Phantasy Star Online (GC)

02.04.2003 00:00 | Muropaketin toimitus | 50

eDomen arvostelussa Gamecuben Phantasy Star Online – Episodes I & II

Nykykonsoleiden rynnätessä kilpaa nettimarkkinoille kaikki tuntuvat unohtaneen, että Dreamcastilla verkkopelit olivat todellisuutta jo pari vuotta sitten. Tuolloin Segan epäonniselle laitteelle julkaistiin muutamia nettiyhteyttä hyödyntäneitä pelejä, joista merkittävin oli massiivinen Phantasy Star Online. Se oli edelläkävijä mm. olemalla kaikkien aikojen ensimmäinen konsolipohjainen nettiroolipeli ja sisältämällä pelaajien kommentit kielestä toiseen kääntävän automaattitulkin. Nyt pelille tarjotaan uutta tilaisuutta Gamecubella, jonka omistajat saavat yhdessä paketissa kaksi pitkää seikkailua.

Sankareita avaruudessa

Phantasy Star Onlinen taustatarina kertoo avaruudessa harhailevista Pioneer-aluksista, jotka etsivät asukkailleen uutta kotiplaneettaa. Ensimmäisen episodin alussa sopiva ehdokas onkin löytynyt ja sen valloittaminen on jo täydessä käynnissä. Pelihahmojen kansoittaman aluksen saapuessa paikalle planeetalla tapahtuu outo räjähdys, joka tuhoaa ensimmäisten uudisraivaajien pystyttämän kaupungin lähes kokonaan. Kun tämä mysteeri on selvitetty, edessä on toinen tarina, joka saa alkunsa kuolleeksi luullulta mieheltä tulleesta viestistä. Vaikka episodit on numeroitu, ne voi pelata haluamassaan järjestyksessä.

Ennen seikkailun aloittamista pelaajan on luotava itselleen hahmo. Pelistä löytyy kolme ammattia, joista jokainen on jaettu neljään toisistaan hieman poikkeavaan hahmoluokkaan. Hunterit ovat maailman sotureita, jotka luottavat ennen kaikkea lyömäaseisiin ja raakaan voimaan. Rangerit ja Formit puolestaan hätyyttelevät vihollisiaan pitkän matkan päästä, edelliset erilaisten tuliaseiden ja jälkimmäiset loitsujen avulla.

Vapaasti muokattavaa ulkonäköä ja nimeä lukuun ottamatta tietyn tyyppiset sankarialokkaat eivät eroa toisistaan mitenkään. Myös hahmojen kehittyminen hoidetaan seikkailun edetessä aina saman, valmiin kaavan mukaisesti. Niinpä kaikki tiettyä ammattikuntaa edustavat seikkailijat muistuttavat melkoisesti toisiaan, erilaisia varusteita ja ainutlaatuisia MAG-olentoja lukuun ottamatta. Viimeksi mainitut ovat outoja, sankareiden selän takana leijuvia lemmikkejä, joita pelaajat voivat ruokkia pelimaailmasta löytyvillä esineillä. Kukin makupala parantaa MAG:in ominaisuuksia omalla tavallaan, joten otukset kasvavat eri suuntiin niille annettavista esineistä riippuen. Ruokkimisella sankarit myös pitävät yllä läheistä suhdetta lemmikkiinsä, joka vastavuoroisesti parantaa heidän ominaisuuksiaan ja antaa silloin tällöin käyttöön erittäin voimakkaita Photon Blast -hyökkäyksiä.

Taisteluita koko rahalla

Hahmonluonnin jälkeen päästään käsiksi varsinaiseen seikkailuun, joka lähtee liikkeelle kaupungin virkaa toimittavalta Pioneer-alukselta. Siellä sankarikokelaat parantelevat vammojaan, hankkivat uusia varusteita sekä saavat lisäohjeita ja tehtäviä. Alukselta suunnataan teleporttien kautta Ragol-planeetalle, jolla kuluu suurin osa peliajasta. Se on jaettu parin-kolmen kentän mittaisiin kokonaisuuksiin, joita täplittävät erilaisten hirviöiden lisäksi kevyet pulmat ja esineitä sisältävät kuljetuslaatikot. Sankareiden tehtävänä on yksinkertaisesti raivata tiensä jokaisen kentän lävitse ja tuhota mahdollisuuksien mukaan kaikki vastaan tulevat elämänmuodot.

Peli on siis hyvin taisteluvoittoinen eikä se anna ihmeemmin tilaa sosiaaliselle kanssakäymiselle tai monimutkaisille juonikuvioille. Niiden sijaan pelaajia viihdytetään etupäässä reaaliaikaisella hirviöhipalla ja uusien, entistä parempien esineiden etsimisellä. Tämä ei kuitenkaan ole niin puuduttavaa kuin voisi kuvitella, vaan peli jaksaa pitää otteessaan hämmästyttävän hyvin. Taistelusysteemi on jäykkyydestään huolimatta varsin palkitseva, hirviökaarti kohtuullisen monipuolinen ja varustevalikoimaan löytyy jatkuvasti jotakin uutta.

Paketin mielenkiintoisuutta lisää huomattavasti myös sen runsas pelimoodi-valikoima. Seikkailuun pääsee käsiksi sekä yksin, netissä että jaetulla ruudulla kavereiden kanssa. Näistä kaksi jälkimmäistä muuttavat hirviöiden lahtaamisen sosiaaliseksi viihteeksi, jossa yksinkertainen rutiini peittyy yhteistyön taakse. Valitettavasti moninpeli-moodien asemaa on kuitenkin nakerrettu nostamalla sooloseikkailu kaikkein tärkeimmäksi pelityypiksi. Se on nimittäin vaihtoehdoista ainoa, joka tallentaa muistikortin syövereihin sen, miten pitkälle pelaaja on tarinassa edennyt. Muut tyytyvät muistamaan vain hahmon ominaisuudet ja varusteet. Näin ollen koko seikkailun pelaaminen kaveriporukassa vaatii joko yhden kokeneemman hahmon mukanaoloa tai konsolin pitämistä päällä kymmenien tuntien mittaisen episodin ajan.

Lisäksi jaetun ruudun moninpelistä on poistettu pari tärkeää ominaisuutta, joiden puuttuminen nakertaa sen kiinnostavuutta melkoisesti. Tavaroiden siirtäminen hahmolta toiselle mahdollistaisi kovien varusteiden antamisen kokeneemmilta sankareilta aloittelijoille, joten sen eliminoiminen on tavallaan ymmärrettävää. Sen sijaan on pakko ihmetellä, miksi jaetulla ruudulla vaeltelevat seikkailijat eivät osaa keskustella Pioneer 2:n asukkaiden kanssa tai hankkia itselleen minkäänlaisia tehtäviä. Tällaisenaan pelimoodi tarjoaa yksinomaan sosiaalista hirviöiden lahtaamista vailla minkäänlaista mahdollisuutta seurata pelin juonta. Sooloseikkailuun yhdistettynä jaetun ruudun moninpeli takaa kuitenkin sen, että paketti on hankkimisen arvoinen myös nettiyhteyttä vierastaville.

Kovalla tohinalla nettiin

Paketin tärkeimpänä koukkuna toimiva nettipeli on teknisesti toteutettu erittäin mallikkaasti. Yhteyden luominen onnistuu yksinkertaisesti kytkemällä modeemi- tai laajakaistasovitin Gamecubeen ja käynnistämällä peli online-tilassa. Ensimmäisellä kerralla tarkistettavien asetusten jälkeen rekisteröidytään PSO-palvelimelle ja hankitaan pelaamiseen oikeuttava Hunter’s License. Nettikokeilut ovat ilmaisia kolmenkymmenen päivän ajan, minkä jälkeen niistä on maksettava luottokortilla 8,95 euroa kuussa. Myöhemmin näistä alkumuodollisuuksista ei tarvitse välittää, vaan pelaaja pääsee suoraan kirjautumaan valitsemalleen palvelimelle. Systeemi toimii erittäin sulavasti, eikä laajakaistayhteyksissä ollut testin aikana minkäänlaisia ongelmia.

PC:n vastaaviin julkaisuihin verrattuna nettipelaaminen on toteutettu hieman epätavallisesti, sillä kaikki hahmot eivät seikkaile yhdessä, suuressa maailmassa. Sen sijaan peli jakautuu lukuisiin pieniin yksiköihin, joista jokaiseen mahtuu neljä seikkailijaa. Näitä alipelejä voi luoda vapaasti lisää ja ne katoavat palvelimelta automaattisesti tyhjentyessään. Kussakin yksikössä on käynnissä oma seikkailunsa, jonka tapahtumat vaikuttavat ainoastaan läsnä oleviin hahmoihin. Tämä tekee nettipelaamisesta melko katkonaista, vaikka kokeneet hahmot voivatkin seikkailla kaikilla yksinpelissä avatuilla tasoilla.

Muiden pelaajien kanssa kommunikoiminen on tärkeä osa nettiroolipelien viehätystä. Phantasy Star Onlinessa se hoidetaan Gamecuben perusohjaimella, joten lopputulos on väistämättä hieman kankea. Liikkuvan kursorin ja A-napin yhdistelmällä toimivan virtuaalinäppäimistön lisäksi mukana on valikoima valmiita repliikkejä, pikakommentteihin sopivia hymiöitä sekä mahdollisuus rakentaa kömpelöitä lauseita valikkopohjaisen automaatin avulla. Kovin pitkällisiin tai monipuolisiin keskusteluihin näiden työkalujen kanssa ei voi ryhtyä, mutta kaiken pelin kannalta oleellisen informaation ne välittävät suhteellisen kätevästi.

Pelin muu tekninen toteutus selviää tarkastelusta lähes kiitettävin arvosanoin. Sen grafiikka on värikästä ja näyttävää, taustamusiikit hypnoottisen kauniita ja pelattavuuskin päällisin puolin kohdallaan. Päänsärkyä aiheuttavat vain pelimoottorin lyhyt piirtoetäisyys ja laiskasti reagoiva kuvakulma, joka ei pysy taisteluissa lainkaan hahmojen mukana. Tämä tekee varsinkin miekkaa heiluttavista sankareista hieman ongelmallisia, sillä oman seikkailijan löytäminen hirviöiden keskeltä on hetkittäin todella vaikeaa.

Kaiken kaikkiaan Phantasy Star Online – Episodes I & II on melkoisen hankala tapaus. Se tarjoaa vangitsevaa ja toiminnallista nettipeliviihdettä, jonka tekniikka toimii erinomaisesti. Mukaan on mahtunut runsaasti erilaisia pelimoodeja, joista varsinkin jaetun ruudun moninpeli on erittäin tervetullut idea. Kokonaisuutta kuitenkin himmentävät muutamat ratkaisut, joiden vuoksi pelaajat joutuvat koluamaan samoja kenttiä kerta toisensa jälkeen. Tästäkin huolimatta on pakko todeta, että roolipeliä kaipaaville tulokas on hankkimisen arvoinen paketti, vaikkei nettipelaaminen kiinnostaisikaan. Gamecubella alan julkaisut kun ovat ikävän harvassa.

-Mikko Karvonen