaan muuten hössöttävän Madagascar-elokuvan selvä valopilkku. Suosiota seurasi TV-sarja ja sarjaa taas peli. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, sillä nyt pingviinien erikoisjoukko valtaa kotikonsolit toistamiseen. Jälki ei vakuuta.
Koska Kinect on nyt pop, ainakin Microsoftin markkinointiosaston mielestä, tähtää uusi tuotos liikeohjauksen ihmeelliseen maailmaan. Heiluta käsiä, hypi ja käytä kroppaa on se resepti, jolla kersojen huomio yritetään tällä kertaa varastaa.
Pelin nimi ei muuten ole pikkutuhma vitsi, vaikka ensivilkaisulta siltä tuntuisikin. Tohtori Puhallusreikä on pingviinien arkivihollinen, maailmanvalloitussuunnitelmia hautova hullu delfiini. Ja kuten nimestä saattaa arvatakin, eväkäs hautoo taas luihuja juonia.
Eläimellistä menoa
Nyt on sitten pakko tunnustaa, että en ole nähnyt jaksoakaan pingviinien omasta tv-sarjasta. Niinpä en tiedä, miksi myös muun muassa kuningas Julien asustaa nykyään eläintarhassa. Joka tapauksessa ainakin pelisovitus nojaa asetelmaan, jossa pingviinikatraan tukikohta on sijoitettu siihen samaan eläintarhaan, josta aivan ensimmäinen Madagascar-elokuvakin alkoi.
Maailma pelastetaan tällä kertaa hieman erikoisemmalla tavalla, nimittäin juoksemalla eteenpäin. Pelimekaniikka on sama kentästä toiseen. Neljä pingviiniä kipittää jonossa kohti tarkemmin määrittelemätöntä kohdetta. Etummainen koikkelehtija määrää tahdin ja välillä joukon johtaja vaihtuu, mutta pelillisesti tällä ei ole oikeastaan mitään merkitystä.
Pelin nimi on pistejahti ja tarinaan mitenkään liittymättömistä syistä mainittuja pisteitä metsästetään keräämällä monenlaista makeaa mutusteltavaa. Jäätelötötteröt ovat ensisijainen kohde, mutta välillä eteen sattuu karamelleja tai muuta mukavaa, jotka mukaan keräämällä pistepotti kasvaa kerralla vauhdikkaammin.
Pelaaminen on yksinkertaista. Hurja joukko kipittää eteenpäin vakionopeudella, mutta sivuttaisliikkeen kontrolloiminen on jätetty pelaajan harteille. Sananmukaisesti, sillä ohjaaminen tapahtuu kallistelemalla hartialinjaa puolelta toiselle. Välillä hypätään esteiden yli tai huidotaan vastaan tulevia pahvilaatikoita ja vihollisia hajalle pistepalkkion toivossa.
Tämän tästä eteen sattuu tiukempia esteitä. Tällöin joudutaan vaikkapa tasapainottelemaan kapealla lankulla, kumartelemaan tai tekemään muita vastaavia ennalta määrättyjä eleitä. Luovuutta ei tosin tarvita, sillä haasteista varoitetaan etukäteen puolen ruudun kokoisilla nuolilla.
Peruspelaamiseen otetaan eniten etäisyyttä silloin, kun pelaaja pakotetaan vastaamaan tietovisaan tai heittelemään vihollisia saappailla. Tietokilpailukysymykset ovat sarjaa tuntemattomalle lähes mahdottomia, mutta toisaalta neljästä vaihtoehdosta pääsee arpomaan kolme kertaa, joten aihetta tuntematonkin löytänee oikean vastauksen arvaamalla.
Ei vaaraa, ei kiinnostusta
Tähän tiivistyykin yksi pelin suurimmista puutteista. Siinä ei nimittäin ole kerta kaikkiaan minkäänlaista haastetta. Mokasit minipelissä? Ei se mitään, matka jatkuu. Tipuit kuiluun? Pistekerroin putosi, mutta pääset yrittämään heti uudestaan. Missään vaiheessa, vaikka kuinka törttöilisi, ei pääse syntymään tunnetta siitä, että pelaaminen olisi millään tavalla jännittävää.
Toki kohderyhmänä ovat lapset, mutta ei pilttejäkään ole pakko kasvattaa pumpulissa. Lapsi ei mene rikki, vaikka hänet haastettaisiin ja hän joutuisi opettelemaan uusia taitoja. Madagascar-peli luottaa siihen, että pelkät pistelistat ja LIVE-saavutukset jaksavat motivoida pelaajan jatkamaan.
Toinen vakava ongelma on itsensä toistaminen. Madagascarin pingviinit on juostu läpi kolmessa tunnissa. Madagascarin pingviinien pelillinen anti on koettu viidessä minuutissa. Jokainen kenttä, ensimmäisestä viimeiseen, toistaa samaa surullisen yksinkertaista kaavaa. Haastavuus ehkä kasvaa marginaalisesti loppua kohden, mutta muuten teemaa ei varioida juuri lainkaan.
Peruspelin lisäksi mukana on kuningas Julianin tanssihaaste. Kahdessa erilaisessa minipelissä tanssitaan nimellisesti. Mistään Dance Centraleista on turha puhua, sillä käytännössä pelkkä heiluminen riittää. Kertakokeilu riittää tätäkin ”herkkua”.
Toki pingviinien suurimmat fanit tykkäävät varmasti välivideoiden humoristisesta dialogista. Jos siis osaavat englantia, sillä ainakaan arvosteluversiosta ei löytynyt suomenkielistä ääniraitaa, tai edes tekstityksiä. Englantia taitavat puolestaan tuskin kuuluvat enää pelin kohderyhmään. Tämä on harmistuksen aihe, johon joutuu palaamaan vähintään joka toisen lastenpelin kohdalla.
Madagascarin pingviinien tapauksessa menetys ei kuitenkaan ole järin suuri. Yhtä ankeaa pelimekaniikkaa toistava lyhyt ja myös audiovisuaaliselta anniltaan köyhä peli ei kiinnosta edes kohderyhmäänsä. Markkinoilta löytyy niin paljon myös hyviä lastenpelejä, ettei kenenkään tarvitse tuhlata rahojaan tällaiseen roskaan.
Lue myös
Dead Rising 2: Off the Record (PC, PS3, Xbox 360)
Disney Universe (PC, PS3, Wii, Xbox 360)
Elder Scrolls V: Skyrim (PC, PS3, Xbox 360)
Medieval Moves: Deadmund’s Quest (PS3)
Street Fighter III: Third Strike Online Edition (PS3, Xbox 360)
